Kuka minä olen ja raportti Köpiksen Ironmanilta

Moikka kaikille triathlontutuille ja kaikille ketkä minua ei vielä tunne. Olen nuori 24v omasta mielestä lupaava triathlonistin alku Stadista. Kilpauintitaustaa minulla on koko pieni ikäni, SM-tasolla muutaman vuoden. Triathlonin löysin 18 vuotiaana kun lukion (Brändö Gymnasium) kautta ilmoittauduin KLL eli koulukuntaliiton triathlonkilpailuihin. Siellä huomasin peseväni kaikki muut minua vahvemmat kilpauimarit ja siitä triathlonkärpänen mua puras. Aloitin tuolloisessa pienessä seurassa TriStadi:ssa jossa oli oman tasoista nuorta aloittelijaa mutta myös lyhyiden matkojen kovinta eliittiä.

Pääsin pian lajiin sisään ja ensimmäisenä vuonna tulokseksi tuli SM-hopea M19 sarjan osakilpailun kokonaistuloksissa. Meitä oli silloin 4 hyvin tasavahvaa kundii siinä sarjassa.

Lajista hyvin kiinnostuneena, fysioterapeutin opinnot aloittaneena köyhänä opiskelijana ei ollut varaa kunnon valmentajaan. Kävin itse valmentajakoulutuksen, opiskelin harjoittelua ja valmennusta paljon omalla ajalla ja otin itsenäisesti selvää kaikesta treenaamiseen liittyvästä mikä minua askarrutti. Uskoin pystyväni valmentamaan itseäni, ja näin lähdin yrittämään.

Tämän jälkeen menestystä on tullut kotimaassa ja ulkomailla:

Kotimainen menestys:

2 kpl SM-hopeaa. M19 Sprinttimatka 2008. M23 Puolimatka 2010.
4 kpl SM-kultaa M23 sarjassa. Olympiamatkalta vuosina 2009, 2010, 2013. Puolimatkalta 2011.

Kansainvälinen menestys:

Tristar 111 Estonia 2010. Hopeaa M24.
Ironman 70,3 Lanzarote 2012. 4. M24.
Ironman Zürich 2013. 7. M24.
Ironman 70,3 Wiesbaden European Championchip 2014. Sija 8. M24.

Ennätykset:

Sprintti: 1:00:20. (Kuusijärvi Rykäsy 2014)
Olympiamatka: 1:54:49. (Alanya ITU Triathlon Premium European Cup)
Puolimatka: 4:03:17. (Sala Silverman, Ruotsi 2013)
ITU-Long Distance: 6:46:20. (Vättern Triathlon, Ruotsi 2013)
Täysmatka: 09:38:32. (Ironman Copenhagen, Tanska 2014)

Tavoitteena minulla on menestyä keskipitkillä ja pitkillä matkoilla kansainvälisissä arvokilpailuissa ammattilaisena. Olympialaisiin en tähtää, koska en tule saamaan juoksuani vaadittavalle <30min/10km vauhtiin. Mutta Marathonin uskon pystyväni vielä muutaman vuoden kovalla treenaamisella saamaan alle 3h vauhtiin täysmatkalla, sillä pääsisin jo PRO sarjassa pitkälle koska juoksu on ylivoimaisesi heikoin lenkkini. Tähän asti olen pääosin kisannut lyhyitä matkoja sekä puolimatkaa. Pari kertaa olen hakenut kokemusta pitkiltä matkoilta, mutta niissä on vielä kovasti parannettavaa.

Ohjeeni eteenkin nuorille, mutta myös muille aloittelijoille: Lyhyet matkat on ensin mentävä kovaa, sitten vasta pitkille matkoille! Koska, kestävyys tulee iän myötä, nopeus häviää iän myötä.

Mottoni: “When the going gets tough, remember the entry cost.. DNF is not an option”

Ironman Copenhagen

Hyvin pienellä palautumisajalla Saksan puolimatkan EM-kilpailuista, jotka olivat vain 2 viikkoa aiemmin, tunsin olevani valmis starttaamaan kauden toiselle Ironman matkalle. Jos luit kirjoitukseni Nizzan kilpailusta tiedät millainen taistelu se oli ja ymmärrät jos olin innokas parantamaan suoritustani täällä Kööppenhaminassa.

Tämän kahden viikon aikana viime kilpailun jälkeen olen ainoastaan pystynyt palauttelemaan ja toipumaan rasituksesta. Enkä onnistunut siinäkään täydellisesti koska olin kokopäivätöissä fysioterapeuttina Laakson sairaalassa. Yöunet jäivät lyhyiksi aikaisen herätyksen takia, päivä kului pääosin seisten ja töitä tehdessä, klo 16 aikoihin olin jo aivan loppu mutta siihen ei loppunut minulta hommat. Minun piti vielä muuttaa koska vanha kämppä sai purkutuomion. Iltapäivät ja vklp venyi muuttohommia tehdessä. Eli lepoa en juurikaan ennen Kööppenhaminan täyttämatkaa saanut.

Paikanpäälle tullessa olin kuitenkin intoa täynnä ja otin kisaa edeltävät päivät levon merkeissä.

Kisa-aamuna minulla oli muutamia huolenaiheita. Ensimmäisenä oli sään kylmyys. Tiedän olevani enemmän kuumien kelien ystävä koska lämmöntuottoni on kilpaillessakin heikko. Toinen huolenaiheeni oli takarenkaani. Rengas (Schwalbe Ironman tuubi) on aivan tuore mutta koko kilpailukauden ajan ongelmana on ollut että paineet eivät pysy edes yhtä vuorokautta, kun taas eturenkaassa (Continental tuubi) paineet säilyvät lähes läpi talven. Takarenkaaseen oli myös tullut kylkeen pieni vekki ja pullistuma, todennäköisesti Saksan kisan maastoajelun jälkeen (Lue edellinen kisaraportti :)). Vekin huomattuani kisaa edeltävänä päivänä otin tietoisen riskin olla vaihtamatta rengasta. Pyörä Check-in:ssä päivää ennen starttia laitoin takarenkaaseen hieman ylipainetta (9bar) toivoen että laskisi sopivalle tasolle seuraavaksi aamuksi. Aamulla näppituntumalla takarenkaassa 7 Bar mikä on minulle optimi ja annoin olla. Katsoin ympärille kun kilpakumppanit pumppasivat vielä kisa-aamuna renkaitaan kivikovaksi. Yhdellä kavereista pamahti rengas 30min ennen starttia sitä pumpattaessa. Sääliksi kävi.

Alkuverkkaa en aionnut 16 asteiseen veteen mennä tekemään, koska lähtöä edeltää aina 10min paikoillaan seisominen ja silloin jäätyisin pystyyn. En saanut kuivalla maallakaan kovin hyvää alkuverkkaa, lähtöviivalla olin ihan jäässä.

Lähtö oli rannalta juoksu mikä hieman hermostutti minua koska olen yleensä niissä aika huono lyhkästen jalkojeni takia. Tällä kertaa sain todella hyvän lähdön eturivistä, kukaan ei juossut päälleni tai tyrkännyt selästä minua kumoon. Pääsin heti irti ryysiksestä ja lähdin heti alussa ylhäisessä yksinäisyydessäni uimaan omaa reipasta vauhtiani, en saanut edes jalkoihini seuraajaa. Tässä vaiheessa mainitsen suurimman pettymykseni kisajärjestäjiä kohtaan. Lähdöt tapahtuivat aalloissa sarjoittain, sen ymmärrän kun ei ole tilaa lähettää kaikkia samaan aikaan. Mutta että M18-24 sarja lähetetään KAIKKEIN VIIMEISIMPÄNÄ???? Se ei mene minulla jakeluun! Uituani 500m ensimmäiselle sillalle näin edessäni loputtoman meren täynnä uppotukkeja. Uinti oli yhtä tuskaa ja ärsytystä kun kokoajan joutui väistää, kiertää ja kaartaa ja suunnistaa aivan turhaan. Uinnin lopussa uintireitin kaventuessa tilanne muuttui täysin naurettavaksi. En tahtonut uskoa silmiäni, jonka takia uin varmaan 25m vesipallovaparia pää pystyssä nähdäkseni mitä viimeisen sillan alla oli. Vettä ei näkynyt yhtään, ainoastaan eri värisiä uimalakkeja vieri vieressä lähes paikoillaan kelluen. Jengi oli kuin sillit purkissa eikä kukaan juurikaan liikkunut. Hetken ajattelin että pakko kai sitä on jonottaa että pääsee taas eteenpäin, mutta se ajatus kaikkosi samantien kun pääsin kiinni ryysikseen. Kiihdytin vauhtia kuin muskeliauto elokuvissa joka valmistautuu seinän läpi ajamiseen. Otin ensimmäisen sekä toisen kaverin päistä kiinni ja yli vaan niin että lennähti. Näin minä kömmin ja kiipesin ja väkisin painin itselleni tilaa edetäkseni. Varmasti aiheutin pahennusta kuntoilijoiden kesken. Mutta onnekseni minulla oli niin kova vauhti päällä ettei kukaan minua tunnistanut tai saanut kiinni. Tätä taistelua kesti noin 50m jonka jälkeen hieman väljeni ja tunsin taas olevani veden päällä. Ruutia se söi ja aikaakin varmasti 3-4min toi lisää. Siitä loppuajaksi 00:50:23 3,8km uintiosuus ja kärjessä ylös.

Pyöräily osoittautukin tässä kisaksi suurimmaksi haasteeksi. Irtohihat oli päällä käsivarsissa, kengissä varvaslämmittimet. Siitä huolimatta kylmyys söi ruutia jaloistani enkä oikein osannut kuulostella tuntumaa jaloissani pyöräilyn ajan. Vasen takareisi oli lukossa koko pyöräilyn ajan, voimaa se ei tuottanut, sattui vaan. Jopa satulan päällä istuminen sattui vasemmalla puolen. Pyöräilin kuitenkin yhtään säästelemättä sen minkä tilanteesta sain irti. Nesteytys kylmällä kelillä on kans toinen tarina. Nestettä ei tule kylmällä nautittua läheskään yhtä paljon kuin lämpimällä kelillä. Mutta geelit on pakko silti laimentaa vatsassa, muuten menee tukkoon. Vältelläkseni kusihätää pyörällä koitin nesteyttää juuri ja juuri tarpeeksi enkä yhtään liikaa. Noh, energian imeytymisessä esiintyi kuitenkin pieniä ongelmia ja lopputuloksena oli alkava kusihätä pyöräilyn puolivälissä jo. Pidättelin sitä reilu tunnin, ajattelin että ei ole varaa pysähtyä juottopisteiden WC:hen eikä ollut varaa ottaa riskiä mennä puskaan koska olin jo useaan otteeseen nähnyt kun tuomarit jakelivat hylkyjä tien varrella kusseille. Päätin yrittää jotain mitä en koskaan ole aiemmin kokeillut. Vauhdissa kuseminen! Alamäissä ajattelin sen onnistuvan, mutta ei se vaan niin helppoa ollutkaan! :) Lopulta onnistuin ylämäessä seisten polkien, ja sitä helpotuksen tunnetta en osaa kuvailla. Meno keveni aivan suunnattomasti. Nyt uskalsin taas olla rajoittamatta nesteytystäni koska juoksu alkoi pian. Pyöräaikaani 05:01:07 en ole järin tyytyväinen tällä reitillä. Oman tasoinen pyöräilysuoritus olisi ollut 04:45:00 nurkilla, mutta se jää sitten ensi kisaan.

Juoksu lähti hyväntuntuisena liikenteeseen. Juoksussa päälimmäisin tavoite oli tehdä tasainen juoksu joka ei romahtaisi kävelyksi lopussa, kuten molemmat aiemmat täysmatkani. Päätin juosta vahvana loppuun asti. Aloitin 4:40 vahdilla joka tuntui hyvin kevyeltä ekat 10km. 21km kohdalla fiilis oli edelleen sama, mutta vauhti oli tippunut huomaamattani 4:50 vauhtiin, eteni silti hyvin. Tämän jälkeen rupesi jaloista ruuti pikkuhiljaa hiipumaan ja vauhti tippui lähemmäksi 5:00 tuntumaan ja totesin että tämän hetkisellä juoksupohjalla ei nyt parempaan pysty. Treenikaudella pahasti juoksuharjoitteluani sotkenut jalkaterän murtuma piti minut juoksukiellossa 4kk keväällä. Tässä juoksuosuudella sen huomasin kuinka tärkeä riittävä juoksupohja on, ja minulla se ei vain riittänyt vahvaan marathon juoksuun. Riittämättömästä juoksupohjasta huolimatta taistelin hyvin periksiantamattomasti ja olen erittäin tyytyväinen siihen että koko juoksuosuuden aikana en ottanut ensimmäistäkään kävelyaskelta, edes juottopisteillä. Ikinä elämässäni en ole pystynyt yhtäjaksoisesti juoksemaan 42,2km ja nyt tein sen aikaan 03:41:23.

Maalissa olin tyytyväinen mies saatuani loppuajaksi 09:38:32. Aika on hyvä kauden päätteeksi, ennätys parani yli puoli tuntia. Silti jäi niin paljon parannettavaa että intoa on jo aloittaa uusi, toivonmukaan EHJÄ treenikausi! :)

PS. Naurettavan uintiosuuden järjestelyiden sekä pyöräosuuden tungoksen ja ohittelun takia olen päättänyt ottaa ensi vuonna taukoa Ironman sarjan kilpailuista. Seuraavan kerran starttaan PRO-sarjassa. Se vaatii yhden välivuoden jolloin kilpailen pääosin Suomessa ja Ruotsissa hieman lyhyempien matkojen parissa ja pyrin saamaan myös kesällä enemmän laadukasta treeniä. Treenaan kovaa varmistaakseni, että seuraavan kerran kun starttaan Ironman matkalle tiedän loppuajan alkavan numerolla 8! :)