Puolimatkan kisassa Tahkolla.

Lauantaina tosiaan pääsin hyvin lyhyen valmistautumisen jälkeen starttaamaan ekaan puolimatkan kisaan Tahkon hienoissa maisemissa. Kisaviikko meni aikalailla jalat seinälle-meiningillä, koska takana oli Kuopion kisa edelliseltä lauantailta. Olo tuntui kuitenkin jo loppuviikosta ihan valmiilta kisaamaan, joten oli oikea ratkaisu lähteä mukaan.

Lähdettiin Tampereelta perjantaina aamupäivällä matkaan ja muutaman hidasteen (mm. ruuhka, kun jossain oli ollut kolari) saattelemana saavuimme Tahkolle alkuillasta. Kansliakäynnin, majoittumisen ja pienen pyöräverralenkin kautta mentiin Tahko Spahan syömään pasta partyyn ja samalla kuunneltiin siellä kisainfo. Jo tässä vaiheessa olin ihan fiiliksissä siitä, miten hienot olosuhteet Tahkolla on myös triathloniin! Oon viettänyt kyseisessä paikassa aika paljon aikaa monissa eri merkeissä kuten töissä, rinteessä ja heppakisoissa. Paikka on siis hyvinkin tuttu jo ihan lapsuudesta asti, mutta en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, miten hienot mahdollisuudet siellä on myös triathlonin harrastamiseen. Kaiken muun hyvän lisäksi meidän majoituspaikka oli ihan ytimessä Piazzan vieressä, joten aikaa ei kulunut siirtymisiin paikasta toiseen. Samassa paikassa muutaman kymmenen metrin säteellä olivat myös kisan starttipaikka, maalialue, kisakanslia ja recovery area.

Lauantaina alkoi jo pieni kisajännitys vaivata, mutta onneksi aika kului nopeasti tavaroita ja vaihtopaikkaa laitellessa. Fiilis oli kokoajan oikein odottavainen ja vaikka pitkä matka arveluttikin aika kovasti etukäteen, niin oli tosi kiva päästä vihdoin klo 12.05 matkaan! Starttiaika oli mulle oikein passeli, koska aamulla sai tehdä hommat ihan rauhassa ilman kiirettä ja uniakaan ei tarvinnut kisan takia keskeyttää liian aikaisin.

Uinti lähti liikkeelle tosi kivasti, mutta hyvän reipas rytmi vähän herpaantui ekan suoran jälkeen, kun viisi minuuttia ennen naisia lähteneitä miehiä alkoi tulla sankoin joukoin vastaan. Mietin niitä muita uimareita sitten vähän liikaakin ja pelkäsin, että uin täysin jonkun päälle tai joku potkii multa lasit naamalta. Pitäisi vaan osata olla ajattelmatta liikaa ja uida! No, matka kuitenkin eteni ja vikan suoran pätkän uin niin kaukana muista, että silloin ei ainakaan kukaan häirinnyt. Nousin kuitenkin järvestä yleisen sarjan tokana ja aika oli sellainen kuin pitikin, vaikka ihan nappiin ei uinti mennyt.

Reippaan vaihdon kautta pyörän päälle ja heti alkajaisiksi edessä oli aikamoinen pätkä nousua. Ekan viiden kilsan jälkeen homma helpottui, jalat alkoi toimia normaaliin tapaan ja watit löysi tiensä sinne minne kuuluikin. Oikeastaan seuraavat pari tuntia meni jopa yllättävän helposti, välillä join, välillä söin geelejä ja välillä mietiskelin mitä lie. Pyöräily ajettiin kahtena lenkkinä ja ennen tokan kierroksen kääntöäpaikkaa yksi nainen ajoi mun ohi. Jatkoin kuitenkin omaa ajoa, sillä hänen vauhti oli aika paljon kovempi kuin mun. Parin tunnin jälkeen tulikin sitten aikalailla kerrasta sellainen fiilis, että nyt alkaisi ajaminen riittää. Otin geelin ja jaoin loppupätkän pariin pieneen osaan, niin tulihan se vaihtopaikka sieltä vastaan.

Tokassa vaihdossa kesti hieman normaalia kauemmin, sillä tavoistani poiketen vedin sukat jalkaan. Puolimatkalla on ihan kiva, ettei jo kympin jälkeen ole jalat ihan rakoilla. Samalla nappasin mittarin ranteeseen, jotta nään juoksuvauhdin. Alkuun pitikin vähän rauhoitella menoa, mutta aika nopeasti oma vauhti löytyi ja matka taittui. Sain ehkä kolmen kilsan kohdilla pyörällä mut ohittaneen naisen kiinni, joten jatkoin taas matkaa siltä sijalta millä alussa olin. Juoksureitti oli kiva, mutta ei ihan helpoin. Vaikka isoja mäkiä ei ollut kuin yksi, niin muutamat piinaavat loivemmat nousut kyllä ainakin mulla tuntui, mutta onneksi vastapainona oli niitä alamäkiäkin. Juomapisteillä vedin välillä urheilujuomaa ja välillä geeliä ja vettä. Juoksu oli myös kahtena kierroksena ja odotetusti matka alkoi jo painaa tokalla lenkillä. Energiat riitti kuitenkin ihan hyvin ja vaikka välillä sai vähän hakea voimia aika syvältä pään syövereistä niin ihan totaali väsymistä ei kuitenkaan onneksi tullut. Rankkaa puuhaa, mutta kyllä se maali jälleen kerran tuli vastaan ja vielä siinä ajassa, kuin etukäteen olin ajatellutkin!

Puolimatka oli kyllä hieno kokemus ja varmasti joskus tulevaisuudessa haluan olla myös sillä matkalla paaaaljon parempi kuin nyt. Tämä ”kokeilu” meni kuitenkin juuri niinkuin pitikin, joten kisakauden päätöskisa oli todellakin onnistunut!

Kuten monet varmasti tietää, niin mun pääjuttu on ollut koko kesän ajan lyhyet matkat ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä samalla kaavalla jatketaan myös eteenpäin. Vaikka treenejä puolimatkaa silmällä pitäen ei ole tehty, niin pohjalla on kuitenkin jo muutama vuosi hyvää triathlontreeniä, joten ei se matkana mikään mahdoton ole. Muutama juttu kuitenkin mietitytti ennen kisaa ja ylipäätään kisaan ilmoittautumista..

Etukäteen mietin pyöräilyä aika paljon, sillä sen lisäksi, että se ei lukeudu mun vahvimpiin osa-alueisiin, niin valmistautuminen puolimatkan pyöräilyyn oli olematonta. Oon ajanut koko elämässäni aika-ajopyörällä pisimmillään 46km yhteen putkeen ja Tahkon kisassa ajamallani pyörällä ajoin viikolla 17km + pari kierrosta pihaa ympäri. Tulipa lauantaina tuplattua koko elämäni aikana ajetut kilometrit aika-ajopyörällä ja samalla tehtyä toiseksi pisin pyörälenkki koko kesänä Suomessa. Kaikesta huolimatta, mulla ei pientä kolotusta (joka on tietysti ihan luonnollista) lukuunottamatta koskenut mihinkään sen 90km:n jälkeen, joten kyllä kelpasi Bmc:llä ajella. Signaturen Samulle siis suuri kiitos pyörän lainasta! Jälkikäteen ajateltuna olisin varmasti voinut ajaa pyöräilyn n.5 wattia isommillakin tehoilla, sillä välillä taisin päästä turhan helpolla. Syketietoja en saanut matkan ajalta, sillä vyö ei pelittänyt. No, todellakin mielummin näinpäin kuin siten, että olisin ajanut liian kovaa ja sen takia väsähtänyt tai juoksusta ei olisi tullut mitään!

Ja vaikka juoksu on mulle lähtökohtaisesti kolmesta osa-alueesta helpoin, niin edellinen yli 15km:n lenkki löytyy niinkin läheltä kuin viime vuoden syyskuulta. Puolimaraton on matkana lievästi sanottuna hieman ylipitkä tälle treenille, mutta siitäkin selvittiin.

Kokonaisaika oli lopulta 4:57,11. Uintiin käytin 28:45, pyöräilyyn 2:45,12 ja juoksuun 1:39,45 + vaihdot. Sijoitus siis maalissa toinen. Mira teki hienon kisan ja johti koko matkan selvällä erolla, ja todellakin ansaitsi voittonsa! Oma sijoitus oli tässä kisassa toissijainen tavoite, mutta tottakai oli kivaa, ettei sieltä takaa kukaan enää juostessa tullut. Sitten ois pitänyt ruveta ihan kisaamaan ;). Eroa kolmoseen jäi turvalliset noin neljä minuuttia. Olin etukäteen ajatellut kuluttavani uintiin max.30min, pyöräilyyn 2h 45min ja juoksuun 1h 45min + vaihdot. Juoksussa tavoitevauhti oli 4:50min/km, toteutus n.4:52min/km. Nyt sain muutaman minuutin etua juoksun loppuaikaan siksi, että juoksu oli n.500m vajaa. No, tästä loppuajasta lähdetään kuitenkin parantamaan, oli matkaa sitten muutama sata metriä liikaa tai liian vähän!

Iso kiitos kaikille niille, jotka mahdollistivat ihan loistavan viikonlopun triathlonin parissa. Finntriathlonin järjestelyt toimivat jälleen kerran parhaalla mahdollisella tavalla ja kaikki oli tehty kilpailijoille tosi helpoksi ja vaivattomaksi. Kannustajia oli matkan varrella runsaasti ja kyllä ne huudot vaan kummasti tsemppaa eteenpäin. Lisäksi kisakumppanit ja muu triathlonporukka on niin mukavaa sakkia, että viihtyisin kisoissa kauemminkin kuin pari päivää kerrallaan :).

Parempia kuvia tapahtumasta löytyy esimerkiksi täältä: http://kunnonkuvaaja.kuvat.fi/kuvat/Finntriathlon+Tahko/