Parhaat palat.
Viimeiseen pariin viikkoon on kuulunut paljon kivoja juttuja:
– uudet pyörät Larunpyörästä
– ja ajoa toisella niistä Pirkkahallissa useampaan otteeseen
– hyvä ja asiantunteva alaraaja-analyysi Aktiivi Fysioterapiassa
– huippuja hiihtolenkkejä
– märkäpuku-uinti ekaa kertaa sitten viime syksyn
– avantouinti-ilta tyttöjen kanssa
– pisin uintitreeni ikinä ja sen jälkeiset kipeät kädet
Viimeksi blogia kirjoitellessa olin tosiaan kipeänä, mutta onneksi tauti ei ollut tavallista flunssaa kummempi ja pääsin muutamien lepopäivien jälkeen palailemaan takaisin treenin pariin. Räkää riitti pitkään, mutta onneksi treenejä se ei varsinaisesti estänyt. Omalla tavallaan sairastuin kyllä juuri oikeaan aikaan, sillä sain niiden muutaman löysäilypäivän aikana ammennettua aika ison määrän motivaatiota treeneihin. Otin kaiken irti kotona makaamisesta ja tein kaikenlaista, mitä ei arkena ikinä ehdi. Jostain syystä ennen joulua oli ilmassa pientä väsyä, eikä kaikki treenit maistuneet ihan mansikoille. Ehkä vaan tarvitsin muutaman oikeasti löysän päivän, jotta aloin taas kaivata hikoilemaan!
Nyt onkin parin viikon edestä nautittu taas menosta ja hyvistä treeneistä. Ekstra-intoa sain heti vuoden alussa uusista pyöristä ja siitä, että pääsin ihan oikeasti ajamaan eikä vaan surruuttamaan paikallaan. Edes aamuherätykset kukonlaulun aikaan eivät ole haitanneet, kun on ollut niin kiva mennä ajamaan rataa ympäri. Eka kerta hallissa meni tutustuessa siellä ajamiseen, mutta seuraavilla kerroilla oon jokaisella saanut tehtyä hyvän treenin. Osassa oon ajanut lyhyttä ja kovaa työpätkää, osassa pidempää ja vähän kevyempää.
Sopivasti vuoden vaihteen jälkeen satoi myös lunta sen verran, että täällä alettiin ajaa muitakin kuin ensilumenlatuja kuntoon. Vastoin kaikkia odotuksia oon viihtynyt ladulla ihan älyttömän hyvin! Oon koittanut miettiä, mikä siinä hiihdossa on aiemmin tökkinyt, kun nyt heti ekasta lenkistä asti se on ollut tosi kivaa. Oon joko tullut vanhaksi ja hitaaksi (pystyn siis nyt hiihtämään pk-sykkeillä, ennen ei onnistunut) tai sitten kunto ja hiihtokunto on kasvaneet ilman, että ajattelenkaan koko lajia. Oli syy mikä vaan, niin oon nautiskellut raittiista ilmasta useamman kerran viikossa ja aion tehdä samaa jatkossakin!
Pariin viikkoon sain tehtyä sen verran mukavasti tunteja, että kevyt viikko on nyt ihan paikallaan. Malttaisi en kyllä just nyt, kun on niin kivaa treenata. Reilun viikon päästä saan kuitenkin viettää kokonaisen viikon urheilijan elämää ilman töitä, joten ehkä täytyy vähän ladata akkuja ja keskittyä hetki töiden tekoon, jotta sitten voi intoilla taas lisää.