Apina järven pohjaan

Uskomaton Tahkotriathlon ja samalla koko kesän Finntriathlon-sarja on takana. Tahkolla aurinko hymyili kilpaa minun ja muun triathlonkansan kanssa.
Pakko hehkuttaa Tahkotriathlonia. Upeaa! Loistavaa! Tyylikästä! Ylisanojen ryöpytykseen yhtyvät varmasti kaikki paikalla olleet. Tahko tarjoaa mielettömät puitteet triathlontapahtuman järjestämiselle! Aivan huikeaa. Tätä lisää.

Tunnelmia lähtöalueelta. Huikeat paikat!

Oma tutustumismatka triathlonin maailmaan jatkui nyt puolimatkan merkeissä. Saavuin Tahkolle jo torstai-iltana, joten olin ainakin kilpailupaikalla ajoissa. Majoitus oli samaa tasoa kuin itse tapahtuma, kiitos Teemu, Marika, Teppo ja Paula-Riitta! Aiemmin Varkaudessa sain kipeään oikeaan akillesjänteeseen myofaskiateippauksen, jonka taituroi jalkaan Ari-Pekka Lindberg. Teippaus toimi loistavasti.

Perjantaina ulkoilutin hieman pyörää ja tutustuin kilpailureitteihin. Tapahtuman hermokeskus alkoi iltapäivällä täyttyä triathlonväestä ja paikalla vierähtikin aikaa, sillä tuttuja ja hyväntuulisia uusia tuttavuuksia riitti. Tässä se yksi iso asia, joka triathlonpiireissä viehättää: myönteinen ilmapiiri. Hymyily on sallittua. Hermoilusta huolimatta.
Jo kilpailureitteihin ja kilpailukeskukseen tutustuminen teki pelin selväksi. Miljöö suorastaan anoi triathlonharrastajia reiteille. Erityiskiitos jälleen kerran kilpailuorganisaatiolle hienosta toiminnasta sekä tietysti kisakanslialle ja Hannalle mm. “nimikkorannekkeesta”. Velo & Oxygen mahdollisti puolestaan sen, että puuttuvat varusteet pyörään löytyivät vaivattomasti. Takana oleva pulloteline osoittautui toimivaksi.

Perjantai-illan pastaparty ja kilpailijainfo olivat Tahko Spassa. Pienet yksityiskohdat muuttuivat suuriksi, kun hyvä ruoka ja esillepano, selkeä info, laadukas äänentoisto ja kellontarkka aikataulu tarjosivat kilpailijoille esimakua tulevasta. Tässä vaiheessa paikalle oli saapunut myös pyöräilyssä kymmeniä SM-mitaleja voittanut Kimmo Kananen, joka hermoili ennen elämänsä ensimmäistä triathlonkilpailua.

Lähtö lähestyy ja lasitkin ovat vielä miten sattuu.

Kilpailun startti oli lauantaina klo 12. Aamulla oli siis hyvin aikaa viritellä varusteita ja viedä tavarat vaihtopaikoille. Sain viime hetken ohjeet kisaan Tom Söderdahlilta ja tiesin niiden avulla selviäväni kilpailusta läpi.
Uinnin reitti Tahkolahdessa oli todella kilpailija- sekä yleisöystävällinen. Kapeassa lahdessa yleisö pystyi seuraamaan kilpailijoita läheltä. Startti tapahtui vedestä, jonne pulahdimme toisen puolimatkan ensikertalaisen, Simo-Viljami Ojasen kanssa viime hetkellä. Päätimme molemmat lähteä uintiin porukan hänniltä.

Simo-Viljamin kanssa valmiina starttiin.

Starttipillin soidessa kaikki oli kunnossa. Jopa uimalasit olivat nyt niin tiukalla ja imussa, että ne pysyivät päässä. Lähdin matkaan reippaasti, mutta pyrin hengittämään rauhallisesti. Jo 50 metrin jälkeen tiesin, että tänään ongelmia ei uinnissa ole. Iso ryhmä hajaantui vedessä leveälle alueelle ja omaa uintitilaa oli todella hyvin. Koko matkan aikana törmäilin vain muutaman kerran kanssakilpailijoiden kanssa. Osaltaan varmasti siksi, että uin melko hitaasti, mutta kyllä sieltä jokunen kilpailija vielä minunkin perässä rantautui.
Kääntöpaikan jälkeen huomasin pohdiskelevani, että uintihan on aika hieno laji. Toki pyrin keskittymään täysipainoisesti tekemiseen, mutta sopiva rentous kuuluu myös uintiin. Kokeilin nostaa vauhtia, mutta aiemmat kauhukokemukset saivat minut varovaiseksi. Päätin lopulta uida rauhallisesti rantaviivalle asti. Uinnin aikana ei ollut yhden ainoaa ongelmaa, vaan kaikki sujui helposti. Seuraava projekti onkin ottaa uintiajasta 10 minuuttia pois. Varaudu siis puheluihin ja koutsaukseen Tomppa!

Vaihtoalueen toimintaa täytyy harjoitella.

Vaihtoalueella riittää myös treenaamista. Tipuin vaihdon aikana 13 sijaa, sillä sähläsin alueella yli neljä minuuttia.
Pyöräily alkoi kehnosti. Etujarrun oikea pala hankasi kiekkoon ja voimamittari oli mykkänä. Jouduin lopulta pysähtymään, jotta sain jarrut kuntoon. Tarkastin jarrun kahteen kertaan ennen starttia, joten se oli saanut iskun jossain vaiheessa lähdettyäni pois vaihtoalueelta. Ei kiva.
Lähdin pyöräilyyn sijalta 254 ja puolimatkassa olin jo sijalla 108. Vilkku oli päällä koko ajan, eikä yksikään pyöräilijä ohittanut minua 90 kilometrin aikana. Peesiporukoita näin todella vähän. Viesti on siis mennyt perille. Oli jännä tunne ajaa ilman tehotietoja, myös sykkeen kanssa oli ongelmia. Kahden mittarin systeemi ei näköjään toiminut.

Ei se ihan yhtä hymyä ollut, mutta meni kohtuullisesti.

Ajo oli ensimmäisellä kympillä aivan kamalaa, sillä en saanut rytmistä kiinni lainkaan, mutta puristin väkisin eteenpäin. Pikku hiljaa jalat alkoivat toimia ja mikä parasta, asento tuntui koko matkan hyvältä. Ohitin supersuoritusta tehneen Megaman-kolmikon ja Juri Haverinen innostui hetkeksi ajamaan rinnalleni. Juri otti samalla hieman videopätkää myös minusta.
Söin pyöräilyn aikana yhden patukan ja 5 geeliä. Juomaa meni muutama pullollinen. Pyöräilyn päätteeksi olin noussut sijalle 56 ja omassa ikäryhmässä kuudenneksi. Parisataa ohitusta siis.
Taisin olla oman ikäryhmäni toiseksi nopein pyöräilijä. Ajoin kuitenkin hieman rauhoitellen, juoksun kangastellessa mielessä.

Taas arpomassa vaihtoalueella.

Vaihdossa kulutin taas liikaa aikaa ja jopa toistakymmentä kilpailijaa meni siinä ohitse. Juoksua pelkäsin ehkä jopa uintia enemmän. Akilles tuntui kohtuullisen hyvältä, mutta vähäiset kilometrit (alle 100)  tänä kesänä ja viime vuosina asettivat haasteen. Ensimmäinen kymppi kulki silti mukavasti, juoksin rennon rauhallista 5.30:n vauhtia ja syke pysyi inhimillisellä tasolla. Olin aerobisen kunnon puolesta valmis kiristämään vauhtia, mutta jalat olivat eri mieltä. Vasen polvi meni lukkoon ensimmäisen kierroksen päätteeksi ja juoksu vaihtui kävelyksi. Myös akillesjänne kipuili hieman. Pääsin uudelleen juoksurytmiin, mutta polvi ei noussut lainkaan. Toisen kympin töpötin ja kävelin aikaan 1.07. Yli 20 kilometriä olen muuten viimeksi juossut vuonna 2007, kiitos polvileikkauksen.

Maalissa viimeinkin. Askel ei juuri lopussa noussut.

Maaliviiva tuli kuin tulikin eteen ja ylitin sen lopulta ajassa 5.29,28. Kokonaissijoitus romahti juoksun myötä 157:nneksi ja omassa sarjassa olin 24:s. Maaliin tullessa fiilikset olivat ristiriitaiset. Olin selvittänyt haasteen, pysynyt uinnissa pinnalla, mutta silti juoksun epäonnistuminen harmitti. Realistisesti suoritus oli kuntotasoa vastaava, mutta tiedän pystyväni parempaan. Maaliviivan jälkeen onnittelijoita riitti. Koko Tahko tuntui loistavan, kun iloisia, mutta väsyneitä uurastajia saapui maaliin tasaisena virtana.
Lidl recovery areenalla vaihdettiin kuulumisia kilpailijoiden kanssa ja onnittelin siellä myös päivän voittajaa Tuukka Miettistä. Huikea veto Tuukalta. Maaliin olivat tulleet myös ensikertalaiset Kimmo Kananen ja Simo-Viljami Ojanen. Molemmat kovilla ajoilla, Kimmo ikäsarjansa voittajana ja Simo-Viljami kolmantena. Kovia äijiä!

Ilta jatkui kevyen työskentelyn (viestintä toimii aina), fiilistelyn ja lopulta saunan ja Piazzan partyjen parissa. Juhlimassa oli Finntriathlonin työryhmän lisäksi paljon kilpailijoita ja tuttuja ja hauskaa riitti valomerkkiin asti. Tämähän on se kovin neljäs laji.
Lauantain ja koko viikon rajuin suoritus oli ehdottomasti Megaman-kolmikon veto! Juri Haverinen, Jaakko Mattila ja Laura Markovaara kiskaisivat Tahkolla kolme täyden matkan triathlonia viikon sisään. Kolmikon fiiliksiä oli helppo seurata Facebookin kautta ja ryhmä oli yhtä hymyä vielä maalissakin. Iso hatunnosto!!!

Kokonaisuutena Tahkosta ja koko triathlonkesästä jäi hieno kuva. Laji on kovassa nosteessa, enkä usko sen laantuvan, päinvastoin. Olen päässyt jäseneksi hienoon seuraan, niin X-trin, Team Elina Jouhkin, Finntriathlon-organisaation, TriathlonSuomen kuin koko triathlonharrastajakunnan kanssa.
Loppukaudesta on luvassa vielä ainakin Helsinki City Triathlon, mutta itsellä se jää väliin. Olen vieraillut tapahtumassa muutama vuosi sitten ja sitä voi suositella kaikille. Omassa kisakalenterissa ovat vielä Tour de Helsinki sekä Kulosaari-soutu. Lisäksi futisjoukkue pitää hoitaa Lahden Kortteliliigan finaaliin.

Ensi kesänä olen takuulla triathlonkilpailuissa viivalla, varustettuna paremmalla uintitaidolla, entistä vahvemmalla pyöräilyllä ja toivottavasti terveillä juoksujaloilla. Hymyillään!