Maajoukkueen meininkiä Tahkolla

Kutsu tuli, pyydettiin osallistumaan maajoukkueurheilijana liiton leirille Tahkolle neljäksi päiväksi. Leiri olisi maksettu puolestani, minun piti vain järkkää itseni sinne. Ajattelin että kiva päästä välillä treenaa porukassa oman tasoisten kanssa, joten kiinni veti! Tässä kohtaa piti stadilaisen kattoo kartasta että missä Tahko sijaitsee, luulin sen olevan melko lähellä mutta ei, keskellä korpeahan se on. Kun en julkista kulkureittiä sinne itse löytänyt, piti oikein VR:lle soittaa ja varmistaa että kyseiselle paikalle ei kulje mikään juna tai bussi hiihtokauden ulkopuolella. :D Olin jo jättämässä leirin väliin kunnes hiffasin että stadista lähtee paratriathlonisti Liisa Lilja ja pummasin onnistuneesti häneltä kyydin. Pakattiin leirikamat, fillarit ja rullat Poloon ja körattiin Tahkolle.

Ensimmäisenä iltana ei ollut ohjelmassa mitään, päätettiin kuitenkin Liisan kanssa vetää rullatreenit saadaksemme matkustusjumit jaloista.

Kun kaksi übertreenaajaa pääsee keskenään vetää treenii tulee yleensä vedettyä päätöntä settiä. Ei mennyt tällä leirillä kuitenkaan pahasti överiks. Mutta kahestaan herättiin muita aiemmin ja vedettiin omat 30-45min rullatreenit aina aamuherättelyksi. Siinä mielessä ampui vähän yli kun ohjelmassa oli 1h uinti ennen aamupalaa ja herättiin Liisan kanssa tuntia aiemmin vetämään vielä rullatreenit ennen aamutreenejä. 2h kovaa treenia ennen aamupalaa tuntui ristiriitaiselta Merjan ravintoluennosta opittuun ”Hyvin tankanneena treeneihin” lauseeseen joka minulle jäi mieleen.

Leirin valmentajina toimivat Merja Kiviranta-Mölsä sekä Risto Niemelä. Uintia tuli leirillä paljon ja uimataito oli koko porukalla poikkeuksellisen hyvä, kilpuintitaustaisia kavereita oli useampi. Uimatreenit olivat hyvin suunniteltu ja monipuoliset, mutta aika lyhyet kilpauintitaustaisille. Tosin näin jäi enemmän aikaa ja ruutia panostaa heikompiin lajeihin. Leiri aloitettiin heti ”luulot pois” tyylillä kun ensimmäisenä päivänä oli altaassa CSS-testi ja pyörällä FTP-testi. Uintitestinä en henkilökohtaisesti pidä CSS-testiä mitenkään kovin merkityksellisenä. Ideana siinä on kellottaa 400vu täysiä ja 10min jälkeen 200vu täysii, ajat lisätään laskukaavioon jonka tuloksena on uinnin kynnysvauhti min/100m. Tulos on kuitenkin helposti manipuloitavissa. Esim: Jos vedät 400vu tosi kovaa saaden siitä hyvän ajan ja sit hyydyt pahasti 200vu saaden siitä hitaan ajan, antaa testi täysin epärealistisen kovan CSS-tuloksen, jonka perusteella voi kuvitella että on kovemmassa uintikunnossa kuin mitä todellisesti on. Testitulosta voi kuitenkin hyödyntää harjoittelussa, koska tuloksesta voi päätellä heikkoutensa. Yllä mainitussa esimerkissä uimari pystyy takoo hyvää matkavauhtia pitkiä matkoja, mutta lyhyet matkat ei kulje yhtään lujempaa (snadisti tyypillinen tilanne suomalaisilla triathlonisteilla), tällöin voi päätellä että täytyy treenata enemmän kovaa vauhtia eli vetää paljon sarjoja CSS-vauhtia kovemmalla teholla. Taas toisinpäin, jos uimari vetää kohtalaisen 400vu mutta tosi kovan 200vu tulee CSS-tulokseksi hidas vauhti, vaikka ei hyytynyt yhtään 200:lla. Tästä voi kuitenkin päätellä että uintikestävyys on heikossa hapessa ja uintikilometrejä pitäisi saada paljon CSS-vauhdilla tai hitaamaalla. Omat tulokseni 4:49 + 2:22 = CSS: 1:14 min/100m kuvastavat aikalailla ylimenokauden jälkeistä uintivauhtiani. Kevääksi kynnysvauhti on nostettava 1:11 min/100m.

Pyörä+juoksutreenit olivat hieman sekavia. Tarkkaa treenisuunnitelmaa ei tainnut joka kerta olla, urheilijoita oli 8kpl juoksumattoja oli vain 2kpl josta toinen oli moottoroimaton käyrämatto Woodway Curve (en tykännyt yhtään). Joten treenit oli kieltämättä kovin haasteelliset suunnitella. Usein kävi niin että treenin alkaessa päätettiin Liisan kanssa millaset treenit vedetään, oltiin myös ainoat kun jätettiin jälkeemme hikilammikot rullien luo.​

Leirin toiseksi viimeisellä päivällä osallistuin Vierumäen übertriathlonistin Mira Leskisen kanssa Vuorijuoksun 12km skabaan. Leirillä kumuloituneen rasituksen takia sovittiin että juostaan kisa hyvällä fiiliksellä ja hyvän treenin kannalta, meillä kummallakaan ei ollut juurikaan taustalla mäkisiä tai maastoisia juoksutreenejä. Alussa juostiin samaa tahtia aeroobisella alueella. Noin puolivälin jälkeen minulla tuntui jalat aukeavan ja sanoin kovalla itseluottamuksella Miralle ”Mä venaan sua sit maalissa” ja lähdin pinkomaan omaa reipasta vauhtia. Sit alkoi kovat nousut, riitti kun kerran nostin tehot yli happokynnyksen niin valahti koko leirin hapot jalkoihin ja vauhti muuttui taas maltilliseksi mutta tuntui niin tuskalliselta. Viimeisillä kilometreillä piti vielä juosta laskettelurinne kohtisuoraa alas, enkä ole stadilaisena niin jyrkkää rinnettä koskaan nähny. Kenkävalinta olisi voinut olla parempi kuin Nizzan rantabulevardille suunitellut kesäsliksit. Polku alas oli meinaan irtokiveä ja hiekkaa. Käytännössä kävelin mäen alas varovasti kylki edellä kokoajan lipsuen. Mäen loppumetreillä kuulin kuittauksen ja samalla sekunnilla Mira loikkii kuin gaselli ohi. Lopputasaisella oli pakko kiriä kiinni koska suuri egoni olisi särkynyt. Juostiin sitten yhessä maaliin hyvillä fiiliksin. Mira veti kovemman tuloksen ollen naisten sarjan 3. Minä miesten sarjan 7.

Liisan kanssa laskettiin että saatiin 24h treeniä neljän päivän aikana, josta jokainen treeni sisälsi kovia tehoja. Nyt on leiristä seuraava viikko mennyt hyvin pitkälti palautumisen merkeissä.

Toistaiseksi minulla on pysynyt jalat ehjänä enkä ole törmäillyt autojen kanssa(kopkop). Joten tilanne näyttää hyvältä ensi kautta varten. Nyt on loppuvuosi luvassa kovasti voimatreenejä ja synkkää puurtamista pimeässä. Tammikuuun puolessa välissä lähden kahdeksi viikoksi Kanarialle leireilemään. Mukaan saa tulla jos treeniseura kiinnostaa!