Pajulahden suora maksimaalisen hapenkulutuksen testaus

Monilla triathlonisteilla kuuluvat kestävyystestit talviharjoituskauden ohjelmaan. Koska minusta alkoi tuntua siltä, että kaikki triathlonkaverit vertailivat ja puhuivat aerobisesta ja anaerobisesta kynnyksestä, eri PK- ja VK-alueiden pituuksista ja harjoitteista, jotka olivat sidoksissa edellä mainittuihin PK- ja VK-alueisiin, innostuin minäkin kestävyystesteistä. Niimpä lähdimme kidutettavaksi Pajulahteen.

Laiskuuden piikkiin voi laittaa sen, että pääsimme testiasemalle vasta helmikuussa. Olimme tiedostaneet testien oleellisuuden optimaalisen harjoittelun ja kehityksen kannalta jo paljon aiemmin. Miten kestävyystestiä voisi sitten perustella? Fyysisen kunnon testaus on tärkeä tekijä suunnitelmallisessa harjoittelussa. Säännöllinen, samalla tavalla samassa paikassa toteutettu kuntotesti on hyvä työkalu oman harjoittelun ja kehityksen arviointiin. Testi kertoo, onko harjoittelu saanut aikaan niitä muutoksia, joita sillä on haettu. Testauksien ja mittausten merkitys on tulosten nousujohteisuuden vuoksi erittäin tärkeää. Tämän lisäksi on huomioitava, että jokainen triathlonisti on yksilö, joten henkilökohtainen seuranta ja sen avulla rakennettava harjoitusohjelma ovat kehittymisen kannalta avainasioita.

Siispä, onpa kuntopohjasi ja tavoitteesi millaiset tahansa, kestävyystestien tuottaman informaation avulla voit itse tai valmentajan avulla luoda juuri sinun kuntoasi parhaiten kehittävän harjoitusohjelman.

Minä lähdin kuntotestiin varmana siitä, että saan nenilleni PK-kuntoni osalta. Olen nimittäin pitänyt itseäni äärettömän huonona PK-treenaajana, vaikka tänä vuonna olen pyrkinyt lisäämään pitkiä PK-harjoituksia ohjelmaani. Tulokset yllättivät positiivisesti vaikka selkeästi olen parhaimmillani VK-alueilla.

Alla on esitetty ensimmäisen kestävyystestini tulokset. Tuollaiset luvut sain runnottua, kun triathlon- ja todellista kestävyysharjoittelua oli takana 16 kuukautta (aloitin triathlonharjoittelun lokakuun alussa 2012, jolloin juoksin kaksi ensimmäistä puolimaratoniani aikoihin 1.52 ja 1.50; Espoon rantapuolikas ja Vantaan puolimaraton; tätä ennen en ollut juossut yli 15km lenkkiä tai harjoittelussa keskittynyt kestävyyssuorituksiin).

Lyhyesti ynnättynä tulokset ovat seuraavat.

Aerobinen kynnys: 151

W/kg: 2,5 (Pajulahden mittariasteikolla 5; selvästi keskitasoa parempi)

W: 160

W % Max: 61

Anaerobinen kynnys: 175

W/kg: 3,3 (Pajulahden mittariasteikolla 5; selvästi keskitasoa parempi)

W: 210

W % Max: 80

Maksimikestävyys: 189 (Garminilla juoksussa mitattu max HR 197)

W/kg: 4,1 (Pajulahden mittariasteikolla 4; hieman keskitasoa parempi)

Uupumiskuorma (W): 262

Harjoitusalueet:

PK1: 121 – 141 ja PK2: 136 – 153

VK1: 149 – 165 ja VK2: 161 – 177

MK1: 173 – 184 ja MK – intervalli: 175 – 189

Alla kuvia itse testattavista:

Viimeisiä viedään. Monitori kertoo karua kieltä ja loppu on lähellä (sykkeet jo 187 kohdilla ja testissä ylletty maksimisykehän oli 189).

Reisistä loppui just voimat ja Essi ottaa maksimikestävyyden laktaattipitoisuuksia verestä.

Loppuverran aikana alkaa elämänilo palautua.

Tästä on hyvä jatkaa. Treeni on testin jälkeen selkeästi keskittynyt PK-2 ja VK-1 alueille. Olen myös viimeiset pari viikkoa keventänyt selvästi treenimääriä (viikossa 8-10h), kroppaa tuli sen verran kuritettua tammi-helmikuussa että mieli ja keho alkoivat viestittää alkavasta rasitustilasta. Nyt tuntuu jo paremmalta, mieli on virkeä ja kroppakin alkaa tuntua paremmalta. Sunnuntaina tuli tehtyä ensimmäinen triathlonpäiväkin, kun juoksimme 14.5km, pyöräilimme 33km ja uimme 2000m. Eilen spinningissä jalat olivat aivan poikki, sillä sykkeiden saaminen 170 eteenpäin oli lähes mahdotonta reisien loppuessa kesken.

Olen sattumien kautta tutustunut aivan mahtavaan triathlonistiin ja yrittäjään, joka myös sattuu olemaan entinen uimari: Tuomas Teräsvuori. Minulla ei ole ollut uimakoutsia eikä vielä tänä vuonna ole ollut tarkoitus ottaakaan, mutta Tuomaksen tavattuani avautui mahdollisuus yhteisuinneille ja jo parin yhteisen uintitreenin jälkeen olen löytänyt muun muassa uintiasentooni aivan uutta ryhtiä. Toivottavasti tuloksia syntyy ja yhteistyö vauhdittaa ensi kesän räpiköintiäni.

Tatu Kasurisen sanoin, minunkin on aika laittaa ruuvi kireälle (kestihän se PK-kausi pari viikkoa :D… leikki leikkinä, vähintään 1,5kk). Ensimmäiset epäviralliset kisat odottavat  27.4, jolloin käydään testijuoksemassa Länsiväyläjuoksu. PK-treenin aiheuttamat karstat pois koneesta ja lähden pikkuhiljaa hakemaan jo terävyyttä suorittamiseen. Hitaasti, mutta varmasti, sillä vielä ei todellakaan kannata ajaa itseään vuoden parhaaseen kuntoon. Joroinen, eli oma kauden pääkisani, odottaa vasta heinäkuussa.

Seuraavassa kirjoituksessa voisin vähän tarkemmin kertoa tämän vuoden kisoista ja tavoitteista. Kisakalenteri alkaa varmistua, mutta vielä muutama kysymysmerkki on muun muassa toisen puolimatkan ja perusmatkan (-ojen) osalta. Lähteäkö ulkomaille kisaamaan esimerkiksi 70.3 vai kokeillako ensimmäistä kertaa järjestettävä Tahko Triathlon…?