Uuteen vuoteen.

Joulu on nyt vietetty ja viimeistä päivää tämän vuoden osalta viedään. Joulukuu sujui kohtuullisen kiirreellisissä merkeissä kaiken joulutohinan ja treenien parissa, mutta nyt mut pistettiin sitten rauhoittumaan sohvalle flunssan avulla… Yllättävän pitkään oon saanut olla sairastamatta, joten hetken olin jo ehtinyt odotella, että milloin tauti löytää tiensä myös tänne.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen tein ennen joulua vielä yhden kaksiviikkoisen treenijakson, jonka jälkeen jouluviikon otin iisimmin. Kaksiviikkoinen jakso piti sisällään reilusti monipuolista treeniä (molempina viikkoina reippaasti yli 15h) ja mahtuipa mukaan taas wattbikella ajettu FTP-testi. Edellisestä testistä oli aikaa noin viisi viikkoa ja väliin mahtui hyviä pyörätreeniä, joten tulos oli mieleinen, kun parannusta edelliseen testiin tuli 10 watin verran. Ensimmäisellä kerralla ajoin kyllä testin vähän turhan varovaisesti, mutta vaikka olisin aloittanut reippaammin, niin tuskin tulos olisi ollut paria wattia enempää kuitenkaan. Vielä en saa testissä 4w/kg-rajaa rikki, mutta sitä kohti mennään ;). Nyt kun wattbikella oon jo jonkin verran ajanut, niin on helppo verrata watteja oman pyörän Powertap-mittarin antamiin lukemiin. Wattbikella ajan suurinpiirtein samanlaisilla wateilla, mitä ajoin viime kesänä omalla pyörällä ulkona. Toki jonkinlaisia heittoja on, enkä omalla pyörällä virallista FTP-testiä ulkona tehnyt, mutta kohtuullisen tuttuja lukemia saa tuijotella vk-pätkien aikana. Vastaavasti taas kun oman pyörän pistää traineriin ja alkaa ajaa, niin watit ovat huomattavasti ulkona ajamista matalammat. Viime päiviltä tuli hyvä esimerkki – syke molemmissa n.150 ja eroa wateissa oman pyörän ja wattbiken välillä vedoissa vajaa 40 wattia. Melkoisen huimia eroja, mutta onneksi sen tietää ja tuntee, niin en enää masennu joka kerta trainerilla ajaessa surkeista lukemista.

Uintiin mahtui taas parin viikon aikana paljon kaikkea – kevyistä tekniikkatreeneistä reippaisiin. Välillä lyhyitä treenejä, välillä pitkiä. Välillä pitkiä kelaussarjoja, välillä lyhyitä ja napakoita sarjoja. Ihan se reipas vauhti ei kyllä edelleenkään irtoa ja tuntuu turhan tuskaiselta, mutta toivotaan, että kevättä kohti ja kovempien treenien kautta alkaa sekin löytyä.

Viimeisimpänä muttei missään nimessä vähäisimpänä juttuna – mä oon saanut jo juosta vähän!!! Penikkaa muovattiin auki fyssarilla ja sen jälkeen se olikin jo tosi hyvä. Pari yli-hidasta juoksu/kävelysettiä tein ja sen jälkeen yksi tooosi rauhallinen puolituntia hölkkää jouluaattoaamuna. Siitäkään ei kinttu kipeytynyt. Sunnuntaina juoksin sitten vähän enemmän eli n. 5km osiin jaettuna ja pyörää välissä, mutta sen jälkeen jalka ei oo enää ihan yhtä hyvä kuin aiemmin. Se, mikä oli tosi positiivista, että varsinaisesti juostessa siihen ei sattunut, mutta sen jälkeen se on ollut jumissa. Ei onneksi enää yhtä selkeästi vaan yhdestä kohtaa kuten alussa, joten nyt taas viikko taukoa ja penikan muovausta auki, niin toivottavasti tän flunssan jälkeen pääsen jatkamaan. Parin viikon päähän on myös varattu aika tarkempaan askeltutkimukseen, mutta siitä enemmän sitten kun oon siellä käynyt.

Oikein hyvää ja treenirikasta uutta vuotta kaikille blogin ja TriathonSuomen lukijoille!