Pyörät pyörimään
On tullut aika valottaa hieman, miten olen saanut pyörät liikkumaan niin kivasti vuosien ajan. Tähän liittyy erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja ruiskuja. Vuosien määrätietoinen käyttö on tuonut tulosta, joka ei jää huomaamatta. On siis aika sukeltaa työkalupakkiin ja katsella, millä kemikaaleilla rakkaita pyöriäni huollan. Kaikki tuotteet on omilla rahoilla ostettuja ja mielipiteet muodostuneet vuosien käytöstä.
Moni tuttu käyttää pyörien puhdistukseen pinkkiä Muc Offin pesuainetta, mutta oma valintani on Fillarifoorumilla mainostettu Pineline. Kyseessä on edullinen, mäntysuopamainen biohajoava pesuaine, jota myydän mm. rautakaupoissa. Purkin mukaan käyttökohteita on muunmassa maansiirtokoneiden pesu, joten aine on mitä toimivinta myös ajokaluston putsaukseen. Järeitä pesuja varten olen hankkinut ison sankoruiskun, jolla kuran saa suihkutettua varsin hyvin pois. Hienompaan pesuun on sitten käytössä Motonetin kuituliinat ja pieni suihkepullo pinelineseoksella. Käytännössä maantiekalusto tulee aina pestyä rätillä ja suihkepullolla (vinkki: Valkoinen pyörä ei ole laiskalle pesijälle sopiva). Ketjut taas saavat syväpesun loistavaksi toteamallani Park Toolin ketjupesurilla. Olen kokeillut myös halvempaa Pro-ketjupesuria, mutta se hajosi käytössä varsin nopeasti. Alkuperäinen pesuaine ei pitkään riittänyt ja nykyään käytän Pinelineä myös ketjupesurissa. Yleensä pesen ketjut 1-3 kertaa vaihtaen pesuvedet pesurista joka kerralle. Näin tuloksena on puhtauttaan kiiltelevä ketju, joka ei tahraa enää käsiä kosketuksesta. Kaikki lika ei pesurilla lähde, mutta suurin osa kumminkin. Perfektionisti käyttäisi varmaan ultraäänipesuria, mutta sille linjalle en ole (vielä) lähtenyt, sillä tuo Park Toolin pesuri ei vaadi ketjujen irroitusta pyörästä, toisin kuin ultraäänipesurit. Tehopesussa on kuitenkin se vika, että ketjut vaativat sen jälkeen kunnon voitelun.
Ketjuöljyissä olen kokeillut useaa merkkiä. Toistaiseksi ei ole löytynyt mitään ylivoimaista tuotetta muihin verrattuna, mutta erilaisiin olosuhteisiin varsin päteviä tuotteita on vuosien varrella työkalulaatikkoon kertynyt. Ketjuöljyistä suosikkejani ovat pulloista annosteltavat, sillä suihkutettavat roiskivat vähän minne sattuu ja varsinkin sisätiloissa käytettynä tuloksena on usein liukas lattia. Jemmassa on tällä hetkellä yksi hyvä yleisöljy, suihkutettava TF2. Oman kokemuksen mukaan se on pätevä yleisöljy kaikkien pyöränosien voiteluun. Kosteudenkesto ei ole paras mahdollinen, joten sitä joutuu lisäilemään ketjuihin kohtalaisen usein. Mutta suihkutettavuutensa ansiosta öljy on helppo annostella nopeasti, vaikka melkoinen osa öljystä päätyy rattaille tai lattialle roiskeina.
Pulloissa olevia öljyjä on jemmassa kolmea erilaista. Niistä tuoreimmasta Muc Offin öljystä ei ole vielä kokemusta, kun vasta viimeviikolla tuli se otettua käyttöön. Siitä ei ole vielä muuta sanottavaa, kuin karkkimainen tuoksu. Käytössä olevista Finish Linen öljyistä on sen sijaan parin vuoden kokemus. Teflonöljy on erittäin ohutta ja voitelee hyvin. Mutta se sopii maantiekalustossa vain kuivalle kelille, kun sade huuhtoo sen ketjuista ajatusta nopeammin pois. Jos pidemmällä lenkillä alkumatkasta sataa, niin loppumatkasta saattaa kuulua jo kitinää ketjuista. Mutta paras löytämäni käyttökohde kyseiselle öljylle on vaijereiden voitelu. Ohuena öljynä se tunkeutuu vaijereihin erinomaisesti eikä niistä kovin nopeasti kulu pois, kiitos vaijerinkuorien. Toinen käyttämistäni Finish Linen öljyistä on Ceramic-versio, missä on teflonin sijaan keramiikkahituja voitelun tueksi. Kyseinen öljy on voitelukyvyltään erinomaista ketjuöljyä ja pysyy märälläkin kelillä erittäin hyvin. Tästä esimerkkinä on Ratareisi, minne lähtiessä laitoin kyseistä tavaraa ketjuihin. Reilusta kolmestasadasta kilometristä suurin osa tuli ajettua kosteissa oloissa, jolloin ketjun voitelu oli koetuksella. Mutta voitelu kesti ilman kitinää. Ratareiden jälkeen tuli ajettua samalla voitelulla vielä parisataa kilometriä lisää ilman ääniä. Mutta tässäkin öljyssä on miinuksensa. Se nimittäin sotkee todella hyvin. Ketjuihin muodostuu hetkessä tumma pinta keraamisten hitujen ansiosta ja pienikin hipaisu tekee varsin pysyvät jäljet iholle ja ajovaatteisiin. Toiveissa on, että hiljattain pakkiin tullut Muc Offin öljy saavuttaisi saman voitelukyvyn vähemmällä sotkemisella. Mutta jos haluaa joka kelin kestävän voitelun voimansiirtoon, niin omasta pakista kouraan tarttuu Finish Linen Ceramic-pullo. Pulloissa olevilla öljyillä voitelu on hitaampaa, mutta ainakin tuote menee sinne minne pitääkin. Lopuksi voidellessa on aina pyyhittävä ylimääräiset öljyt pois paperilla tai sopivalla rätillä, sillä liiallinen voiteluaineen määrä kerää vain likaa enemmän.
Ohuilla öljyillä ei kuitenkaan joka paikkaa voidella. Kierteiden voiteluun käytän yleensä Bilteman litiumrasvaa. Laakereihin käytän TF2-rasvaa, johon minulla on kuvassa näkyvä ”pistooli”. Litiumrasva on varsin tönkköä tavaraa, minkä takia laitan mielummin hitusen notkeampaa rasvaa laakereihin. Tosin osassa kiekoistani on teollisuuslaakerit, joita ei rikkomatta pysty avaamaan tai voitelemaan. Niiden kohdalla edessä on sitten koko laakereiden vaihto siinä vaiheessa, kun siltä tuntuu. Maastopyörässä on jarruissa ja keulassa kumitiivisteitä, mihin käytän silikonirasvaa, koska se ei tiivisteitä haurastuta. Pari kertaa olen huoltanut myös maastopyöräni keulan, mihin olen tarvinnut kuvissa näkyviä ruiskuja. Keulaöljyjen mittaus on tarkkaa puuhaa, mihin kustannustehokkain keino on nuo apteekin ruiskut. Keulaöljyistä on niin vähän kokemuksia, joten jätän niistä tarinoinnin Fillarifoorumin guruille.
Millä aineilla siellä ruutujen toisella puolen pyöriä huolletaan ja mikä on suosikkiöljy ketjuille?