Ensimmäinen voitto perusmatkalla Sääksi Triathlonissa

Niin vain pääsi käymään, että viikko sitten kisatussa Sääksi Triathlonissa tuli ensimmäinen voitto kotiin! Matkana minulla oli ensimmäistä kertaa perusmatka, joka Sääksissä oli pyörän osalta vähän normaalia pidempi: 1500-45-10.

Koko kilpailun ajan kroppa toimi hyvin. Vain juoksussa tuntui kilometreillä 2 ja 3 pistoa vatsassa, mutta muuten sain mennä ilman kipuja. Tankkauskin oli onnistunut, sillä energiaa riitti ja edes heti pyörän alussa tippunut juomapullo ei aiheuttanut ongelmia. Edellisessä kirjoituksessani kerroin valmistautumisestani kilpailuun tankkauksen ja treenien osalta, voit lukea niistä lisää täältä.

Mutta itse kilpailuun. Niin kuin aina, ennen kisaa olin rauhaton ja jännittynyt. Vaikka lähdinkin kilpailuun ”harkkakisa-asenteella” toistellen itselleni ”tällä ei oo mitään väliä, tällä ei oo mitään väliä” olin koko kilpailua edeltävän viikon hermostunut, kilpailun aamusta puhumattakaan. Mutta kisajännitys kuuluu asiaan. Onneksi Tatu oli huoltojoukoissa mukana ja huolehtikin minun pääni lisäksi varusteista, vaihtopaikan järjestämisestä, kisan kulusta ja kaikesta muusta informaatiosta, jota kilpailussa tarvitsin. On se helppoa kun on oma henkilökohtainen huoltaja / psykiatri mukana :)

Kotona meditointia ennen lähtöä

Triathlonkavereiden kanssa kisabriiffissa.

Vaihtopaikka kuntoon.

Uintiosuus suoritettiin kahtena looppina, joten ennen verraa tarkistimme paikan, josta tulee rantautua ja juosta uudelle kierrokselle. Tarkistuksen jälkeen hölkkää ja käsien pyörittelyä alkuverrana ennen märkkärin kiskomista niskaan ja järveen pulahtamista. Sää oli kylmä ja vesi oli kylmää. Pidin villasukkia niin pitkään jalassa kuin vain voin ja estääkseni jalkakramppeja levitin tiikerisalvaa pohkeisiin ja sisäreisiin (jep, pohkeitakin pahempi kramppi uidessa on sisäreisien kramppaaminen ja ei, en tiedä mistä olen ko. vaivan saanut itselleni). Uin pitkään, jotta kädet aktivoituvat ja vedestä noustuani kiskoin villasukat takaisin jalkaan kenkien kanssa ja talvihanskat käteen. Olin varsinainen tyylikkyyden perikuva reikäsen märkkärin ja villisten kanssa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Alkuverralla.

Kilpailussa oli mukana myös hyvä ystäväni Maija sekä muita triathlonkavereita ja tuttuja Heltristä. Juteltiin ennen lähtöä hermostuneesti ja nauruksihan se yllättäen kaikesta jännityksestä johtuen meni. Pilailtiin muun muassa sillä, että eipä ole mitään väliä vaikkei nyt rantautumiskohtaa aivan tarkalleen tiedä – ei sieltä vedestä kuitenkaan kärjessä nousta. Itsekin kovasti toistelin, että tulen siellä peräjoukoissa ylös ja sanoin Tatulle ettei kannata odottaa ylipäätään mitään mahtisuoritusta. Kunhan maaliin pääsen ja etenkin vatsa toimii kiltisti (tai siis on toimimatta:)).

Uinti

Miehet lähti alta pois ja naisten lähtöön oli 5min aikaa. Hermostuneesti käyskentelen paikalla ja mietin koska vetäisin lasit silmille, ettei ne vaan lähde huurtumaan. Minuutti lähtöön. Jännitys kohoaa ja huojun ja notkun jännityksestä. Katson sivulle ja nään Tatun muiden kannustajien joukossa. Huh, pian mennään. Lähtölaukaus ja ~50 naista ryntää liikkeelle.

Uinti lähti hyvin. Huomasin, että suurin osa naisista jäi taakse, mutta mielestäni oikealta puoleltani pääsi ryhmä karkumatkalle. Uin lujaa ottaen happea joka toisella oikealta puolen. Ensimmäinen kierros tuntui todella pitkältä ja uin sen käytännössä yksin. Siksakkia tuli pitkällä suoralla työstettyä, tsempattavaa suunnistuksessa siis on (Garminin mukaan uintimatkani oli ~1630m). Toisen poijun kierrettyäni suuntaan kohti rantaa ja punaista taloa, jonka edestä oli rantautuminen. Yritän ottaa ennakkoa ja lopetan uinnin liian aikaisin: jalat eivät hipaise pohjaa vaan painun pinnan alle (Sääksjärvi on todella kirkas ja pohja näkyi hyvin). Vielä muutama veto ja sitten jalat ottavat maahan. Huh, vielä ei kramppaa, kunhan ei nyt juoksussakaan pohkeet vedä kiinni. Otin jo ensimmäisellä kierroksella hitaimpia miehiä kiinni ja juoksin heidän ohitseen ”lujaa” toiselle kierrokselle. Juostessani kuulen selostajan kuuluttavan ”Naisten kilpailun kakkonen nousi vedestä ja jatkaa toiselle kierrokselle”, Tatu huusi tsempit ja kuulin siinä muidenkin tuttujen huutavan kannustuksia (tässä välissä on pakko taas kiittää kaikista kannustuksista, on hienoa ja etuoikeutettua kuulla oma nimi kannustusten joukossa – se tuntuu mahtavalta ja antaa paljon voimia raskaan kilpailun keskellä). Olin todella ihmeissäni sijoituksestani ja samalla tietysti todella iloinen. Olin niin hengästynyt uinnista ja juoksusta, että otin vain muutaman askeleen vedessä ja rojahdin takaisin uintiasentoon.

LOL. Tiedän, että näytän naurettavalta uimalakissa ja märkkärissä, mutta että nutipäältä. Matkalla toiselle kierrokselle, hapottaa ja hengästyttää.

Toinen kierros meni kuten ensimmäinenkin, vaikkakin tunsin kuinka voimat alkoivat käsistä hiipua. Tavoitteeni oli vain pitää kolmonen takana, että lähden toisena pyörälle. Sain mielestäni pidettyä hyvin tahtia yllä ja tällä kierroksella minun ei tarvinnut uida koko aikaa yksin, kun miesten jalkoja tuli vastaan.

Rantautuminen, kuulutus ”naisten kärki on noussut vedestä, sarjan toinen nousi juuri”. Tiesin siis, että minulla on edelleen vain yksi edellä. Takana tulevien naisten pyörä- ja juoksukunto oli minulle täysi arvoitus, joten sen lisäksi, että lähdin metsästämään kärkinaista, oli minulla pelko takana tulevien vauhdista.

Vedestä vaihtoalueelle. Märkkärissä ollut reikä on näköjään revennyt. Kuva Yan Busset.

Ensimmäinen vaihto meni ihan penkin alle. Sormet jäisinä säädin kypärän ja numerolapun kanssa kauan, meinasin kaataa pyörän, solvasin ainoan juomapulloni jorpakkoon ja pyörässä valmiiksi kiinni olleet kengät eivät menneet millään jalkaan. No ei se mitään, ja päätin etten ota nesteytyspaineita siitä, että pullo tippui. Päätin huutaa Tatulle toiselle pyöräkierrokselle lähdettäessä, että vesipulloni on tippunut, josko hän saisi minulle vettä juoksuun.

T1. Vielä on hiljaista naisten vaihtopaikalla. Sormet kohmeessa yritän saada kypärän solkea kiinni.

Pyörä

Pyöräosuudelle lähdettäessä olin minuutin johtavaa naista perässä (tätä en tosin tiennyt kun olin kieltänyt Tatua kertomasta koko kisan aikana edessä tai takana olevien naisten suoriutumisista). Pyörän aloitin kovaa ja koko matkan poljin niin lujaa kuin reisistä lähti. Niitä ihan särki suurimman osan ajasta. Vastatuuli oli kova ja nousut etenkin reitin loppuosalla olivat tuskaisia. Välillä tuntui ettei pyörä liiku minnekään. Ohittelen miehiä ja muutama mies ohitti minut. Pidin vain huolta, ettei kukaan nainen tule ohi. Ja aina ohittaessa varmistin, ettei ohitettava ollut sarjaamme johtava nainen.

Taas ensimmäinen kierros tuntui kestävän ikuisuuden. En katsonut mitään muuta dataa, kuin syketietoja. En tosin ajanut sykkeidenkään mukaan vaan sen mitä reisistä lähti. Tiesin, että kova pyörä voi helpostikin kostautua juoksussa, mutta en välittänyt. Kierroksen lopussa huomasin Tatun videokuvaamassa kadun varrella ja huusin hänelle pudonneesta pullostani.

Toinen kierros meni myös hyvin, vähän tosin vauhti alkoi jo jaloissa painaa. Ajatus siirtyi myös pikkuhiljaa juoksuosuudelle ja mietin loppuunajettuja reisiäni. Ja vähän ajatus kävi myös nestehukan mahdollisuudessa.

Otin jalat vauhdissa pois kengistä ja ajoin vauhdilla T2:een. Tatu huusi minulle aivan pyörän loppussa ja tarjosi juomapulloa. Olin niin fokusoitunut vaihtoon, etten ottanut siinä tilanteessa juomaa. Taas kuului kannustuksia, fiilis oli todella mahtava – kakkosen juoksuosuudelle! Kuka olisi uskonut!

T2 meni todella nappiin, otin jo siinä 30sek kärkinaista kiinni (pyöräosuudella kavensin eroa jopa 14 sekunnilla :D). Suullinen vettä, taas kuulutus, että naisten kärki on juoksuosuudella ja järjestävän tahon toimesta hehkutusta johtavasta naisesta, Heljä Korhosesta (Heljä pyöräilee tietääkseni kilpaa Sääksi Triathlonin järjestäjän, HyPyn väreissä, joten hänellä oli kotikisat). Minulla on jalat ihan tukossa, syke maksimissa ja saan juuri ja juuri irvistyshymyn aikaiseksi kun katsoja huutaa ”saat kiinni, ota kärki kiinni”. Tutut kannustaa juoksureitin alussa ja Tatu huutaa juomapullo kädessä ”ota vettä, pakko ottaa vettä” kun yritän kieltäytyä. Samalla kuulen Tatulta, että kärki on 30sek päässä ja hänen juoksu ei näytä hyvältä. Siitä alkoi eron kiinni kurominen. Taisin mennä vauhdikkaan näköisesti, kun Tatu huikkaa vielä perään: älä aloita liian lujaa. Kymppi on lyhyt matka, mutta kovan pyörän jälkeen ja liian kovaa juostuna se on saaterin pitkä matka :D

Juoksu

Juoksu lähtee ihan ok liikenteeseen, jalat ja kroppa ovat väsyneet ja vatsaa alkaa pistää (taitaa olla triathlonistin määritelmä ”ihan ok” kunnolle…). Näen Heljän jo ensimmäisen kilometrin aikana edessäni ja otan hänen selän tähtäimeeni. Jossain 2-3 km kohdalla saavutan hänet, huikkaan tsempit ja juoksen ohi. Tässä vaiheessa olen todella väsynyt ja kauhistun kun luulen kuulevani Heljän hengityksen takanani. Mietin, että ohitinkohan hänet liian aikaisin, olisiko pitänyt roikkua hetki perässä ja lähempänä maalia tehdä vasta ohitus. Pelkäsin, että hän saa ekstravoimia, kun huomaa minun juoksevan ohi.

Päätän kuitenkin juosta omaa vauhtiani toivoen, ettei kukaan kova juoksija tule ohitseni. Tiedän, että oma juoksuvauhtini ei ole nopeimmasta päästä ja se voi koitua kohtalokseni. En edes uskalla vielä miettiä kilpailun voittoa, sen kuitenkin päätän, että top3:ssa olen vaikka mitä tapahtuisi. Vastaan tulevat miehet kannustavat ja on aika mahtava fiilis juosta kärjessä. Välillä alan jo tuntea onnellisia ajatuksia ja tyytyväisyyttä suoritukseen, mutta väsynyt kroppa ja pelko takana olevista kilpailijoista pitää fokuksen hyvin ja tiukasti itse kisassa. Viiden kilometrin kohdalla on kääntöpaikka ja ohitan tämänkin juomapisteen pysähtymättä peläten vatsani alkavan reagoida inhottavasti. Heljä juoksee vastaan ja huomaan, että olen saanut hyvin eroa tehtyä. Kannustan Heljää taas ja suuntaan viimeisille kilometreille pitäen tarkasti vastaanjuoksevien naisten vauhtia ja juoksuvoimaa silmällä. Toinen vastaantuleva nainen on tosin jo niin pitkän matkan päässä takanani, että tiedän normaalilla suorituksella, ilman yhtäkkisiä kipuja tai ongelmia voittavani. Kilometri toisensa jälkeen kuluu, naisia alkaa tulla enemmän vastaan ja kuulen melkein kaikilta kannustuksia. Tutut huutelevat ja onnittelevat ykköspaikasta ja kaikille en jaksa edes vastata muuta kuin nostamalla peukun pystyyn. Muutaman miehen kanssa vaihdetaan muutama sana, mutta tässä vaiheessa alkaa tankki olla jo niin tyhjä, että keskityn vain jalkojen liikuttamiseen.

Voittokin alkaa jo kirkastua mielessä: se on todella mahdollista. Mietin jo miten Tatu jännittää pitkän suoran varrella kumpi nainen tulee ensimmäisenä kympin lenkiltään. Oma jännitys, fiilis ja onnellisuus alkaa kohota ja nämä ovat juuri niitä ajatuksia ja hetkiä, joita mietin kovissa treeneissäni, kun haen treenimotivaatiota. Kirjoitin mielenkiintoisen jutun ”mitä mielessä liikkuu, kun mennään todella kovaa” keväällä erään todella rankan harjoituksen jälkeen ja pohdin juurikin tällaisia hetkiä ja niiden voimaannuttavaa vaikutusta kirjoituksessani (kannattaa käydä lukemassa kirjoitus täällä).

Vihdoin alkaa viimeinen pitkä suora ja näen Tatun sen päässä odottamassa. Juoksen minkä jaloista pääsen häntä kohden ja nautin loppusuorasta. Olo on ihan mahtava. Wuhuu, kuka tulee ekana!? Tunnen onnellisuutta ja tyytyväisyyttä siitä, että pitkän ja raskaan treenikauden jälkeen saan tulosta aikaiseksi.

Kurvaan maalisuoralle, maaliin ja se on siinä. Mahtavaa!

Kokonaisaika: 2h 31min

Uinti: 27:14

Pyörä: 1:17:34 (45km)

Juoksu: 45:08

Loppuun linkki Tatun kuvaamaan videoon maaliin tulosta (kannattaa laittaa äänet päälle:)) ja muutama kuva. Tsemppiä kisoihin ja harjoituksiin, toivottavasti nähdään Joroisissa!

[h3] Videopätkä maaliin tulosta [/h3]
[iframe url=”http://www.youtube.com/embed/BF6Xc0RLCY0″ width=”500″ height=”312″]

Palkintojen jako. Sain palkinnoksi erinomaiset arvostelut keränneen Evocin pyörälaukun. TriathlonSuomi sai uuden laukun vuokrattavaksi ja jo viime viikonloppuna palkinto osoitti arvonsa, kun muualta vuokrattu pyörälaukku jäi saapumatta ja saatiin matkalaiset Hawaijille TriathlonSuomen laukun kanssa (varauskalenteriin täältä).

Miesten voittaja Aku Oja.

Arja Lemmettylä sijoittui mahtavasti kolmanneksi! Muutenkin Heltri oli erinomaisesti kilpailussa ja tuloslistoilla edustettuna.