Onnistumisia ja vähän muutakin

Tätä kirjoittaessani aikaa Joroisiin on vain pari päivää. Omalta osalta tilanne on melko toivoton, sillä oikean jalan akillesjänne on huonossa kunnossa. Juoksuharjoittelu on jäänyt koko kesän osalta väliin, eikä tilanne näytä hyvältä.

Reagoin ongelmiin turhan myöhään, sillä akilles oireili jo keväällä. Pelasin silti jalkapalloa ja etenkin viimeinen ottelu kesäkuun alussa oli jalalle liikaa. Ortopedi antoi tuomion tulehduksesta ja jänteen paksuuntumisesta. Kuulemma lihashuoltoakin on laiminlyöty. Kortisoni jätettiin vielä käyttämättä, mutta vaiva paranee tuskin itsekseen. Olen pyrkinyt vahvistamaan ja venyttämään jalkaa. Juoksu on ollut pannassa, mutta pyöräily, soutu ja uinti ovat kuuluneet ohjelmaan. Ehkäpä nekin rasittavat jalkaa liikaa. Etenkin kun välillä on menty pyörällä pitkään ja omaan tasoon nähden kovaa.

Suomen mestari Jussi Veikkanen on ilahduttanut meitä lahtelaisia lenkkiseurana kesän ajan. 

Tänään jalkaan laitetaan kinesioteippi, joka ei tietenkään paranna ongelmaa, mutta ehkä mahdollistaa viiden kilometrin hölkän Joroisissa.

Huonojen uutisten oheen kuuluu myös hyvää. Soutujoukkueemme Syvä Köli on kovassa lyönnissä ja kauden kaksi kisaa ovat tuottaneet sijoitukset kaksi ja neljä.

Sulkavalla joukkue oli kärjen imussa kakkosena reilusti yli puolet matkasta, mutta taipui lopulta neljänneksi lähes 150 joukkueen lähdössä. Kohtuullisen hyvin kaveriporukalta, joka parantaa vuosi vuodelta suoritustaan. Toki treenejä on kaksi kertaa viikossa ja ryhmässä talkootöitä ei kaihdeta.

Kyllä nelossijaakin saa tuulettaa.

Kirkkovenesoutu on muuten uskomaton laji luonteensa vuoksi. Veneen 14 soutajaa ja perämies vetävät yhtä köyttä ja kilpailu voitetaan tai hävitään yhdessä. Jokaisen suoritus on tärkeä, mutta yksin kilpailuja ei ratkaista. Veneessä myös eri tasoisten kuntoilijoiden on mahdollista treenata yhdessä, toisin kuin vaikkapa juoksussa.

Mutta triathlonblogissa takaisin triathloniin. Nyt katseet on käännetty Joroisiin, koska siellä ollaan mukana myös työtehtävissä. Perjantain pikamatka päättyy itselläni todennäköisesti kävelyyn, tai kevyeen hölkkään. Avovesiuintitaidot kehittyvät ja nyt uskon selviäväni jo pidemmästäkin urakasta. Mutta sehän selviää vasta tositilanteessa.

Tsemppiä kaikille Joroisiin ja tulkaahan moikkailemaan. Olen lähtö- ja maalialueella heilumassa koko lauantain.