Sääksi Triathlon

Koko viikko alkoi pureskellessa Vantaan pettymystä, omaa keskeyttämistä. Sen jälkeen on pitkät tovit katseltu peiliin ja mietitty, onko tämä nyt oikeasti se mun laji? Kannattaako tätä tehdä jos ei pääse edes maaliin? Mitään ihmeitä tässä ei nyt olla tehty, viikon aikana olen alkanut popsimaan maitohappobakteereja saadakseni vatsan tasapainoon, se on sentään onnistunut kivasti. Tiistain paikkeilla tajusin toisen ongelman, uimalasit joita käytän on tullut tiensä päähän. Mielestäni uimalasit on sellainen väline joka on tosi yksilöllinen. Toiselle sopii yhdet ja toiselle toiset. Itse käytän Speedon Aquapulse Max laseja. Menin sitten etsimään laseja paikallisista urheiluliikkeistä vetäen vesiperän. Samalla realiteetti oli se, että uudet lasit on oltava kädessä viimeistään perjantaina jotta kisaamisen uinti menisi edes jotenkin. Otin sitten yhteyttä Janne Virtaseen, tämä mies on JV Sport & Consulting yrityksen takana. Kysyin häneltä noita laseja, itsellä kun ei ollut aikaa lähteä etsimään niitä kauempaa ja selitin tilanteeni. Tarvitsin ne tuleviin kisoihin. Herra Virtanen otti tästä kopin ja totesi, ettei tämä ole ongelma. Tilasinkin sitten samantein kahdet lasit, toiset treeneihin ja toiset kisoihin. Lasit olivat minulla sitten torstaina ja Janne vielä varmisti torstaina, että sainhan nuo lasit. Voin väittää, että tuosta ei palvelu muuten parane!

Kisapäivä

Mulle on ehkä vähän huono se, että kisat alkaa iltapäivällä. Tarttuisin mielummin heti aamulla toimeen ja kisaamaan. Nyt kun tulee tuota odottelua pitkin päivää, ja se ei oikein sovi omille hermoille. Oon kärsimätön ja pompin kaikkien silmille. Kaikki kamat oli pakattu jo perjantaina ja lauantai aamuna vielä tein evästä ja tarkistin kaikki (ties kuinka monennen kerran) Kun sitten lopulta päästiin kisapaikalle, koko perhe lähti mukaan kannustamaan. Pumppasin siinä sitten renkaat täyteen ilmaan ja lähdettiin kävelemään parkkipaikalta kisakeskusta kohden. Tässä iski eka paniikki. Sillä pyörän taka rengas pompsahti ulos vanteista. Hetken olin todella ihmeissäni, mutta siinä sitten muu auttanut kun päästää ilmat pois renkaasta ja laittaa paikoilleen. Tämä johtui siitä, että takarenkaan vanteessa on paljon ongelmaa kun se muistuttaa enemmän S-kirjainta ja siinä on pieni lommokin minkä kohdalta rengas ponnahti siis irti. Piti laittaa hieman pienemmät paineet niin uskoin, että pystyn kisaamaan kuitenkin pyöräni kanssa. Tänään maanantaina aion viedä pyöräni huollettavaksi.

Pieni eväshetki oli paikallaan samalla kun katselin sprinttien lähtöjä. Nyt alkaa kisafiilis nousemaan pikku hiljaa. Tykkään olla kisapaikalla hyvissä ajoin, hakea kaikki numerotarrat ja chipit sun muut. Laittaa ne paikoilleen omaan rauhalliseen tahtiin. Ehdin juuri rantaan kun HEAD Ambassador kolleega Jeeju pääsi uinnista. JJ:llä meni kisa hienosti hänen ollessa Sprintin SM-kisassa kymmenes! Hienoa!

Kisainfoon menin, ajattelin sen olevan kisakanslian suunnalla niin kuin moni muukin, mutta jos jokin oli pikkasen heikosti järjestetty se oli tuo kisainfo. Kuulutus pätki todella paljon enkä saanut selvää okein mistään, ja jotenkin tuntui siltä, että pompittiin aiheesta toiseen. Tähän suivaantuneena lähdin sitten verryttelemään veteen, kyllä se kaikki sitten siinä kisatessa selviää.

Uinti

Uintini alkoi ihan mukavasti, kunnes iski se minkä olin jo autuaasti unohtanut noista uimalaseista. Parilla ekalla kerralla iskevät kovaan huuruun ja ekan kierroksen menin käytännössä sokkona. Yritin uida hetken selällään ja siinä samalla saada laseista huurua pois, tässä onnistumatta. Noh, kai siitä sen verran jotain näkee, että pysyn muiden perässä oli ajatus. Ekalta poijulta käännös meni mulla molemmilla kerroilla pahasti metsään. Molemmilla kerroilla lähdin uimaan kohti avoimia vesiä. Kiersin sitten pikkasen isomman lenkin molemmilla uintikierroksilla. Silti aika oli ihan ok, toki parempaan olisi pystynyt jos olisi uinut suoraan. Uintiaika oli 30:21.

Vaihdossa mulla meni ihmeen paljon aikaa, päätin laittaa takin päälle kun sen verran viileä keli oli. Ja olen juuri vähän aikaa sitten sairastellut, niin en uudestaan halua sairastella heti kisan jälkeen.

 

Pyöräily

Pyöräily tuntu menevän ihan niin kuin oletinkin. Siinä ei ihmeitä tehty ja äijää tuli ohi tasaisin väliajoin. Keskityin lähinnä tankkaamiseen tuossa ajaessa ja siihen, että pysyn Aero asennossa. Ne kerrat kun noustin selän pystyyn kuulin heti korvissani Jarmo Hastin sanat viime leiriltä ”Miksi **tussa sulla on aerotangot etkä ole aeroasennossa! Aeroasentoon heti! ***tana!” Tämän kuulen nykyisin aina kun nostan selän suoraksi päässäni. Parempi niin. Hienoa oli nähdä muuten noita kickbike porukkaa. Varsinkin pari joilla on vanhmpi ja lapsi tandemi! Ihan mielettömän hienon näköistä! Pyöräily aika oli 1:34:33 tämä oli mulle oikein sopiva vauhti, vähän manasin tuota kun reitti oli 45km pitkä, siksikään en voi vertailla tätä viime vuotiseen Kiskon kisaan. Mutta reitti oli sama kaikille, niin turha siitä purnata.

 

Juoksu

Vaihdossa taas ihmeteltiin. Laitoin kengät jalkaa ja mietin missä mun geelit on, no siellä kengissä. En sitä aluksi huomannut kun varpaat oli pyöräilyn jäljiltä tunnottomat. Päätinkin tässä vaiheessa jo, että kompressiosäärystimet on hommattava. Pitää saada veri kiertämään varpaissa myös pyöräillessä. Juostessa ihmettelin sitä, että neste ei tosiaan ollut imeytynyt ja oli hirvittävä hätä. Kaikkien mukavuuden nimissä kävin sitten heittämässä kepillisen metsän puolelle. Juoksu meni ihan kivasti, tosin hitaan tuntuisesti aina kääntöpaikalle asti jolloin alkoi sitten reidet kramppaamaan. Tätä osasin odottaa niin, siitä huolimatta jatkoin juoksemista ja n. 7 km kohdalla krampit taas katosivat. Sen jälkeen rullasin maaliin aika kivassa meinigissä ja kun viimeisen kilometrin aikana aloin kuulla askelia takanani, niin kiristin omaa tahtia selvästi. En halunnut päästää ketään enää siinä vaiheessa ohitseni. Juoksuaika oli 1:03:36 mikä olin mulle ihan hyvä aika.

Kokonais aika oli 3:13:00,8 mikä oikeutti sijaan 118 tällä kertaa. Tätä lähdetään parantamaan parin viikon päästä Kiskoon. Kiskossa on vain yksi tavoite ja se on alittaa tuo meikäläistä kummitteleva kolmen tunnin raja, mielellään reilusti.

 

Lopuksi

Tämä oli toinen maaliin asti päästy persumatkani. Tästä opin ehkä enemmän nyt kuin viime vuoden kiskon kisasta. Nyt tiedän, että syksyllä tulee kuntosali tutuksi, sekä traineri pyörän alla, kuin myös juoksumatto. Mun on juostava ja pyöräiltävä todella paljon enemmän. Sekä pitää saada pakaraan jerkkua lisää. Pyöräily on se osio mistä mulla on eniten ajallisesti mahdollista parantaa niin siihen pitää ensi syksynä alkaa panostamaan selkeästi enemmän. Nyt vähän jälkijunassa teen sen mitä olisi pitänyt tehdä jo pari viikkoa sitten kuten Sami teki. Noh, vielä on kisoja edessä niin eipä hätiä.

Eilen alkoi tulla jo kisaraportteja sääksistä, tässä yksin joka on todella hyvin kirjoitettu: http://trinisti.blogspot.fi/

Kisainfoa lukuunottamatta tapahtuma oli hyvin järjestetty ja reitit oli todella selkeästi merkitty. Tykkään tuosta pyöräreitistä todella paljon, vaikka nyt olikin tuulinen keli mikä toi siihen oman haasteensa. Pidin myös siitä, että kuuluttaja oli todella hyvin mukana siitä kuka tulee maaliin. Varsinkin yksi hänen kommenttinsa jäi mieleeni ”Triathlonissa on hienoa se, että viimeisten joukossa tulevissa on yleensä ne jotka eniten hymyilee” Tuo on todella hyvin sanottu ja se on niin totta!