Marrasputki.

Pimeä ja synkkä marraskuu on nyt vihdoin selätetty ja katseen saa kääntää jouluun ja vuodenvaihtumiseen. Nyt olisikin vuorossa ihan perinteisiä treenikuulumisia näin talven pimeimmän kuukauden osalta.

Tosin ennenkuin mennään niihin treeneihin, niin haluan ihan ensin kertoa jalan kuulumiset, sillä sen mukaan on edelleen menty. Sen ekan lääkärikäynnin ja röntgenin jälkeen tosiaan päätettiin, ettei jalkaa vielä kuvata tarkemmin, koska tuloksena on jokatapauksessa kielto sellaisesta rasituksesta, mikä sattuu. No, sen jälkeen elettiin sitten melkoista aallokkoa jalan suhteen – välillä se oli useampaan otteeseen aina vajaan viikon lähes normaali ja sitten kipeytyi taas. Missään vaiheessa siihen ei ole enää alun jälkeen sananvarsinaisessa merkityksessä sattunut, mutta kyllähän sen tuntee, kun oikea sääri on aivan eri planeetalta kuin vasen. Lopulta marssin takaisin lääkäriin, lähete magneettiin ja kuvaus. Tuloksena ”terve” jalka. Penikkavaiva (eli tulehdus) on vaan päässyt siellä nyt niin pahaksi, että se ilmoittelee itsestään vaikka juossut en ole kahteen kuukauteen. Se, miten sitä nyt lähdetään hoitamaan (ja millaisella aikataululla pääsen juoksemaan) on vielä vähän auki, mutta ainakin fysioterapiaa siihen tulee kuulumaan. Todellakin on positiivista, ettei sieltä oikeasti olekaan mitään rikki, mutta nyt vaatii vielä aikamoisen määrän kärsivällisyyttä malttaa parannella se oikeasti kuntoon. Eniten harmittaa se, että kolmisen vuotta penikat on pysyneet ihan älyttömän hyvässä kunnossa omalla hoidolla ja säännöllisellä ei-niin-mukavalla hieronnalla, niin voi kun joku osasi kertoa syyn siihen, miksi ne eivät enää riittäneet.

Mutta nyt niitä treenijuttuja sitten.

Marraskuusta ison osan haukkasi kolmen viikon treenijakso, joka päättyi tähän viikkon.

Ensimmäisellä viikolla tein vähä syksyn perusviikkoa useamman reippaan treenin, sillä seuraavat viikot tiesin kuluvat aikalailla pk:n parissa. Jaloissa oli hyvin voimia kevyen viikon jälkeen ja ajoin kolme hyvää pyörätreeniä vaihtelevilla työpätkillä ja vähä erilaisilla tehoilla. Parhaiten kulki 3x20min, jossa watit nousi aina noin kymmenellä edellisestä. Sykkeen puolesta eka pätkä ajettiin aikalailla aerobisella kynnyksellä ja seuraavat maltillisella vk:lla. Altaassa paras treeni oli 10x200m, jossa kaikki 200m:n vedot uitiin eri vauhteja vaihdellen. Hyvä ja tehokas setti! Vastapainona reippaille treeneille oli sitten kevyempiä uintitreenejä, vesijuoksua ja sauvakävelyä.

Toisen viikon pääjuttu oli lauantaina ajettu spinningmaraton. Edellisestä vajaan viiden tunnin treenistä olikin hetki aikaa, mutta vähän odotusten vastaisesti aika meni tosi nopeasti ja oli tosi kivaa ajaa loppuun asti. Olin etukäteen varautunut lähtemään aiemmin, jos jalka ei tykkää niin pitkästä treenistä, mutta mitään ongelmia sen suhteen ei tullut. Hyvää musiikkia, kivoja asiakkaita ja työkavereita, paljon hikeä ja sopivasti jalkojen kiusausta – niistä on hyvä spinningmaraton tehty. Illalla edessä oli vielä tunnin uintitreeni, joka kulki aivan älyttömän hyvin! Lähdin suuntamaan hallille lähes suoraan sohvalta päikkäreiltä silmät ihan ummessa ja varauduin uimaan tunnin pulliksella lyhyissä pätkissä mutta eihän niihin tarvinnutkaan turvautua. Joskus se uinti yllättää positiivisesti!

Pienen kämmin tein maratonin jälkeen arvioidessani siitä päivästä palautumista… Keskisyke oli ihan kohtuullisen korkea noin pitkäksi treeniksi, eli ihan millään ala-pk-tehoilla ei menty ja niimpä olisi voinut palautumisenkin ajatella vähän paremmin. Kevyet kaksi päivää ei meinanneet riittää (etenkään, kun toinen oli vielä pitkä työpäivä jalkojen päällä), joten treenit vähän meinasivat takkuilla viimeisellä viikolla. No, siitäkin selvittiin, mutta ensi kerralla muistan ehkä ajatella palautumistakin vähän paremmin.

Vika viikko kolmesta oli perustekemistä – tekniikkauinteja ja pari vaihtelevan reipasta uintia, pk-pyöräilyä maastossa, spinningissä ja trainerilla sekä pakaroiden kipeyttämistä sauvakävelyllä ja ylämäillä.

Uinti on kyllä taas viimeisimmän kuukauden aikana näyttänyt kaikki ihanuudet ja karmeudet mitä vain pystyy. Välillä aina luulen, että vihdoin uinnissakin alkaa löytyä sellainen perusmeininki, että niitä ihan karmeita päiviä ei enää oikeastaan ole ja uinti on aina vähintäänkin sitä perustekemistä. Mutta mitä vielä, kyllä on nimittäin välillä tehnyt mieli lähteä kesken kaiken altaasta pois ja vastaavasti välillä oisin halunnut jäädä sinne, vaikka treenit loppuu. Kaiken lisäksi sillä kulkemisella ei ole ollut mitään logiikkaa muun rasituksen ja treenien kanssa, koska parhaan uintitreenin tein tälläkin viikolla pitkän työpäivän jälkeen ja sitten taas surkeimman aamusta siten, että olin nukkunut tosi hyvät unet alle… Ei ainakaan käy tylsäksi, kun ei edelleenkään tiedä ikinä, miten uinti kulkee. Onneksi uinti on edelleen kivaa ja pääsääntöisesti viihdyn kyllä altaassa, vaikka nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että ne helpot sekunnit on otettu ja vauhti kasvaa tuskaisen hitaasti. Viimeisimmät viikot on yritetty korjata muutamia tekniikkajuttuja, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ajatustyö altaassa siis jatkuu, ja vuodenvaihteen jälkeen pitää varmasti vähän tehoruuviakin kiristää. Nyt oon uinut tehoja aika lyhyissä pätkissä, eikä mitään ihan tapposettejä, joten niitä on varmasti luvassa myöhemmin.

Tämä viikko oli ansaitusti kevyt ja oonkin nauttinut myös siitä ihan tavallisesta, treenittömästä elämästä. Parit pikkujoulut, jouluostoksia ja yksi ihka oikea lepopäivä (eli ei edes töitä) ovat olleet viikon kohokohtia. Taisi muuten olla toinen kokonaan ja oikeasti vapaapäivä kaikesta koko syksynä. Kyllä nyt jaksaa taas!