Uusi kasvo esittäytyy

Tervehdys kaikille vanhoille ja uusille lukijoille. Aikaisemmin pidin blogia omassa domainissa ja nyt syksyn myötä siirryin tänne. Lienee siis paikallaan jotenkin esittäytyä. Vaihtelun vuoksi jutun kuvituksena on kuvia Trondheimista, missä kävin toissaviikolla pienellä työmatkalla opiskelija-asumiseen liittyen.

Ruudun toisella puolen kirjoittelee triathloniin vuonna 2011 hurahtanut Heinolan kasvatti. Aikaisemman blogini perusteella minut tunnetaan paremmin Kauramoottorina. Ennen kestävyysurheilua on harrastuksiin kuulunut Shotokan karatea sekä jalkapalloa. Asepalveluksen aikaan iski kipinä kestävyysurheiluun ja triathloniin, mikä sitten Jyväskylään muuttamisen jälkeen roihahti ja sillä tiellä vielä ollaan. Harrastusvuosiin on mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, kuten kaikilla enemmän tai vähemmän urheilevilla. Olen dataa rakastava välineurheilija ja tykkään kirjoitella pitkiä kisaraportteja, kuten aikaisemman blogin lukijat ovat huomanneet.

Triathlonissa tavoitteeni on parantaa vuosi vuodelta tuloksia. Ammattilaisuuteen ei tällä lahjakkuudella (tai lahjattomuudella) ole järkeä pyrkiä, joten tavoitteeni ovat ikäluokkasarjoissa. Kestävyysurheilijaksi olen suorastaan valtava, kun paino huitelee yli 80 kilossa ruodon ollessa 181 senttinen. Toisin sanoen annan fysiikallani melkoisen etumatkan lahjakkaammille ja hoikemmille kisaajille. Mutta ei se estä nauttimasta lajista vuodesta toiseen. Triathlonia ajatellen parhaat lahjani ovat pyöräilyssä. Kymmenen kilometrin aika-ajon ennätys on tällä hetkellä hitusen alle 14 minuuttia ja pidemmissäkin siivuissa vauhtia on toisinaan ollut ihan kohtalaisesti, vaikka oikeille pyöräilijöille en (vielä) pärjää.

Mennyt kausi meni niinsanotusti päin mäntyä. Puoli vuotta kestänyt mykoplasma tuhosi vauhtikestävyyden rippeet ja romahdutti pohjakunnon. Kesä menikin sitten vähän höntsäillessä. Kävin extempore kisaamassa Vanajalla parin viikon treenillä, pyörähdin pari kertaa velolla kokeilemassa pitkään kutkuttanutta ratapyöräilyä sekä ajelin juhannuksena 24h pyöräilyssä, Ratareidessä. Loppukesästä kävin vaatimattomalla kunnolla kisaamassa Kuopion perusmatkan SM-karkelot sekä Tahkon puolimatkan. Koko kesän vaivannut takareisi sekä mykon viemä vauhtikestävyys terminoi loppukesän kisat juoksuosuudella. Maaliin sinnittelin molemmissa, mutta vauhti oli jotain ihan muuta kuin pää olisi halunnut. Tahkon jälkeen vietin ylimenokauden, jolla iski iki-ihana ja ärhäkkä syysflunssa. Lisäksi olen tutkituttanut takareiteni vaivaa. Sen suhteen tuomio tullee parin viikon kuluttua, mutta yleislääkärin tämänhetkinen arvio on, että siellä olisi hermopinne oireilun perusteella. Ultraäänitutkimuksella nimittäin varmistettiin, ettei siellä ole revähdystä tai repeämiä, joka jätti jäljelle ilmeisesti vain tuon pinnevaihtoehdon. Seuraavaksi fysiatri tutkii, millainen pinne mahdollisesti on kyseessä ja kuinka se hoidetaan. Siihen asti pitäisi vältellä iskutusta jalalle, sillä se kuulemma turvottaa kudoksia ja aiheuttaa kipuilua. Toisin sanoen syyskauden alku menee uidessa ja pyöräillessä. Juoksutreenejä, kun niihin lupa tulee, odotan innolla, sillä talvikauden tavoitteena olisi nostaa juoksuvauhtia reilusti. Siihen kun ei oikein muu auta kuin juoksukilometrit, joita tällä hetkellä ei oikein pysty keräämään. Juoksun parantamisen tueksi on tulossa kaikkea kivaa, joista lähiaikoina kirjoittelen lisää.

Kaiken tämän rönsyilyn jälkeen toivotan teidät lukijat tervetulleiksi tänne seuraamaan jorinoitani. Ylimenokauden jälkeen treenikipinä on taas löytynyt ja kirjoitusideoita pää on pullollaan. Palataan siis pian taas asiaan!