Matkan odotusta, treeniätreeniätreeniä ja vielä vähän treeniä ja trainerin hankinta – niistä on viime viikot tehty

Olen aiemmin hehkuttanut sekä blogikirjoituksissani, sosiaalisessa mediassa että kavereille oman unirytmin tunnistamisen ja noudattamisen tärkeyttä (eli käytännössä itsensä kuuntelemista ja kehon antamien vinkkien huomioonottamista). Nyt taitaa osua omaan nilkkaan, kun viikonlopun aamuherätykset aikaistuu koko ajan. Tänään uni loppui sitten jo ennen kuutta ja tässä mennään hyvillä 5 tunnin yöunilla. Eipä siinä mitään, vähän palautuminen mietityttää, kun viikot täyttyvät treeneistä ja niitä varten pitäisi päästä kunnolla palautumaan – muuten jää hyöty puolitiehen ja vaarana on pidemmällä aikavälillä erilaiset kehon rasitus- ja väsymystilat sairastumisesta puhumattakaan.

Talvi on täällä. ”Saa” pukeutua Michelin-ukoksi!

Viime viikot on tosiaan vedetty aika kovalla treenimäärällä ja –intensiteetillä. 3-4 viime viikon treenimäärät on tuolla 13-14 tunnin paikkeilla, johon ei sisälly vielä kehonhuoltoa eli käytännössä venyttelyjä ja kaikki coreharjoituksia. Intensiteetti on itselleni tyypillistä eli aika kovaa mennään, vaikka oonkin saanut itsestäni pari ihan kelvollista PK-suoritusta irti. Tällä viikolla pidin jopa yhden vaparin, kun keho alkoi osottaa väsymyksen merkkejä (esimerkiksi rappusissa reidet on jo jonkun aikaa vetänyt aika kivalle hapolle, spinningissä reisiä alkaa särkeä ja uinnissa kädet ei vaan jaksa, vaan on helposti poikki ja hapoilla). Myös henkistä väsymystä alkoi olla ilmassa. Niimpä treeni-ilta muuttui shoppailuillaksi, kun sain Tatun mukaan vaparille. Ja miksipä se ei olisi suostunut, kun tietää kuinka vaikea minun on jättää suunniteltua treeniä väliin ja ylipäänsä pitää välipäiviä -> sain kaiken henkisen tuen siis sieltä omalle ”laiskottelulle” ja vietettiin kiva ilta tehden välillä jotain muutakin kuin treeniä yhdessä.

Aamu-/aamupäivätreeneissä parasta on treenin jälkeinen aamiainen tai lounas. Viikko sitten oltiin aamu-uinnin jälkeen aamiaisella Fazerilla.

Ja joskus näinkin: tytöt nauttii Köketin sunnuntaibrunssista ja minä tyhmänä menen treenailemaan suoraan sunnuntaitreffeiltä: tyytyminen teehen. Köketin brunssi oli muuten aivan mahtavan näköinen ja tuoksuinen, ehdottomasti kokeiltavien listalle.

Olen pitänyt trainerin hankitaa turhana, kun poljen spinningissä 4-5 päivänä viikossa (pitkiä yli 2h VK-/PK-sarjoja että 1h mittaisia VK-vetoja).  En ole siis kokenut trainerin hankintaa tarpeelliseksi, kun saan salilla istua pyörän päällä kuinka paljon huvittaa. Ja ohjelmat vedän omalla ohjelmalla, en seuraten ohjausta, jotta saan juuri sellaisen treenin, kuin oma ohjelma näyttää (pahoittelut etenkin ohjaajille…. jotka ei saa mua penkistä putkelle vaikka kuinka huutavat, jos se ei päivän ohjelmaan kuulu – poslukien tietysti animal spinning-tunnit, joissa noudatan Pasin käskytystä kampikierroksen tarkkuudella).

IK-32:sten ja omien järkipohdintojen ansiosta päädyin kuitenkin trainerin hankintaan. Koska tässä nyt käytetään älyttömästi aikaa itse harjoitteluun, harjoittelun suunnitteluun, ravintoon, lepoon ja muutenkin yritetään tehdä triathlonia tietyllä ammattimaisuudella, laitettiin normitrainer ja Bkool-merkkinen trainer tilaukseen. Bkool on varsinainen viihdekeskus: siinä on paljon eri testiohjelmia valmiina, voin yhdistää sen telkkuun ja polkea vaikka Mallorcalla (telkussa näkyy maisema Mallorcan teiltä ja pyörä säätää automaattisesti vastukset maaston mukaan),  ottaa reaaliajassa skaboja muita pyöräilijöitä vastaan, ohjelmoida treenit koneeseen ja pyörä toteuttaa ne automaattiset vastusta säätämällä ja niin edelleen. Ominaisuuslista on ihan käsittämätön (+ siinä on kadenssimittari valmiina ja voin asettaa vastuksen tietylle wattitasolle -> animaalinen pyöritys onnistuu kadenssimittaria seuraamalla ja toisaalta voin tehdä hyvin voimavetoja asettamalla watit tietylle tasolle; ja vihdoin seurata omaa tehollista edistymistä).

Muita hankintaan vaikuttaneita hyötyjä ovat muun muassa: lyhyetkin vapaat hetket voi nyt käyttää tarpeen vaatiessa treeniin (salille lähteminen vie niin kauan, että puolen tunnin aikataulutauolla päivän muista askareista ei ehdi salille pyörittämään), voidaan polkea PK:ta yhdessä kotona ja katsoa vaikka leffaa (jotain mitä en ikinä ajatellut tekeväni :D), kesällä lyhyet, intensiiviset tunnin vedot voidaan vetää kotona (isot olkkarin ikkunat vaan auki, trainerit ikkunan eteen ja ei muuta kuin naama ulos ikkunasta ja ihan kuin ulkona polkisi!), treeniohjelman noudattaminen on vielä helpompaa ja kellontarkkaa (vedot, intervallit harjoitusohjelman mukaisesti), saa kuunnella omaa musiikkia ja kroppa pysyy koko talven tottuneena TT-pyörän ajoasentoon. Lisäksi, normitrainerin voi ottaa mukaan lämmittelytarkoituksessa pyöräilykisohin.

Koska wattimittarin osto on ollut jo kauan mielessä, sekin hoituu edes osittain nyt ostetun Bkoolin avulla. Wattimittarin käyttö on suoranaista huijausta: on tehty tutkimuksia, millaisilla W/kg luvuilla pronaiset vetää kisat. On siis suoraan kerrottu, millaista tehoa tuottamalla 90 tai 180 kilometrin ajan olet kärkikastissa pyöräilyn osalta. Puolimatkan kisat about 4W/kg ja täysmatkan kisat 3,5W/kg (lähde: Triathlon: Voita itsesi!). Ei muuta kuin laskin käyttöön ja oma paino kertaa 4 = tuo tehomäärä minun on pystyttävä tuottamaan 90 kilometrin matkan ajan, mikäli mielin joskus kisavoittoon maailmalla. Lähtötasosta ei tietoakaan, joten tieto siitä kauanko joudun treenata noihin lukuihin päästäkseni selviää, kun ensimmäisen kerran naputan vastukset 4*oma paino –määräämälle tasolle. (Ja ei, en ikinä kuvittele pääseväni em tavoitteisiin, mutta täytyy uskaltaa unelmoida ja haaveilla; voi päästä vaikka puolitiehen!)

Kirjoitan arvostelut TriathlonSuomi-sivustolle sekä Bkoolista että normitrainerista, kun saadaan ne testiin. Mikäli mielitte tsekkailemaan millaista traineria on tulossa, niin tässä linkki Bkoolin tietoihin.

Tällä viikolla ehditty tavata muitakin triathlonisteja. Triathlon: Voita Itsesi! –kirjan julkkareissa pääsin Tiina Bomanin kanssa samaan kuvaan ja tapasin muitakin ansioituneita triatleetteja ja triathlonkentän vaikuttajia.

Antti Hagqvist toivottamassa yleisön tervetulleeksi.

Vähän yli viikko reissuun. Nyt sitä alkaa jo odottaa. Ihanaa päästä juoksemaan Langkawin rannoille, ja Singaporessa, kun Tatu on työmoodissa, mä joko koodailen, uin tai treenaan kuntosalilla tuolla meidän hotellin (Parkroyal on Pickering) katolla. Katsotaan josko pääsisin juttelemaan Invesdorista ja joukkorahoituksesta Singaporelaisille sijoittajille.

Kahden viime viikon treenit vielä alle ja ei muuta kuin rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Edellisen viikon treenitunnit 13h 30min (pääosassa spinning, uintix3 yhteensä 7500m, kova vaihtotreeni 2*(20min pyörä + 20 juoksu) ja lihaskuntoa).

Tämä viikko:

Maanantai      Spinning 2h + lihaskunto 40min

Tiistai              Spinning 1.5h + lihaskunto 35min

Keskiviikko     Vapari!

Torstai             Spinning 2h + uinti 30min (krampit lopetti uintitreenit pahasti kesken)

Perjantai         Aamupäivällä uinti 50min (taas jalat veti kramppiin) + illalla yhdistelmätreeni: 1h spinning + 30 min juoksu

Lauantai         Spinning 2h ja 30min lihaskunto

Sunnuntai       Juoksutekniikkaharjoitukset + uinti 60min

Juoksutekniikkatreenin pituudesta riippuen tämän viikon treenit menevät tuolla 14-14,5 tunnin paikkeilla. Aika hyvin vaparista huolimatta ja viime viikkoon nähden vielä tunnin verran enemmän! Vielä ensi viikko tykitystä ja sitten lomalla vähän iisimmin, ainakin määrien osalta.

Vielä viimeinen kuva eilisillalta, kun oltiin salilta lähdössä.