Ratapyöräilyä ja lättäreitä

Myönnetään, blogiini ei ole ilmestynyt tekstiä pariin kuukauteen. Kiirettä, mutta myös selkeää off-season henkeä, on ollut ilmassa.

Elokuun puolimatkan jälkeen tovi kului jalkoja parannellessa. Syyskuussa kiskaistiin vielä kirkkovenekisa Kulosaaressa, mutta sen jälkeen kilpailullinen kausi oli paketissa. Heti uimahallikauden alkaessa pääsin uintitreenien makuun. Nyt muutaman kuukauden tahkoamisen jälkeen on vahva tunne siitä, että homma menee eteenpäin. Myös kello kertoo samaa. Olen uinut aika paljon (varmaan liikaa) pullarin kanssa, koska jalkojen selkeä laahaaminen on edelleen ongelmana. Pullari vastaa mielestäni hyvin märkäpuvun kelluttavaa vaikutusta, joten olen saanut valmentajilta luvan käyttää sitä.

Iso merkitys treenissä on ollut myös lättäreillä. Legendaariset Strokemakersit ovat osoittautuneet mainioiksi treenivälineiksi. Alussa tuntui, ettei niillä jaksa uida, mutta nyt niiden avulla ote vedestä löytyy entistä paremmin.

Uimisen lisäksi pyöräily, sisäsoutu, skierg ja voimaharjoittelu ovat olleet pääasialliset syyslajit. Maantiekauden loputtua cyclocrossarilla on ajettu kiitettävästi. Crossarilenkit ovatkin mukavaa vaihtelua maantielle.

Pääsinpä kerran myös maastopyörän satulaan, kun olimme juhlistamassa Jussi Veikkasen 10-vuotista ammattilaisuraa Lopella Poronpolku-reitillä. Koska omaa maasturia ei löydy, sain lainaan pyörän Kimmo Kanaselta. Muutama kesä sitten tuli ajeltua jäykkäperällä, joten täysjousto tarjosi nyt mukavaa kyytiä. Hieman jopa maastopyöräkuume nousi. Mukana lenkillä oli myös HIFK:n kultakypärä Teemu Ramstedt, joka on todella innokas pyöräilijä. Upeaa lajien välistä yhteistyötä ja Teemun & kumppanien suunnitelmista kuulemme lisää jatkossa.

Pyöräpuolella on toki tehty myös hankintoja. Uusi kypärä ensi kesän triathlonkisoja varten on hankittu. Päädyin Giron Air Attackiin, koska edessä olisi 180 km ajoa ja niskaystävällinen, mutta aerodynaaminen kypärä toimii itsellä perinteistä aika-ajomiekkaa paremmin.

Uusi pyörähankinta on Feltin TK3, eli ratapyörä. Ei vaihteita, ei jarruja, ei vapaaratasta. Kyseisellä pyörällä on tarkoitus päästellä Vierumäen tartanilla ja kenties ensi kesänä käydä kokeilemassa myös ratakisoissa.

Jos treeni-into on taas löytynyt, niin myös ongelmia on ollut. Syksy on kulunut ilman isompia sairasteluja, mutta vasemman jalkapöydän ja pohkeen ongelmat diagnosoitiin lopulta peroneusjännetupen tulehdukseksi. Rasitusvamma ei synny itsestään, joten ainakin lihashuollon osalta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Ohjelmassa on säännöllisesti hierontaa, venyttelyä, liikkuvuusharjoittelua ja foam rollausta.

 

Treeni-into on siis tallella pienen paussin jälkeen ja nyt odotetaan lumien tuloa. Hiihto on isossa roolissa omassa harjoittelussa ja pikku hiljaa on kokeiltava myös juoksuaskelia. Kun pyöräkilometrejä on kertynyt tälle kaudelle reilut 7000, on juoksun vastaavien määrä reilut 100. Ihan noilla pohjilla ei uskalla lähteä ensi kauden ykköstavoitteeseen, joka on Tahkon täysmatka elokuussa. Onneksi sinne on vielä aikaa.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!