Paniikki iski
Triathlondebyytistäni on nyt reilu viikko. Keskeytyksen aiheuttama pettymys ei ole vieläkään laantunut. Hyvä puoli asiassa on se, että tapoihin ei kuulu antaa periksi.
Otetaanpa positiiviset alkuun.
1) Finntriathlon Vanajanlinna oli uskomattoman upeassa miljöössä hienosti järjestetty triathlontapahtuma. Edellisenä päivänä samalla reitillä kilpailtiin Bisnestriathlonissa, jossa meininki oli viileistä olosuhteista huolimatta kohdallaan. Huikeaa!
2) 2XU:n varusteet ovat timanttista laatua. Triathlonasu istuu (ainakin vielä) napakasti ja märkäpukukin menee päälle. Laatua!
3) Pyörä kulkee asiallisesti. Wattimittarin myötä treenaamisesta saa jatkuvasti enemmän irti ja fillari liikkuu tällä hetkellä ihan mukavasti. Myös maantiepuolella ensimmäinen kisa tuotti kolmossijan Porissa M40-sarjassa.
Pablo Erat Vanajanlinnan huikeassa miljöössä. Kuva: Bullseye photography
Ja sitten negatiiviset.
1) Avovesiuinti ryhmässä on isompi juttu kuin ajattelin. Sitä on harjoiteltava paljon lisää.
2) Oikea akillesjänne on tulehtunut pahasti ja juokseminen on tällä hetkellä pannassa.
3) Triathlonkisan maaliviivan ylittäminen on vieläkin kokematta.
Jussi Veikkasen kanssa käytiin kokeilemassa uintia.
Vanajanlinnassa homma meni pieleen jo alkumetreillä. Uimalasit päästivät hieman vettä läpi, enkä saanut niitä istumaan kunnolla ennen starttia. Lähdin niin kovaa kuin pääsin, mikä oli virhe. Järki unohtui laiturille. Pohkeen kramppaus, kolarointi, paniikki ja huomasin ihmetteleväni, mitä oikein tapahtuu. Rauhoittelin itseäni ja jatkoin matkaa. Tuntui, että unohdin kaiken uimiseen liittyvän. Oli pakko kääntyä selälleen, kun hörppäsin vielä vettä sähläyksen lomassa.
Tässä vaiheessa olin ryhmän häntäpäässä. Katsoin parhaakseni lillutella veneen perässä takaisin rantaan. Olin yhtenä kysymysmerkkinä. Mitä ihmettä tapahtui?
Oikea pohje on vaivannut koko kevään ja myös akillesjänne on oireillut pidempään. Liikkuvuusharjoittelua on laiminlyöty ja se kostautuu nyt. Järvessä pohje antoi alkusysäyksen paniikille. Se syntyi kuitenkin muiden kosketuksista, vuotavista laseista ja totaalisesta kokemattomuudesta. Nyt oltiin vahvasti epämukavuusalueella.
Järvivesi lämmitti ilmaan verrattuna.
Kammoa kokemus ei jättänyt. Sen kävin purkamassa seuran harjoituksissa kahta päivää myöhemmin. Lähes pakkassäässä uin Joutjärvellä noin 600 metriä. Vertaistuki oli jälleen kohdallaan, sillä kaksi seuran jäsentä uivat rinnalla koko ajan. Kiitos pintapelastajat Taru ja Kari.
Juhannuksena tein myös kaksi avovesiharjoitusta. Homma helpottuu koko ajan, mutta 1,9 km tuntuu vielä hurjalta ajatukselta avovedessä.
Matka jatkuu vaikeuksien kautta, mutta periksi ei anneta. Tulevana lauantaina Finntriathlon Vierumäki on kalenterissa, mutta vain töiden merkeissä.
Tsemppiä kaikille lauantain starttiin ja kesän koitoksiin!