Nimi listassa.

Miten tässä näin pääsi käymään?

listaa

Kuvakaappus on otettu Finntriathlon Tahkon osallistujalistasta. Kisa käydään jo nyt lauantaina, joten tämän viikon oon saanut ihan toden teolla ottaa iisisti, jotta palaudun ensin Kuopion kisasta. Kaikki vaikuttaa kyllä nyt ihan hyvältä, hierontaa ja pari kevyttä treeniä takana ja olo on jo kovin odottavainen. Ihan varma en ole siitä, miten hyvä idea tämä oli, mutta koska alunperin keksin koko jutun itse, niin turha syyttää ketään muuta, jos matkanteko ei lauantaina maitakaan ;). Jo ennen Kuopion kisaa pyöri mielessä kisakauden päättyminen, enkä ollut siitä kovin innoissani. Kesä on Suomessa lyhyt, eikä kaksi kuukautta kisojen parissa tainnut riittää, niin otetaan nyt viimeseksi vähän pidempi matka ohjelmaan. Ehkä tämän jälkeen raaskin heittää hetkeksi kisajutut syrjään, huilata ja keskittyä töiden tekemiseen.

Mitään erityisiä tavoitteita lauantaille ei ole, vaikka toki mielessä on aika, johon matkan suunnilleen pitäisi mennä. Tavoitteena on tehdä ennemmin fiksu ja järkevä suoritus, kuin kaikki irti-tykitys. Uinti on tässä tapauksessa helpoin, sillä siinä en edes saa itseäni niin hapoille, että pilaisin päivän. Oma reipas vauhti ja sillä pitäisi tulla ajaksi noin 30 minuuttia.

Pyörällä suurimpana vaarana on lähteä ajamaan ihan liian lujaa, joten nyt sanon täällä ruudun ääressä ääneen: ”Lupaan ja vannon, että uskon sitä wattimittarin näyttöä.” Lisäksi pyöräilyssä on apuna syketiedot, joita en normaalisti koskaan kisatilanteessa käytä. Watit ovat ne, mitä ensisijaisesti uskotaan, koska syke varsinkin kisatilanteessa saattaa olla mitä sattuu, mutta tarpeen mukaan pitää sitäkin osata käyttää apuna sopivan vauhdin löytymisessä. Watit on luonnollisesti etukäteen laskettu aiempien harjoitusten pohjalta sellaisiksi, joilla mun pitäisi pystyä se 90km ajamaan.

Juoksu onkin sitten suuri kysymysmerkki. Juoksuahan mulle on tullut koko vuoden ajalta ihan olemattoman vähän, mutta siitä huolimatta en aio ihan hiipien matkaan lähteä. Yritin miettiä kultaisen keskitien kovan kisavauhdin ja normaalin pk-vauhdin välimaastosta. Katsotaan, osuuko se lähellekään oikeaa. Onneksi juoksu on mulle se, missä jaksan yleensä kohtuullisen kivasti pakottaa itseäni etenemään, vaikka väsyttäisikin. Joten kunnon käskytys oman pään sisään, niin eiköhän siitä viimeisestäkin osuudesta selvitä!

Jännittävää, mutta ihan hurjan kivaa päästä vähän pidemmälle matkalle katsomaan, miltä se meno siellä tuntuu!