Kisaraportti – Sun City Triathlon

Kilpailukauteni päätti Vaasassa kisattu Sun City Triathlonin perusmatka. Kilpailu meni osaltani hyvin ja erityisen iloinen olen uintiajastani. Virallisissa listauksissa uintiaika oli 25:57, mutta tuo aika stoppasi vasta pitkän juoksun jälkeen T1:n saavuttaessa. Olisikohan siinä ollut puolisen minuutin rykäisy vedestä vaihtoalueelle.

Maaliin tulin toisena voittajalle, Aino Luomalle, vähän vajaa 2 minuuttia jääneenä. Aino voitti Finntriathlon Joroisilla ikäsarjamme N25-29 ja siellä ero ehti kasvaa muistaakseni ~15 minuuttiin. Osasuoritusten ajat Vaasassa olivat 25:57 – 01:03:26 – 45:37 (1500-40-10). Sääksiin verrattuna 27:14 – 01:17:34 (45km) – 45:08.

Kilpailuun lähdin rennolla mielellä ja ”löysin rantein”. Kilpailu päätti pitkän kauden ja sen oli enemmän tarkoitus olla esiintyminen kotijoukoille. Kuitenkin lauantaiaamuna kisajännitys nosti totutusti päätään. Jännä juttu, aina kun vetää numerolapun rintaan herää hirveä taistelutahto ja alkaa kunnon latautuminen. Oli se sitten kuinka ”kauden päätöskisa, josta on tarkoitus tehdä mukava koitos”. Niin, se on kaunis ajatus.

Huolena ennen kisapäivää ja starttia oli oikeastaan vain sää. Vaasaan oli luvattu sadetta ja ukkosta ja lauantaiaamu valkenikin sateisena. Perusmatkan startti oli vasta 12.30 ja siihen mennessä sateet olivat menneet pois ja aurinko paistoi pilvien lomasta. Säästä tuli siis täydellinen.

Sun City triathlon oli ainoa kilpailu, jossa olimme kumpikin Tatun kanssa. Meillä on mennyt kaikki kilpailut ristiin, emmekä ole olleet edes harkkakilpailuissa samalla viivalla. Oli siis hauskaa valmistautua yhdessä päätöskisaan. Sitä on paremmin samalla aaltopituudella ja samassa flowssa, kun kumpikin starttaa. On myös hyvä tasaisin väliajoin mitata keskinäistä eroamme. Tatu on vielä kaukana edellä, mutta selkä erottuu jo!

Minun piti tehdä oma vaihtoalueeni kauas Tatusta, mutta optimoimme kumpikin saman vaihtospotin vaihtoalueelta ja niinpä me olimme siellä loppujen lopuksi vierekkäin. Perheen sisällä on tietysti pieni kilpailu koko ajan päällä, enkä halunnut sekoittaa päätäni uinnin jälkeen sillä, että tiedän missä Tatu menee. Minä olen meistä vahvempi uimari (Tatun hallitessa suvereenisti kahta muuta), joten yritin välttää tilannetta, että olemme vierekkäin vaihtoalueella ja huomaan Tatun olleen tällä kertaa nopeampi. En tiedä millaista jälkeä se olisi pääkopan sisällä tehnyt, ei välttämättä mitään niissä kisahuuruissa. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt käymään, vaan sain aivan rauhassa vaihtaa pyöräkamat päälle ja tuijotella Tatun vielä tyhjää vaihtospottia. Pyörään lähdin naisten sarjan toiselta sijalta.

Minä kurvaan käännöspaikalle:

Ja Tatu perässä:

Pyörässä minulla oli kaksi tavoitetta: 1. Pitää Tatu ja Aino niin kauan takana kuin mahdollista ja 2. Ajaa siten, että jalat kantaa vielä hyvin juoksussa. Siirryin ennen ensimmäisen kierroksen loppua naisten sarjan johtoon. Toiselle kiekalle lähdettäessä katsoin tarkasti vastaantulijat, että huomaan missä Tatu ja Aino menevät. Tatu sai minut loppujen lopuksi kiinni vasta aivan pyörän lopussa ja olimmekin T2:ssa samaan aikaan. Meinasin lentää turvalleni vetäessäni lenkkareita jalkaan, kun Tatu huitaisi tsempit kovaotteisemmin takapuoleeni. Tiesin, että mies menee menojaan, meillä on vielä niin suuri ero juoksuvauhdeissa.

Juoksu tuntui hyvältä. Olin väsynyt, niin kuin asiaan kuuluu ja koin jopa paniikkimaisia hetkiä, kun tiesin vahvan juoksun omaavan Ainon lähestyessä takaa. Loppujen lopuksi rauhoittelin vain itseäni ja ajattelin, että oma hyvä suoritus riittää. Siirsin kaiken keskittymiseni juoksutekniikkaan ja yritin ylläpitää kevyttä ja lennokasta askelta sekä tarpeeksi nopeaa askelfrekvenssiä. Se onnistuikin aivan hyvin, vaikka keveys rapisi kilsojen kasaantuessa. Aino pyyhkäisi ohi varmaan 3 km kohdalla ja meni menojaan. Huudeltiin tsemppejä toisillemme kisan aikana ja läpytkin heitettiin kun tultiin vastakkain. Urheilun parhautta: hyviä tyyppejä, tervettä kisailua ja onnistumisia!

Toisella kierroksella minut ohitti erittäin hyväkuntoisesti juossut nainen. Olin jo maani myynyt, siinä meni kakkospaikka. Aloin miettiä, että kuka ihme sieltä vielä tulee takaa ja tiputtaa minut kokonaan podiumilta. Mietin itsekseni, että jos minusta tuntuu pahalta, niin muistakin tuntuu. En lähtenyt kiristämään tai ottamaan naista kiinni vaan päätin pitää oman juoksuni ja katsoa mihin se riittää.

Rupesin kuitenkin saavuttamaan häntä. Kun matkaa oli pari kilsaa jäljellä, kävin pääni sisällä kovaa taistelua: jaksanko kiristää vielä ja ottaa hänet kiinni ja onko minulla mahdollisuus romahtaa mikäli näin teen? En mielestäni ryhtynyt kiristämään, mutta lopputuloksena oli, että selkä läheni entisestään. Ennen kuin viimeiset parisataa metriä oli jäljellä, olin saavuttanut hänet ja juoksin kannassa kiinni. Metsäosuudelta poistuessamme päätin koittaa spurtata hänen ohitseen maaliin ja ottaa kakkossijan. Noh, alla olevasta videopätkästä näette miten temmon itseäni maalisuoralla ylämäkeen ja maaliin. Jes, nainen jäi taakse, huippuveto ja kakkossija!! What a feeling! Vasta maalissa jutellessani perheeni kanssa kuulin, että kilpailun kolmonen ei ole vielä tullut… tämä nainen oli siis ollut vasta ensimmäisellä kierroksella ja koska olin ohittanut hänet juuri ennen viittoja ”-> maali” ja ”<- kierrokselle”, niin en nähnyt hänen kurvaavan väärään suuntaan. Noh, ei se tunnelmaa latistanut ja olinpahan saanut pari sekuntia loppuajasta pois :D

Ainolle hävisin tosiaan vajaat kaksi minuuttia ja Tatulle 4. Ensi kesän tavoite: perusmatkalla minä lähden ennen Tatua juoksemaan ja Tatu saa lähteä saalistusmatkalle.

Tatu tulee maaliin (kilpailun lähdön ja minun maaliintulon voi katsoa alalaidassa olevista videoista):

Ainon kanssa vastaanottamassa palkintoja. Sain uudet Mizunon juoksukengät –  vannoutunut Addujen ja Nikejen käyttäjä saa testata uutta merkkiä.

Siinäpä viimeinen kisa lyhykäisyydessään. Kilpailu oli hyvin järjestetty ja reitit oli tosi kivat. Pidin etenkin uinnista, jossa katsojat pääsivät hyvin lähelle kisaajia. Kannustus oli myös erinomaista: isäni ja veljeni äänet kajahtelivat aina, kun ohitin heidät. Etenkin iskän kannustus vikalle juoksukiekalle lähdettäessä antoi tsemppiä. Siinä oli vähän heikko hetki meneillään. ”Anna mennä vaan, kyllä sä jaksat”. Ja niin jaksoin ja jaksan, se on vaan korvien välistä kiinni. Ninnin energianurkkaus-blogia pitävälle Niinalle myös erityiskiitos mahtavasta kannustuksesta – auttoi!

Kisan jälkeen iskä, Mikko ja Tatu.

Mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan? Kävin uinnin yksityistunnilla, jossa uintini videoitiin ja hiottiin tekniikkaa. Tästä postaus sen jälkeen, kun näen koutsin seuraavan kerran ja toivottavasti video todistaa parantuvan uintitekniikkani ja voin laittaa tännekin havainnollistavat ”ennen ja jälkeen” -videopätkät. Eilen eli sunnuntaina ajoin Team Elina Jouhkin merkeissä Tour de Helsingin. Treenifokus siirtyy kohti maratonia, sillä se on seuraava suuri haaste. Viime keskiviikkona tapasin ensimmäisen kerran valmentajani kanssa ja tänään aloitan treenin hänen tekemänsä ohjelman mukaan. Siitä varmasti seuraavaksi tarkemmin.

Nokka on kohti IM Frankfurtia ja suorastaan pursuan treeni-intoa ja energiaa! (Jos on muita Frankfurttiin tulijoita eikä ole vielä majoitusta, virallinen kisahotelli Intercontinental on täynnä, niin me ollaan Fleming’s Hotelissa lähellä kisakeskusta).

Ensi kerralla koitan ehtiä editoida videoista yhden pidemmän pätkän, nyt käytän kaikki tekosyyt kun en muka ehdi….

[h3] Uinnin lähtö. [/h3]
[iframe url=”http://www.youtube.com/embed/7QVWVxBWLFY” width=”500″ height=”312″]

[h3] Mun maaliin tulo. [/h3]
[iframe url=”http://www.youtube.com/embed/eH5sSNHLudM” width=”500″ height=”312″]