Äärirajoilla menemisen ihana keveys

Olin lauantaina seuraamassa toimitsijan roolissa Wattbike cupin viimeistä osakilpailua, joka toimi samalla Wattbiken SM-kilpailuna. Kilpailu oli äärimmäisen rankka, sillä wattipyörällä poljettiin niin kovaa kuin jaloista lähti 10 kilometrin matka. Minulla oli ilo todistaa miten edustamani pyöräilyseura Focus Ladiesien ja IK-32:n pyöräilijät napsivat hienoja sijoituksia kisoissa. Onnittelut kaikille kisaajille hienoista suorituksista!

Cecilia Aintila eli Cecci pyörittää viimeisiä metrejä ja Juha Aintila kannustaa, huutaa tai tsemppaa vieressä – jotain edellä mainituista se oli :D

Wattbike-kisoissa katsoin kuinka kilpailijat antoivat kaikkensa ja osa jopa tipahti suoraan selälleen makaamaan suorituksensa päätyttyä. Jalat eivät kantaneet, niin loppu he olivat. Tämä sai minut miettimään, mikä saa meidät suorittamaan oman kestävyytemme äärirajoilla. Miten omilla äärirajoilla urheileminen oikein onnistuu ja mitä se vaatii? Ja toisaalta, miten mieltä voisi valmentaa siten, että fyysisen kunnon lisäksi henkinen kuntomme on huippuunsa viritetty?

Olit sitten minkä tahansa lajin edustaja ja kilpailet kelloa, omaa entistä ennätystäsi tai kanssakisaajaa vastaan, joudut tilanteeseen, jossa sinun on puristettava itsestäsi viimeinenkin voimanripe. Saatat suorittaa koko kilpailun oman suorituskykysi äärirajoilla ja joudut koko kisan ajan tsemppaamaan itseäsi eteenpäin. Jalat, keuhkot ja sydän, itseasiassa koko kroppasi huutaa sinua hidastamaan ja tuntuu pahalta. Tuntuu niin pirun pahalta, mutta maaliviivalle on matkaa. Kellokin käy koko ajan armottomasti ja kanssakilpailija näyttää niin hyvinvointiselta. Mielessä liikkuvien ajatusten kirjo on varmaan suurimmalla osalla mielenkiintoinen, kummallinen ja naurettava. Jos joskus saisi omat ajatukset videolle… olisi varmasti aika pysäyttävää katseltavaa. Kuitenkaan kaikesta kärsimyksestä huolimatta mieli ei anna periksi ja aivot lähettävät lihaksille käskyjä viedä urheilijaa eteenpäin.

Loppujen lopuksi omilla äärirajoilla suorittamisessa on kyse henkisestä suorituskyvystämme, sillä mielemme on viimeinen voima, jota tarvitsemme. Aivomme käskyttävät lihaksiamme toimimaan ja ajatuksemme kannustavat meitä, jokaista omalla yksilöllisellä tavallaan. Ironmindsien sanoin; Your mind is the only thing that can bring you to your knees, or push you to victory. Tuntuu ehkä kliseiseltä, mutta oman useita kertoja tehdyn itsetutkiskeluni jälkeen, voin ainakin omalta kohdaltani allekirjoittaa edellisen. Omat lihakseni jaksavat, jalka nousee ja kampi pyörii, kunhan vain mieleni jaksaa menossa mukana.

Ei ole väliä mitä tai ketä vastaan kisaat, suorituksessasi on aina oltava vahva henkinen voima läsnä. Jokaisen meistä täytyy siis harjoittaa sitä.

Itse pyrin kehittämään henkistä kanttiani joka kerta, kun harjoitusohjelmassa on vuorossa kovempi veto. PK-lenkit, aerobiset harjoitteet ja tekniikkatreenit menevät mielen osalta perussuorituksella. Mutta esimerkiksi viime viikolla tuli monet treenit tehtyä todella lujaa, harjoiteltua pitkiä aikoja oman kestävyysalueen rajoilla ja väsyttyä totaalisesti. Tuollaiset harjoitukset ovat omiaan myös vahvistamaan mieltä, sillä niiden aikana henkinen voimanikin joutuu kovalle koetukselle. Tekisi mieli hidastaa tahtia ja ottaa vähän pyörästä vastusta pois, mutta mieli huutaa lihaksille ja käskee niitä jatkamaan. Ja nehän jatkavat niin kauan kuin minulla on henkistä voimaa jäljellä.

Sen lisäksi, että minulla on kova ja itsepäinen mieli, joka ei aivan pienestä rasituksesta väsy, harjoitan itseni motivoimista erilaisilla mielikuvaharjoitteilla. Näen itseni polkemassa kisoissa, päänahkoja edessä, kilpakumppanin lähestyvän takaa. Näen itseni usein menestyksekkäässä tilanteessa esimerkiksi ohittamassa muita (itsensä asettamisen menestyksekkääseen tilanteeseen on todettu monessa julkaisussakin toimivan hyvänä motivaation lähteenä).

Jokaisella meistä on omat tapamme motivoida itseämme. Niihin voi kuulua mantroja, mielikuvia, rutiineja tai onnea tuottavan esineen mukana pitäminen. Ensimmäinen askel itsensä motivoimisessa on nähdä ja tunnistaa syy, miksi jotain tekee. Kun näkee omalla tekemisellään merkityksen löytää myös motivaation lähteen. Toisaalta esimerkiksi kisatilanteessa voi olla hyvä käsitellä jokainen hetki kerrallaan. Keskity jokaiseen yksittäiseen kammen pyöräytykseen, hengitykseen, askeleeseen. Paljon puhuttu mindfulness voi tässäkin toimia henkisen kantin tukena.

Pikkuhiljaa kohti kesää ja kisakautta mentäessä harjoitusten intensiteetti kasvaa. Nyt on erinomainen hetki pohtia omaa henkistä eheyttä ja keinoja puristaa omasta kisa-ajasta ne pari ekstrasekuntia. Intensiiviset harjoitukset antavat meille erinomaisen mahdollisuuden harjoittaa mielemme lujuutta, jotta olemme kesällä sekä fyysisesti että henkisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Viikon treenit vielä loppuun ja pari kuvaa:

Maanantai: Spinning 2h (rankka harjoitus, ka sykkeet yli 80% max) + coreharjoitus 10min

Tiistai: Spinning 2h (1h rankka + 1h pk-tasoa)

Keskiviikko: Uinti 2500m 1h (pullaria, lättärillä voimauintia, tahdistusta, kehonhallintaa ja kevyet vedot)

Torstai: Aamupäivällä uinti 2500m 1h (pääharjoitus 4x400m vedot) ja illalla spinning 50min (kevyt aerobinen) + core 10min

Perjantai: 30 min rankka spinning + 30 min vauhtikestävyysjuoksu (vetoja välissä)

Lauantai: Spinning 2h (rankka harjoitus, ka sykkeet yli 80% max) + core ja ylävartalon lihaskuntoharjoitus 40min

Sunnuntai: Aamupäivällä alkulämpö, jalkatreeni ja core 1,5h ja iltapäivällä uinti 2500m 1h 20min (tekniikkaharjoituksia) + illalla lihashuoltoa

Yhteenveto: 13h ja 40 min. Kovatehoinen viikko. Melkein kaikki harjoitteet tehty vauhtikestävyystasolla tai maksimisuorituskykyä parantaen. Ensi viikolla painotus PK-harjoituksiin ja vain muutama kovempi harjoitus.

Jalkatreenipäivä, lisää styrkkaa jalkoihin!

Sunnuntaibrunssilla salitreenin ja uinnin välissä. Kerrankin oli hyvin palautunut olo!

Ensi kesän kisa-asu on muuten saapunut ja sen myötä viimeistään alkaa kisajännitys jo tuntua vatsanpohjassa! Kuvamateriaali (ja arviot käyttökokemuksesta) asusta tulossa, mutta vasta kun saan myös tilaamani aerokypärän kotiin. 2XU on yksi lempimerkeistäni ja senpä kisa-asunkin tilasin. Ennen kuin saan kuvamateriaalia, voi asua (värinä harmaa-violetti) ja kypärää käydä ihastelemassa linkkien takana. Nyt kannattaa muutenkin uudistaa ja täydentää kisa- ja treenivarustearsenaalia kun muun muassa CRC:llä ja Wigglellä on tähän aikaan vuoden isoimmat alet käynnissä.

Treeni-iloa kaikille!

Minna