Sekalainen syksy.
Huhhuh, mitä kaikkea viimeisimpään kuukauteen onkaan mahtunut! Blogin päivittäminen on kyllä ollut mielessä useinkin, mutta jotenkin se vain aina jäi ja lopulta päätin, että kerron kaikesta vasta sitten, kun on jotain kivaakin kerrottavaa. Viimeisimmän postauksen jälkeen seuraavat päivät eivät nimittäin olleet kovinkaan mukavia.. Penikat alkoivat kiukutella niin kovasti, että lopulta aloin epäillä jo jotain muutakin kuin perusjumia. Ehdin yhden lenkin juosta jumisilla jaloilla ja kun oikean jalan penikka ei siitä parissa päivässä palautunut, niin epäilykset heräsivät. Viikon verran elättelin toiveita pelkästä pahasta tulehduksesta jalassa, mutta lopulta suuntasin kuitenkin lääkäriin. Röntgenissä ei murtumaa näkynyt, mutta silti oletus on, että siellä voi rasitusmurtuma olla. Magnettikuvaus olisi ollut ainakin tässä vaiheessa vähän turhaa, sillä todetaan murtuma tai ei, niin hoito on sama. Liikkua saa, mutta kipua ei saa aiheuttaa lainkaan.
Jalkaa kuulostellen on siis viimeiset viikot eletty ja treenattu. Onneksi kipu ei missään vaiheessa mennyt kovaksi, eikä esim. kävely ole sattunut, joten kaikkea muuta olen voinut tehdä paitsi juosta. Toki volttikäännöksessä toinen jalka saa pääasiassa hoitaa vauhdinoton seinästä ja pyöräillessä mitään yli kolmen tunnin sessioita ei ole voinut tehdä. Onneksi vähemmälläkin pärjää ja todella toivon, että oon tarpeeksi hyvin kuunnellut jalkaa. Välillä se on vaikeaa, kun kipu ei tosiaankaan ole ollut kovaa, mutta niin selvästi paikallista kuitenkin, että pelkkä tulehdus tuskin sellaista saa aikaan.
Toki harmittaa, että taas on jotain jalkavaivaa ja varsinkin, kun penikat ovat pysyneet ihan älyttömän hyvin kunnossa yli kaksi vuotta hyvällä hieronnalla. Aina tarpeen tullen ne on auottu ja ongelmia ei ole ollut, mutta tällä kertaa se ei näköjään enää riittänyt. Oon koittanut olla positiivisella mielellä ja tietenkään koko homma ei mene ihan läskiksi, vaikka välillä niin tuntuukin. Onni on kuitenkin se, että vain juoksu on nyt kokonaan pannassa. Enemmän päänvaivaa on aiheuttanut se, että mistä tämä taas tuli. Useammankin viisaan ihmisen päät on lyöty yhteen ja kaikin voimin pohdittu ja tarkasteltu mistä se on voinut tulla, mutta yksinkertaisesti mitään muuta selitystä sille ei ole saatu kuin että ehkäpä kokonaisrasituksesta. Mun juoksumäärien ei todellakaan kuuluisi aiheuttaa murtumaa, enkä ole muutenkaan tehnyt mitään normaalista poikkeavaa. Lisäksi määrääkin on pikkuhiljaa ylimenokauden jälkeen hilattu ylös, mutta ilmeisesti joku oli taas jossain kohtaa liikaa. Ken tietää mikä se joku on, niin voi kertoa minullekkin :). Fyssarikäynnillä lisäksi selvisi, että polven linjaus vetää hieman vinoon ja näin ollen voi rasittaa säärtä vähän enemmän, mutta mistään oikeasti kovin suuresta jutusta ei mielestäni ollut kyse. Nyt koitetaan kuitenkin laittaa sekin paremmin kuntoon, vaikka tuskin sekään on se varsinainen syy murtumalle ollut.
Noniin, jos olet tänne asti jaksanut taas sairaskertomusta lukea, niin nyt niitä mukavampia juttuja sitten.
Lokakuun viikonloppuihin on mahtunut reissua reissun perään, ja kaikki ovat olleet ihan supermukavia retkiä! Yhtenä viikonloppuna oltiin Sappeessa viettämässä kauden päätöstä ja peruskuntokauden aloitusta. Ajettiin hyvä lenkki maastureilla ja syötiin ja saunottiin. Ei sen kummempaa, mutta kiva irtiotto kotioloista.
Reilu viikko sitten oli taas Triathlonliiton leiri Tahkolla. Oli ihan älyttömän kivaa viettää aikaa keskiviikkoillasta sunnuntaihin asti kivojen ja samanhenkisten ihmisten parissa, tottakai hyvin syöden ja treenaten. Vannon, etten kovin montaa kertaa miettinyt töitä tai mitään muutakaan ”normaalia” siellä ollessa! Sain ihan todenteolla keskittyä vain olennaiseen. Siellä tuli kasaan neljä päivää hyvää perustreeniä, ei mitään övereitä vaan hyvää syksyn tekemistä. Joka päivä ohjelmassa oli uintia, pyöräilyä trainerilla, jumppaa ja venyttelyä sekä lisäksi parina päivänä sauvakävelyä ja vesijuoksua juoksun korvaajana. Lisäksi kuultiin hyvät luennot iltaisin ja tehtiinpä leirin alussa muutama testikin, uiden CSS eli 400m ja 200m kovaa sekä pyörällä 20min:n FTP-testi. Tulokset olivat sellaiset kuin oletinkin, ei oikeastaan juurikaan heittoa suuntaan eikä toiseen. Toivottavasti näitä leirejä tulee lisää, sillä just tällaista yhteistä tekemistä kaipaa tosiaan välillä!
Tahkon jälkeen olin töissä maanantaista torstaihin, ja viime perjantaina nokka suunnattiin kohti Hollantia. Lähdin sinne yhdessä muiden Gogon spinning-ohjaajien kanssa Spinning Experience-tapahtumaan. Lauantaina osallistuin yhdelle luennolle ja muutamalle workshop-sessiolle, eli erilaisille spinning-tunneille. Erityisesti mieleisiä olivat vajaa puolitoista tuntinen teemalla Club Ibiza, jossa kuunneltiin just perinteistä Ibiza-musaa, katsottiin videoita ja kuvia sieltä ja ajettiin. Toinen kiva tunti oli reilu 30min pyöräilyä ja 30min lihaskuntotreeni kehon omalla painolla. Tehokas yhdistelmä ja lihaskunto-osiossa oli monia hyviä liikkeitä. Sunnuntaina ohjelmassa oli spinning-maraton, jota en tosin ajanut kuin kolme tuntia. Hyvää settiä, etenkin alun rauhallisemman osuuden jälkeen meno piristyi ja fiilis nousi hallissa. Kuvassa näkyy, että ihan perinteinen pieni spinning-sali ei ollut kyseessä ;). Hauska reissu tämäkin, mutta nyt monen viikonlopun reissaamisen jälkeen on ihanaa olla kotona!
Nyt vaan peukut pystyyn, että jalka jatkaa paranemistaan hyvässä vauhdissa, eikä tarvitse puolta vuotta olla juoksematta. Kummasti siihen vesijuoksun tylsyyteenkin kyllä turtuu ja sekin alkaa kelvata paremman juoksun puutteessa! ;)