Uintipohdintaa

Takareisivaivan takia treeni uinti on ollut oikeastaan ainoaa treeniä, mitä olen pystynyt kivutta tekemään tämän syksyn. Uinnissa on nyt löytynyt kiva tuntuma veteen, mikä näkyy myös rennossa kelailussa. Tällä hetkellä 50m altaassa pystyn rennosti kelailemaan 500m siivun 9min +-15s ottaen happea 4-6 vedon välein. Perusvauhti on siis omasta mielestä ihan hyvällä mallilla. Ongelmat vain alkavat, kun tehoja lisää. Ongelman ydin on oman tuntemuksen mukaan keskivartalo. 100m pystyy vielä puristamaan hyvällä vauhdilla keskivartalon pysyessä tiukkana, mutta pidemmissä siivuissa pito loppuu ja vartalo notkahtaa. Lopputuloksena on vain piirun verran rentoa kelailua nopeampi vauhti, vaikka työmäärä on paljon isompi. Keskikroppa pääsi vähän heikentymään, kun keväinen myko esti monipuolisen treenaamisen. Eikä sitten kesällä ulkoilusta nauttiessa muistanut, että jotain pitäisi keskivartalollekin tehdä. Olen nyt aloittanut coretalkoot ja teen pari kertaa viikossa kolmisen varttia keskivartalotreeniä salilla ja sitten pulahdan loppuverraksi altaaseen. Vaikka tätä on takana vasta pari viikkoa, niin pientä muutosta parempaan on jo havaittavissa.

 

Uintitekniikkaa on keskivartalon notkahduksen lisäksi tullut kuvattua ja pohdittua. Videointi vahvisti omia huomioita. Pinnan yläpuolella käsien palautukset ovat kuin minulle on opetettu, eli ”kuvittele naru, joka nostaa kättä kyynärpäästä”. Mitään isoja symmetriaeroja ei puolilla ole. Pinnan alla on sitten pari juttua, jotka videoinnissa pisti omaankin silmään. Näistä kriittisin on käsivedon alku. Tykkään liukua käsi pitkällä edessä. Sitten kun tuosta liu’usta lähtee tekemään käsivetoa, niin kyynärpää lähtee ensimmäisenä liikkeelle. Tästä pitäisi oppia pois, koska se nyt ei vaan vie eteenpäin. Muistan, kuinka korkeasta kyynärpäästä on monet kerrat sanottu ja sitten se on vielä(kin) ongelmana. Mutta ainakin sen tiedostaa. Toisena tekniikkajuttuna on vedon loppu. Käsivedon lopputyöntö jää yleensä olemattomaksi, eli paljon eteenpäinvievää voimaa jää käyttämättä. Tämä on toinen uinnin ongelma. Nämä kaksi ovat ne ongelmat, mihin talvella keskityn tekniikkapuolella. Onneksi tekniikka on kuitenkin ihan hyvällä perustasolla, ettei radikaaleja muutoksia tarvitse tehdä.

 

 

Uintikunnossa on vielä parantamista. Vaikka perusvauhti on ihan hyvä, niin reipas vauhti on jotain ihan muuta. Keskivartalon notkahdus tietenkin syö kovassa uinnissa hieman vauhtia, mutta osansa on myös heikossa uinnin vauhtikestävyydessä. Mutta sen heikkous ei ole tämän vuoden treenimäärillä mikään ihme. Connectissa on nimittäin tältä vuodelta alle puolet siitä treenimäärästä, mitä vaikkapa viimevuonna oli. Se näkyy väkisinkin vauhtikestävyydessä. Parin pienen tekniikkakorjauksen lisäksi pitäisi siis parantaa myös vauhtikestävyyttä uinnissakin. Mutta se taas kasvaa vain uimalla ja tekemällä koviakin treenejä altaassa.

 

Loppuun vielä tavoite uinnista: puolimatkan uintiaika 30min tai alle