Triathlonisti Minna Myötänen – ei mikään pullantuoksuinen nainen

Triathlonkilpailukausi on päättynyt, suunnitelmat vuodelle 2015 tehty ja juoksupainotteinen harjoittelujakso on päällä. Harjoittelun puolella minulla on lähiviikoille muutama tavoite. Amsterdamin maraton lähestyy, joten harjoittelu painottuu nyt paljon juoksuun. Koska olen kärsinyt erilaisista säären ja polven kiputiloista, laittoi valmentajani minut juoksemaan usein, mutta lyhyempiä lenkkejä kerralla. Usein tehtävät, mutta lyhyemmät lenkit takaavat sen, että jalat tottuvat juoksuun, kilometrejä tulee viikkoon riittävästi ilman, että jalat alkavat taas oireilla. Juoksen siis 6 kertaa viikossa, joista 5 on lyhyitä ja yksi pidempi (tällä viikolla 75min; viikon pitkä juoksu pitenee kohti maratonia). Juoksussa pääpainona on PK-kestävyys, rasvaenergia-aineenvaihdunnan vahvistaminen (että kroppa käyttää rasvoja energiaksi hiilihydraattien sijaan maratonvauhtia juostessani) ja tavoitemaratonvauhtiin tottuminen/oppiminen.

Sateinen sää ei ole tekosyy liikkumattomuudelle – sateeseen juokseminen vaatii asennetta ja päättäväisyyttä. Kuten triathlonkin.

Keskityn myös uinnin tekniikkaan monen seuraavan viikon ajan. Jos en aivan väärässä ole, seuraavat 7-8 viikkoa menevät enemmän tai vähemmän uinnin tekniikkaa hiottaessa. Kävin Sebastian Dannbergin yksityistunnilla Tatun kanssa muutama viikko sitten. Sebastian kuvasi uintimme, antoi kommentit ja ohjeet / neuvot, kuinka voimme kehittää tekniikkaamme. Sebastianin neuvojen kanssa sekä tiettyä uintiohjelmaa noudattamalla treenaamme nyt Tatun kanssa. Muutaman viikon kuluttua on uusi istunto ja uusi videointi. Kirjoitan uintiaiheisen postauksen istuntomme jälkeen ja toivottavasti voin laittaa havainnollistavan, videoidun esimerkin, kuinka uinnin yksityistunti yhdistettynä tekniikkapainotteiseen harjoitteluun tuottaa tulosta. Minusta ainakin jo nyt tuntuu siltä, että uin paremmin: paremmalla tekniikalla, vahvemmin ja sitä kautta nopeammin. Seuraavaa uinnin FTP-testiä odotellessa…

Kuten jotkut jo tietävätkin tai ovat aavistelleet, olemme todellakin Tatun ja Samin kanssa päätyneet omaan henkilökohtaiseen valmentajaan. Jarno Piik on aloittanut yhteistyön kanssamme ja tässä toista viikkoa harjoitellaan Jarnon ohjeistuksessa. Kirjoitan Jarnosta ja valmennuksesta tarkemmin myöhemmin.

Minut löytää myös nykyään Instagramista ihan omalla nimelläni. Postailen sinne kuvia arkisesta aherruksestani aina kun vain muistan – instan käyttäjät lisätkää minut siis seurattavien listallenne! J

Lopuksi otsikon loppukevennykseen. Olen jo pitkään ollut tiukalla sokerittomalla ruokavaliolla, johon ei myöskään sisälly huonolaatuinen rasva (pizzat, burgerit, majoneesit, kermat, voit jne on visusti pannassa). Syynä on ihan yksinkertaisesti se, että treenaan paljon ja tavoitteellisesti ja haluan elää terveellisesti. Kroppani vaatii laadukasta ruokaa palautuakseen ja kehittyäkseen. Jotkut voivat suhtautua ruokaan vain polttoaineena (“sama se mistä kalorit tulee, kunhan niitä tulee tarpeeksi”), minä suhtaudun siihen eri tavalla. Ravinto korjaa lihasvaurioita treenien jälkeen ja toimii rakennusaineena. Huonolaatuisella rasvalla ja sokerilla (ylipäänsä huonolaatuisella ravinnolla) rakennettu korttitalo ei kestä, kun meno muuttuu kovemmaksi – kropan täytyy saada laadukasta, ravinnerikasta ruokaa. Olen myös virkeämpi, voin paremmin ja kroppa vaan tuntuu sairaan hyvältä, kun sitä vaalii. Siitä syystä otsikko (ja ehkä siitä, että en ole mikään kodinhengetär:D). Meillä ei leivota pullaa, ei ole leivottu kohta vuoteen. Sen tietävät jo työkaverinikin: esimies toi vesimelonin, kun muut saivat kesällä jäätelöä ja kollegani poimi tänä aamuna pihapuustaan minulle iloisen aamuyllätyksen!