Joroisten henki

Posted by:

Olen lueskellut kuluneen viikon aikana lukuisia hienoja bloggauksia Joroisista. Huikea viikonloppu tuo hymyn huulille ja hien pintaan vielä viikonkin päästä.

Olin Joroisissa toista kertaa elämässäni. Edellinen kerta oli viime kesän triathlonkisoissa, jolloin kuvasimme ja koostimme Voita itsesi! -kirjaa. Jo silloin Joroinen ja Finntriathlon tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen ollut kymmenissä ja taas kymmenissä kunto- ja kilpaurheilutapahtumissa kilpailijana, toimitsijana, järjestäjänä, myyjänä, kuvaajana jne. Silti ani harva tapahtuma on tehnyt yhtä ison vaikutuksen minuun kuin Finntriathlon Joroinen. Iso kiitos siitä Joroisten asukkaille ja Finntriathlonin tekijätiimille!!!

expo ja alue-1

Itse osallistuin pikakisaan perjantaina. Lauantai oli varattu osaltani aamusta iltaan työnteolle, sillä vastasin Finntriathlonin organisaatiossa lukuisista viestintätehtävistä.

Mutta siihen perjantaihin. Oma osallistuminen oli viime tippaan asti vaakalaudalla, koska akillesjänteeni oli ja on huonossa kunnossa. Onnistunut kinesioteippaus antoi kuitenkin varmistuksen sille, että pystyisin taivaltamaan vaaditun 5 kilometrin juoksumatkan, tarvittaessa kävellen.

Uinti oli tietenkin se jännittävin osuus, olihan ensimmäinen yritykseni triathlonkilpailussa kariutunut jo alkumetreillä panikointiin. Nyt olin psyykannut itseäni rajusti ja tehnyt lukuisia harjoituksia sekä altaassa että järvessä. Ainoastaan yhteistreenien puute näkyi ja tuntui.
Odotellessamme veteen pääsyä aurinko poltteli kuumasti ja varjopaikat olivat kysyttyjä odotusalueella.

Kun komennus veteen kuului, pysyin rauhallisena. En kiirehtinyt, vaan kävelin veteen aivan ryhmän hännillä ja pääsinkin sujuvasti uintiasentoon. Huomasin uivani maltillisen hyvin ja hetkessä olin ensimmäisellä poijulla. Suunnistus ja ohittelu tuntuivat helpolta ja nostin uinnin tempoa. Samassa joku täräytti kylkeeni oikein kunnolla ja pyörähdin melkein ympäri. Ja siinä samassa se tuli taas. Totaalinen paniikki. Yritin kastaa kasvoja veteen, mutta hörpin vettä. Kaikki oppimani asiat unohtuivat ja hetken päästä totesin, että uintityylini oli muuttunut koiraksi. Hyvin alkanut uinti meni aivan pipariksi.
Uin tarzania ja koiraa vuorotellen, enkä enää kyennyt saamaan rytmistä lainkaan kiinni. Ihmettelen tätä vieläkin, miten kummassa uinti voi olla näin vaikeaa.

5 minuuttia myöhemmin lähteneet naiset karauttivat ohi vielä ennen rantautumista. Nousin vedestä ylös ja hoipuin varustepussille. Märkäpuku ei meinannut lähteä millään pois. Tein varmaan vaihtoalueen hitausennätyksen ja lopulta sain kuin sainkin uimakamppeet pussiin ja miehen pyörän päälle.

Pyöräily sujui odotetusti. Ensimmäisellä kilometrillä ohitin lukuisia pyöräilijöitä ja sama meno jatkui loppuun saakka. Peesivapaassa kilpailussa ei näin perällä itselle riittäviä peesejä ollut, joten koko 20 kilometriä oli ajettava omaa vauhtia. Jatkuvasti takarenkaaseen riitti pyrkijöitä ohitusten jälkeen, mutta ainoastaan yksi pyöräilijä onnistui roikkumaan renkaassa lähes loppuun saakka. Kyseessä oli naisten kolmoseksi tullut Terttu Lappi, joka osoitti kyllä huikeaa sitkeyttä roikkuessa muutamassa ylämäessä 600 watin tuuppauksessa.

KK_Joroinen_2014_1200px-1

Kaasu pohjassa kaarteeseen pinkit tankonauhat ja säärystimet vilkkuen. #teamelinajouhki

Pyöräily oli nopeasti ohi, ja on sanottava, että pakokauhun sekainen uinti pudotti kyllä ajotehoja. Toki omantasoisen kaverin kanssa vetämällä ajasta olisi pudonnut reilusti pois.

Juoksuvaihto meni kohtuullisen hyvin. Juoksu oli arvoitus, joka selvisi heti ensi askeleista lähtien. Pystyin hölkkäämään reitin läpi. Toki vauhti oli todellista hölkkää, mutta ei sillä ollut mitään väliä. Akilles oli kipeä ja juoksuharjoittelun puute koko kesänä tiesi sitä, ettei tavoitteita ollut.

KK_Joroinen_2014_1200px-4

Tsemppausta riitti. Tässä peukkua kuuluttaja-Tuoviselle juoksuun lähtiessä.

Maaliin saapuminen oli upea kokemus. Nautiskelin viimeiset 300 metriä ja kuuntelin loistavan kuuluttajan Aki Tuovisen hehkutusta. Maaliviivan ylitys ja kädet ilmaan.

Kyseessä oli pieni askel niin yhteiskunnalle kuin minullekin, mutta sitäkin tärkeämpi onnistuminen itselle. Suoritus ei ollut fyysisesti eikä kestollisesti sieltä kovimmasta päästä, mutta se oli nyt tehty.

KK_Joroinen_2014_1200px-6

Maalissa tuttuja riitti ja fiilis oli katossa. Väisäsen Katja oli ensimmäisenä onnittelemassa. Maalissa juteltiin ja fiilisteltiin myös mm. Triathlonsuomen Minna Myötäsen, Tatu Koistisen ja Sami Tuomen kanssa. Oman seuran porukkaa riitti myös onnittelemassa.

KK_Joroinen_2014_1200px-7

Katja Väisänen oli naisten pikakisan kakkonen. Katja kävi myös lauantaina joukkuekisassa uintiosuudella.

Suihkun ja palkintojenjaon jälkeen siirryimme tapahtumassa valokuvauksesta huolehtineen Teemu Ojapalon (Bullseye photography) kanssa Varkauteen hotelliin, jossa alkoi kuvien käsittely ja lauantain töiden valmistelu. Hommia riitti pitkälti yli puolen yön.

Lauantai oli sitten todellinen juhlapäivä. Kuuma ilma vaikeutti monen kisaajan päivää, mutta upeat fiilikset välittyivät myös meille toimitsijoille. Sain päivän aikana tehdä valtavan määrän erilaisia mediahommia, mm. laatia lehdistötiedotteet, tehdä haastatteluja, valokuvata ja kuuluttaa. Upea päivä myös viestinnän näkökulmasta.

SM-mitaleista käytiin huikea kamppailu, mutta yhden urheilijan suoritus sai itsellekin silmäkulmat kosteiksi. Upea Tiina Boman lopetti uransa kotiseudullaan ja upeasti sen lopettikin. Tiina jatkaa onneksi lajin ja triathlontapahtumien parissa!

IMG_0435

Pääministeri ja Tiina maalissa.

Joroisista voisi kirjoittaa muuten oman kirjan (idea). Vielä kerran kiitos kaikille kilpailijoille, toimitsijoille, Joroisten jengille ja kaikille triathlonin ystäville! + vielä erityiskiitos omalle seuralle X-trille, aivan huikea triathlonryhmä Lahdesta!

P.S.
Se on vielä sanottava, että suuntasin Joroisista mökille, jossa neljän päivän aikana uin järvessä GPS:n mukaan lähes 6,5 kilometriä. Pisin lenkki oli 2,2 kilometriä. Yritin saada paniikkia aikaan, mutta se ei onnistunut. Pysyin tyynen rauhallisena, vaikka lasit olivat aika ajoin täynnä vettä ja näkyvyys nolla. Nyt lisää ryhmätreeniä ja uusien haasteiden kimppuun!

Ja käykääpä tykkäämässä ja ihastelemassa Teemu Ojapalon kuvia Joroisista:
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.695766553812049.1073741839.516126331776073&type=1

0
  Muut kirjoitukset samoista aiheista

Add a Comment