Vantaa Triathlon

No niin, mitenkä tätä tapahtumaa lähestyisi. itse tapahtuman puitteethan oli mahtavat. Oli kisatoria ja kisakansliassa ei ollut ruuhkautumisen vaaraa, sen verran hyvin koko tapahtuma oli aikataulutettu. Saavuin itse paikalle siinä klo 12:15 aikoihin ja oli kyllä yhtä juoksemista koko touhu, ennen starttia. Ensin kisakansliaan ilmottautumaan, siitä sitten viemään varusteet vaihtopaikalle, tuo vaihtopaikka kuusijärvellä on kyllä aina ollut erinomaisesti järjestetty, niin nytkin. Itsellä kaikki tavarat mahtuivat sinne oikein näppärästi! Noh, sitten kun sain sinne kaikki kamat paikoilleen, niin pitikinä käydä sitten hakemassa nestettä juomapulloihin saunatilasta. Tämän jälkeen kello alkoi olemaan sen verran, että oli aika laittaa märkäpukua päälle ja kävin sitten HEAD:n teltalla pyörähtämässä moikkaamassa muita Ambassadoreja sekä HEADin henkilökuntaa jotka olivat täällä vierailulla. Siinä ei montaa sanaa ehtinyt vaihtaa kun huomasin märkäpuvussani pienen reiän alun reidessä. Liimaamiselle ei tässä vaiheessa enää aikaa ollut, niin ystävämme Jeesus-teippi tuli hätiin. Nyt tällä kuluvalla viikolla pitää sitten liimata tuo reiän alku kuntoon.

Noh siitä riensin sitten juoksujalkaa veteen vähän vetelemään pientä verraa ennen starttia. Samaan aikaan oli Tatu verryttelemässä ja moikattiin Minnan kanssa. Siinä oli hyvä pari sanaa vaihtaa ja muitakin kuulumisia pikkasen päivitellä. Ylimääräisiä sydämmen tykytyksiä tuotti uimalasit jonka hihna irtosi laseista, pelästyin sen katkenneen… Mutta tarkempi tarkastelu paljasti tämän lasien ominaisuudeksi, eli hihna on laseissa irroitettavissa aika helpolla tavalla, ja sen sai myös kiinni helposti. Eli ei hätään. Verryttelyssä kaikki tuntui hyvältä, tykkäsin olla vedessä ja kaikki vaikutti olenvan ihan ok.

Startti

Tykkäsin siitä miten vantaalla tuo lähtö oli järjestetty. Mentiin rivi kerrallaan laiturin ylitse lähtöviivalle. Tuossa viivalla pyysin jo etukäteen anteeksi lähimmiltä kisaajilta, jos heitä lyön tai potkin uidesssa päin. Samaa toivottelivat takaisin päin. Hakeuduin tapojeni mukaisesti aivan vasempaan reunaan reittiä. Sitten tuli startti ja lähdin uimaan. Veto tuntui hyvältä ja siirryin isoimman massan vasemmalle puolelle. Pidin silmällä pää ryhmää ja uin ihan omaa linjaa hakien omaa rytmiä. poijutkin kiersin huomattavasti kauempaa välttääkseni ryysiksen. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella alkoi sitten ongelmat. Tunsin lounaan pyrkivän takaisin imisten ilmoille ja pariin otteeseen nielin sitä takaisin päin. Toinen kierros oli sitten otettava rauhallisemmin, toivoin sen rauhoittavan vatsani jylinän.

Uinnin jälkeen lähdin ihan rauhallisesti kävelemään vaihtoalueelle, kokoajan tunnustellen omaa oloani, kelloni näytti aikaa 29 minuuttia ja roiskeet päälle. Ihan ok ajassa tuo uinti oli taittunut. Viime vuonna perusmatkalla kiskossa uintiin meni 36 minuuttia. Selkeästi on kunto mennyt eteenpäin, ja tekniikka. Tuossa matkalla vaihtoalueelle toisella kisaajalla oli ongelmia märkäpuvun kanssa, neopreeniä oli jäänyt vetoketjun väliin. Yritin auttaa häntä siinä kävellessämme, tosin huonolla menestyksellä. En saanut hänen vetoketjuaan auki jossain vaiheessa toimitsija tuli auttamaan. Itse jatkoin sitten matkaani ja toivottelin tsemppiä. Itsellä on aina ollut periaate, että jos joku tarvitsee apua, itselläni ei voi olla niin kiire, ettenkö ehtisi auttamaan. Tiesin jo etukäteen ettei kisastani tulisi mitään ilotulitusta juuri päättyneen antibioottikuurin takia, niin siksi en naama irveessä ollut kisaamassa.

Pyöräily

Pyöräily lähti rullaamaan ihan kivasti. Jännitin mielettömästi märällä ajamista, se on jotain mitä en ole tehnyt ollenkaan tänä kesänä. Jotenkin olen vielä sen verran epävarma pyörän selässä, että olen vältellyt märällä ajamista. Mutta eipä se ollut mikään ongelma. Ajoin ensimmäisen kierroksen n. 20 minuuttiin, kuten toisekin. Huomasin, että kropan viestit ovat todella pielessä jotenkin. Pitäisi olla jano, mutta ei tehnyt mieli mitään juotavaa. Yritin juoda vähän mutta sekään ei oikein tuntunut tekevän mitään, eikä myöskään tuntunut neste imeytyvän. Kahden pyöräily kierroksen jälkeen alkoi tuntua ensin vatsassa kummalta, ja yritin nousta hetkittäin pystyyn jotta tuo helpottaisi, eipä helpottanut. kolmannen kierroksen viimeiset n. 5-7 kilometriä oli täyttä tuskaa. Vatsaa kivisti ja kouristi samaan aikaan. Väänsi todella paljon enkä pystynyt olemaan aero-asennossa. Siihen en vain pystynyt. Viimeiset kilometrin menin todella hitaasti selkä pystyssä. Oli pakko lopettaa. Kivut vatsassa vain yltyivät. Kaverini vaimo otti pyöräni vahdittavaksi kun kävin hakemassa loput vermeet vaihtoalueelta ja viemässä chipin pois. Vaihtoalueellakin kävelin käytännössä kaksin kerroin, vatsani ei pitänyt siitä, että seisoin suorana.

Tästä kohti uutta nousua!

Itse tapahtumasta itsellä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Aivan loistavat järjestelyt tuolla, tosin juoksureitistä vain kuulin kehuja, en voi niitä allekirjoittaa kun en päässyt reittiä juoksemaan. Viikon päästä on Sääksissä kisat, siellä uuteen iskuun. Nyt pitää saada vatsa kuntoon, luullakseni juuri torstaina päättynyt antibiootti kuuri tämän aiheutti. Maanataina meen apteekista hakemaan maitohappobakteereja, jos niillä saisi vatsan kuntoon. Toinen asia mistä tämä voi johtua on tämä turbulenssi kotona, eli saatiin remontti eilen valmiiksi aamulla olin vielä siivoamassa ja viemässä muuttokuormaa uuteen kotiin ja siitä sitten suoraan kisaan. Niin ja tänään on vuorossa muutto uuteen kotiin. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen ja tämä oli ensimmäinen kerta kun keskeytin kisan. Pettymys mitä tunnen itseäni kohtaan on sellainen mitä en enää halua tuntea, Sääksissä vaikka ryömin sitten maaliin, mutta keskeyttämistä en itselleni siellä suo. Niin paljon korpee tämä olotila tällä hetkellä. Bloginkin kannalta harmittava juttu, etten oikein kuvia ehtinyt ottaa mistään kun kokoajan säntäilin paikasta toiseen ja kisan jälkeen lähinnä makasin nurmella odotellen kaveria maaliiin, häntä ei tarvinnut kauaa odottaa, hänellä kisa meni loistavasti. Olin todella iloinen hänen puolestaan.

Se mikä myös oli todella hienoa, oli pinkit renkaat! Pinkkiä näkyi kivasti tapahtumassa, myös itsellä pyörässä ja käsinauhassa. Kun tästä haen positiivisia juttuja, niin ne liittyy pinkkeihin renkaisiin, tapahtuman järjestäjien toimintaan kaikkialla ja oman sponsorin HEAD:n tyyppien näkemiseen. Ikävä kyllä oma suoritus oli se mikä jäi kaivelemaan, mutta onneksi siihen voi hakea parempaa mieltä jo viikon päästä.