Treenikuulumisia

Tajusin, etten ole paljoa treenipuolesta bloggaillut viimeaikoina. Väsymys on koetellut ja näkyy treenimäärissäkin. Lisäksi nyt on ollut muutamana päivänä kurkku hitusen kipeä ja räkäisyys vaivannut, joten lepopäiviä on taas piisannut. Kivasti Omegawave on tälläkin kertaa korreloinut tukkoisuuden ja kurkkukivun kanssa. Mutta ne treenit, mitä olen tehnyt, ovat olleet yhtä wattbikerääkkiä lukuunottamatta kevyitä. Aiemmin mainitsemiini tutkimuksiin en ole vieläkään päässyt, kiitos sairaanhoitopiirin erittäin hitaan byrokratian. Kahdessa viikossa ei nimittäin ole parin a4:n mittaiset potilastiedot siirtyneet mihinkään, vaikka vakuutusyhtiö on niitä pyytänyt.

 

Treeneihin on mahtunut kevyttä juoksentelua, lyhyitä uintitreenejä ja keskivartalon rääkkäämistä sekä yksi tehoalueiden haku wattbikella. Esimerkiksi menneenä sunnuntaina tuli juostua vajaan 14 kilometrin rento lenkki Laajavuoren latupohjilla. Kivoja nousuja, mutta meno tuntui rennolta tälläkin massalla. Uintitreenit pidän tietoisesti lyhyinä (2-2,5km), että keskittyminen tekniikkaan pysyy hyvällä tasolla. Toki pidempiäkin uinteja voisi tehdä, mutta onko siitä niin paljoa hyötyä, jos tekniikka menee päin mäntyä? Keskivartalon rääkkäämisen hyödyt tuntuvat jo nyt uinnissa sekä juoksussa, kun meno on vakaampaa. Vatsalihaksiin saa vieläkin mukavat DOMSit vatsalihasrullauksilla.

 

Tappolaite vatsoille
Tappolaite vatsoille

Wattbikella hain viimeviikolla rajoja tehotreeneihin ajamalla 4*8min siivut aloittaen viimevuotisten testien aerobiselta kynnykseltä. Tuolloin kyseinen kynnys oli 250W, joten siinä pyrin pitämään tehot ensimmäisen kahdeksanminuuttisen ajan. Seuraaviin nostin tehoja aina 10W verran, eli viimeisessä vedossa tavoite oli 280W. Ensimmäinen vedoista tuntui vielä helpolta ja samalla pystyi rupattelemaan salille tulleen kaverin kanssa, kun ei ihmeemmin hengästyttänyt. Seuraavissa vedoissa tilanne kyllä korjaantui ja hengitys oli viimeisessä melkoista puuskutusta. Jatkossa siis VK-treenit wattbikella tulee tehtyä 250+W alueella. Positiivista oli huomata, että vaikka tämän vuoden treenituntien määrä on niinkin huikea kuin 195, niin tehoja tuntuu silti pyörällä löytyvän. Vuoden vaatimatonta tuntimäärää selittää lukuisat terveydelliset ongelmat. Treenaamisen pääsin oikeastaan aloittamaan vasta kesäkuussa, kiitos kevään sairastelujen. Tuosta vaatimattomasta tuntimäärästä reilut 7% tuli yhdestä ainoasta tapahtumasta, Ratareidestä. Nimesin jo tämän vuoden krapulavuodeksi urheilun suhteen. Niin paljon on nimittäin vastoinkäymisiä ollut, ettei tätä huonollakaan huumorilla saa hyväksi urheiluvuodeksi sanottua. Mutta jos sitä ensivuonna pysyisi terveempänä, niin tunteja voisi tulla taas saman verran tai enemmänkin, mitä vuonna 2013 tuli, eli vähintään 450. Kaukanahan tämä on vielä oikeista urheilijoista, joilla tunteja tulee vähintään 700 per vuosi. Mutta sillä mennään, mitä pystytään tekemään.

Rääkin dataa
Rääkin dataa. Treenin jälkeen vielä 1600m rentoa uintia loppuverraksi.
Rääkkäys käynnissä
Rääkkäys käynnissä

Ensiviikolla olisi muuten ohjelmassa pieni yhteisjuoksulenkki Tampereen suunnalla. Tarkempaa tietoa tulee myöhemmin, mutta jos kalentereissa on vapaa iltapäivä 17. päivänä tätä kuuta, niin sinne voi alustavasti merkkailla juoksentelua Pyynikin suunnalla. Vauhti lenkillä tulee olemaan rento.