Kesän kutsu
Nyt kun toukokuu taittuu jo lopuilleen, on pakko havahtua siihen tosiasiaan, että kesä on jo ovella ja kisafiilis nousussa. Kaikki kesän kisat mennään Team Elina Jouhkin riveissä!
Oma seikkailuni triathlonmaailmassa on vieläkin ohuella pohjalla, sillä satunnaisten pyöräilyn ja juoksun yhdistelmätreenien lisäksi kilpailusarake näyttää edelleen nollaa. Lukittuna kuluvalle kesälle on kuitenkin kolme triathlontapahtumaa, joista lähin on jo alle kuukauden kuluttua Vanajanlinnassa.
Viikonloppuna matka taittui pyörän selässä jo lyhyissä ajovaatteissa ja meininki oli kesäistä. Pyörä kulkee ihan mukavasti ja tarkoitus on käydä ajamassa muutama pyöräkisa M40-sarjassa. Lahden seudun viikkotempoon, eli legendaariseen Miekkiön tempoon en ole vielä ehtinyt, mutta X-tri cupin 20 kilometrin tempon kävin kokeilemassa Pajulahdessa.
Jo lämmittelyssä pohkeissa tuntui hieman kiristelyä ja itse kilpailussa pohkeet kramppasivat pahasti. Okei, ajoin ne ensimmäiset kilometrit liian kovilla tehoilla wattimittarin näyttäessä reilua 350 watin keskiarvoa. Reitin tuimassa alkupään nousussa tehot kipusivat 782 wattiin, mikä oli liikaa. Vitosen kohdalla vasen pohje pamahti kramppiin ja pienen taistelun jälkeen sama kohtalo oli oikealla pohkeella. Ajaminen muuttui mahdottomaksi ja parin polkaisun välein venytin pohkeita ja yritin puristella niitä. Olisi ollut suolakurkkuliemelle käyttöä.
Vauhti hiipui oleellisesti ja pohdin jo keskeyttämistä, sillä tuntui, ettei ajamisesta tule mitään. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, että pohkeet ovat kuitenkin elossa ja maltillisella ajamisella pystyin pyörittämään kampia suhteellisen hyvällä teholla. Loppumatkasta krampit iskivät uudestaan, mutta selvisin maaliviivan yli tuskaisena.
Mäkiseen 20 kilometrin reittiin tuhraantui aikaa 30.42. Keskiwatit olivat 282, NP 305, joten kampi oli suorana melko kauan. Omat tavoitewatit matkalle olivat 320 ja olin varma, että alle 30 minuutin mennään, joten kauaksi jäätiin, mutta uutta matoa lyödään koukkuun!
Team Elina Jouhki
Yhteisöllisyys ja hyvä fiilis triathlonporukoissa on jotain uskomatonta. Siitä oivana osoituksena on Team Elina Jouhki, jonka kokoavana voimana toimii hyvinvointilähettiläs Baba Lybeck.
Pyöräilijä ja triathlonisti Elina Jouhki sairastui rintasyöpään kesällä 2012. Parannuttuaan siitä, Elina jatkoi menestyksekkäästi urheilemista ja sijoittui muun muassa toiseksi 20 kilometrin aika-ajon ikäkausi SM-kisoissa.
Heinäkuussa 2013 Elina sijoittui Ironman 70.3 Norway/Haugesund -kisassa yhdeksänneksi ja kisan järjestäjät lahjoittivat Elinan nimissä 10 000 NKR Suomen Roosa Nauhalle.
Menestys Norjan kisassa toi Elinalle myös paikan Las Vegasissa pidettäviin Ironman 70.3 MM-kisoihin. Matka kuitenkin peruuntui, koska elokuussa 2013 Elina sairastui aggressiiviseen leukemiaan. Seuraavat kuukaudet hän vietti sairaalassa.
Lucianpäivänä 2013 Elinalle tehtiin kantasolusiirto ja alkuvuodesta 2014 kaikki näytti suhteellisen hyvältä. 17.4.2014 Elina sai kuitenkin tietää, että leukemia on uusiutunut.
Team Elina Jouhki on kerännyt yli 10 000 euroa Syöpäsäätiölle ja mukana ryhmässä on jo pitkälti yli 150 urheilijaa/kuntoilijaa.
Elinan motto on: ”Life may not be the party we hoped for, but while we are here, we might as well dance.”
Elinan FB-sivu: https://www.facebook.com/pages/From-Breast-Cancer-to-Ironman/219509438197620?fref=ts
Suomen Roosa Nauha –kampanja: http://www.cancer.fi/roosanauha/
SPR:n kantasolurekisteri: http://www.veripalvelu.fi/www/kantasolut
Ilmoittaudu Team Elina Jouhkiin: baba.lybeck@yle.fi
On kunnia olla mukana Team Elina Jouhkissa hyvän asian puolesta ja nähdä se myönteisyys, joka Elinasta vaikeuksien keskellä silti kumpuaa. On helppoa allekirjoittaa nämä lauseet, jotka kirjasimme Triathlon: Voita itsesi! -kirjaan yhdessä Tiina Bomanin ja Antti Hagqvistin kanssa:
”Triathlon on kokeilemisen arvoinen asia. Triathlon on yksilöurheilua, jossa on mukana rutkasti yhteisöllisyyttä. Triathlonistit harjoittelevat paljon yhdessä ja aktiivinen seuratoiminta ympäri Suomen tarjoaa valmiin harjoitteluympäristön kaiken tasoisille harrastajille.
Triathlonin etu on myös verrattain nuori lajikulttuuri. Reilussa 30 vuodessa on ehditty luoda kilpailujärjestelmät, valmennustietoutta on tarpeeksi, mutta perinteisiä lajeja vaivaavat klikkiytymät, juurtuneet uskomukset ja vanhakantaisuus eivät ole taakkana. Lähes poikkeuksetta triathlonharrastajien joukossa vallitsee positiivisen kannustava ilmapiiri, niin harjoituksissa, seuratoiminnassa kuin kilpailutapahtumissakin.”
Todellakin! Tsemppiä Elinalla ja Elinan perheelle kuten myös kaikille kesän kisoihin osallistuville!
