Ensimmäinen kirjoitukseni

Hei kaikki lukijani! Tai pitäisikö vielä tässä vaiheessa todeta toivottavasti tulevat lukijani!

Olen urheiluhullu triathlonisti matkalla kohti menestystä, kauppatieteiden maisteri ja yrittäjä. Harjoittelen tavoitteellisesti ja tosissani triathlonia ja tunnen suurta mielenkiintoa kehoni ja mieleni tutkimiseen. Olen aloitteleva biohakkeri, nautin saadessani huoltaa kroppaani terveellisellä ja kehittävällä ravinnolla ja riittävällä unella. Nämä lähdökohdat ohjaavat elämääni ja valintojani: pyrin harjoittelemaan optimaalisesti, syvennyn kuormitusfysiologian, biohakkeroinnin ja ravintotieteiden saloihin. Jatkossa saatte siis lukea mitä moninaisempia kirjoituksia arkeeni liittyen. Jaan kanssanne treeni- ja ruokapäiväkirjani, hyvät ja huonot hetket sekä kisaraporttini tavallista elämää unohtamatta. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan pääasiassa teitä lukijoita hyödyttävistä ja kiinnostavista asioista ja siksi toivonkin, että vapaasti ja mahdollisimman paljon kommentoitte tuotoksiani.

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessani kerron vielä tarkemmin itsestäni ja tiestäni triathlonin pariin.

Tieni tähän pisteeseen

Olen koko ikäni urheillut: ala-asteikäisenä pelasin tennistä ja jalkapalloa. Näistä jalkapallo vei minut mennessään ja edustinkin Vaasan Palloseuraa yhdeksän vuoden ajan. Lukioikäisenä jouduin laittamaan nappulakengät naulakkoon parantumattomien penikoideni vuoksi – olin niin kauan taistellut niiden kanssa, että en enää jaksanut. Jatkoin urheilullista elämäntapaani ja siirryin treenailemaan kuntosalille pääasiassa bodypumpia, bodystepiä ja muutamaa muuta lihaskuntoa lisäävää lajia.

Kipeytyneet penikat veivät kaiken juoksumotivaation enkä juossut kuin satunnaisesti kesäisin. Spinningin löysin 2007 alkuvuodesta ja siitä lähtien olenkin käynyt spinning-tunneilla muutaman kerran viikossa. Samoihin aikoihin aloin uudemman kerran miettimään juoksuharrastuksen aloittamista, kun jalatkin olivat jo parantuneet. Spinning-tunneillä käyminen oli onneksi kohottanut peruskuntoani, mutta täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että ei se juokseminen aluksi kivaa ollut. Juoksukunto oli mitä oli ja mielessäni vielä vertasin itseäni siihen futaajaan, joka ravasi kentällä 90 minuuttia tuntematta suurempia tuskia.

Onneksi olen kovapäinen ja ankara treenaaja. Juoksu ja spinning alkoivat kulkea paremmin tiukkojen ja armottomien harjoitusten johdosta ja pääsinkin aika mukavaan 10 kilometrin juoksukuntoon.

Siihen se sitten jäi. Nimittäin kehittyminen. Minulla ei ollut mitään motivaatiota tai mielenkiintoa siirtyä pidemmille matkoille.

Vuoden 2012 kesäkuussa hyvä ystäväni Inka sai minut loppujen lopuksi suostuteltua puolimaratonille. Olimme Helsingin keskuspuistossa juoksulenkillä ja löimme kättä päälle, että juoksemme kumpikin Espoon rantamaratonilla syyskuun lopussa puolikkaan. Siitä se sitten lähti ja Inka ei taida vieläkään tietää, että kaikki mitä siitä päätöksestä on seurannut, on hänen alullepanemaansa. Seuraavan parin kuukauden aikana en nimittäin hurahtanut vain pitkänmatkanjuoksuun vaan myös triathloniin.

Liityin Heltriin (Helsinki Triathlon), jota voin suurella lämmöllä suositella kaikille ja josta tulen myöhemmin kirjoittamaan vielä tarkemmin, ja ryhdyin niillä tiedoilla, taidoilla ja lähtökunnolla harjoittelemaan seuraavan kesän Joroisten puolimatkan kisaan. 23.9.2012 juoksin ensimmäisen puolimaratonini aikaan 1h 52min ja se oli pisin urheilusuoritus, jonka olin koskaan tehnyt. En osannut vapaauintia vaan uin uimahallissa rintauintia huonolla tekniikalla ja olin erityisen ylpeä, jos suoriuduin 600 metrin uinnista. En ollut koskaan maantiepyöräillyt, mutta spinningissä olin käynyt jo usean vuoden ajan. Päättäväisenä ja itsevarmana ryhdyin harjoittelemaan ja nostamaan kuntoani tavoitteenani suoriutua Joroisilla maaliin pitkälti alle kuuden tunnin ajalla.

Ylitin Joroisten maaliviivan kellon näyttäessä 5 tuntia ja 32 minuuttia tullen ikäsarjassani SM-hopealle.

Minun olisi pitänyt onnitella itseäni hyvin onnistuneesta ensimmäisestä kisasta… mutta minä olin pettynyt. Tiesin, että olisin voinut saada nipistettyä loppuajasta viidestä kymmeneen minuuttia pois. Suurin harmitus meni ohi, mutta tyytymättömyys jäi. Siksi suoriudun ensi vuonna vielä paremmin. Tänä vuonna harjoittelen vielä tavoitteellisemmin ja selkeän triathlonia tukevan ohjelman turvin, syön optimaalisemmin, jotta jaksan harjoitella ja palaudun optimaalisesti sekä muutan muitakin elämäni osa-alueita harjoittelua ja kehitystä tukevaksi. Ja pidän kädet ristissä, että pysyn terveenä eikä kroppaani tule harjoittelun aiheuttamia rasituksia.

Kerron tarkemmin tavoitteistani tulevalle kaudelle myöhemmin.

Nyt ravitsevalle lounaalle ja töiden pariin. Illalla on treenivuorossa spinning-tunti Esportissa, keskivartaloharjoittelu ja kunnon venyttelyt. Eiköhän niillä lähde tämäkin treeniviikko taas hyin käyntiin!

Ihanan sporttista viikonalkua kaikille!