Ainon vuosi 2014

Triathlonkesä 2014 oli minulle jotain aivan muuta kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Mutta aloitetaan alusta. Eli kuka olen, mitä teen. Olen Aino, 27 v opiskelija (vielä ½ vuotta). Toivotaan että minulla pian olisi lääkärin paperit kädessä. Saa nähdä. Olen syntynyt Vaasassa kaksikielisessä perheessä, koulun käynyt ruotsiksi. Vaasassa asunut kunnes lukio oli valmis, sen jälkeen hieman Jyväskylää, Helsinkiä ja Tanskaa. Nyt vuoden verran (2014) olen Vaasassa asunut.

Pienestä pitäen eri urheilulajeja tullut kokeiltua, ratsastus varmaankin pisimpään, se loppui lukiossa. Nykytanssia, uimahyppyä, salibandya, yleisurheilua jne., kaikessa tuntui (paitsi ratsastuksessa) että olen semmoinen semi huono. Hidas mutta kestävä J. Kuitenkin urheilu niin rakas että aloitin 2007 jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikan opinnot, kesti n. puoli vuotta, opiskelut mahtavat, mutta en halua jumpauttaa muita, haluan jumpata itse :). Juoksua/lenkkeilyä olen aina pitänyt omana henkireikänä. Sitä on tullut lukion loputtua harrasteltua vähemmän ja enemmän.

Homma lähti siitä käyntiin että syksyllä (?) 2013 oli edelleen kauhea treenimasis, mikään ei huvittanut ja mieluummin nukkkuis vaa päivät pitkät. Eikä auttanut se että vasen reisi oli ollut jo melkein vuoden kipeä eikä mistään ole vieläkään syytä löydetty. Eikä ne nivus ongelmat tuohon ainakaan auttanut. Oireileva reisi/nivus jätti juoksut josta olin aikaisemmin pitänyt ja sen mukana muu treeni. Kaveri linkitti fb:ssa että Joroisiin olisi vielä ilmoittautumis mahdollisuus. Ajattelin no voihan koittaa, jos siitä treeni-intoa löytyisi. Ilmoittaudun Joroisen puolimatkalle, olisihan minulla aikaa treenata, sehän oli vasta heinäkuussa. No muutin suomeen Vaasaan tammikuussa tenttien jälkeen, olin päättänyt pitää välivuoden ja oppia käytännön asioita enemmän kuin lueskella kirjaa (ja oli kyllä hyvä päätös). Monta kertaa talven aikana mietin, hitsi se triathlon, pitäisi treenata siihen…

No liityin kevättalvena 2014 Wasa Triathloniin, joka on siis uusi triathlonseura Vaasassa. Reiden suhteen koklasin oseopaattia, urheiluhierojaa, lääkäriä, fysioterapeuttia jne., ei tahtonut oikein auttaa. Kunnes löysin Vaasasta hierojan joka käyttää myös ART menetelmää ja en tiedä onko se siitä vai jostain muusta syystä kun jalan ongelmat alkoivat helpottaa.  Kävin huhtikuussa aikuisten uimatekniikka kurssin, opin siellä lisää. Kävin WT:n treeneissä, opin sielläkin lisää. Kävin kaverien kanssa lenkillä, sekin oli kivaa. Pumppasin fillarin renkaat (tanskasta ostettu 400 egua saa ihan kelpo maantiefillarin),  ja poljin välillä. Tein sairaalassa töitä ja paljon töitä, sekä päiviä että öitä. Katsoin että kesäkuussa olisi Vantaan triathlon, sain kaverin mukaan houkuteltua. Ajattelin että, olisi ihan hyvä tietää onko toi triathlon edes kivaa? Onneksi märkäpuku tuli pari päivää ennen kisaa ja ehdin kerran käydä polskimassa meressä. Lähdettiin vantaalle, ekaan triathlon kisaan. Ööööh miten tässä pitää toimia, miten nämä tavarat kannattaa laittaa, jne. Oi vitsi, voiko meidän pyörillä edes mennä? Kato nyt tuota pro pyörää, apua…Kaveri meni lyhyemmälle matkalle ja minä päätin mennä perusmatkalle. Starttasin naisten yleisessä, perusmatkalla. Paljon jengiä ja iloista jengiä. Kuuluuko näin olla? Mitäs porukkaa nämä triathlonistit ovat? Tsemppaavat muita? Ilmeisesti! Wau! Pidin heti ilmapiiristä.

 

Lähtö, uin, tuli nyrkkiä ja potkua ja vettä. No vedin sen uinnin ja jatkoin vaihtoalueelle, pää ihan sekasin. Ainut mielessä oli et muista vain kypärä päähän ekana. Kypärä tuli päähän, mutta mm sukat huomasin että olivat väärinpäin joten rupesin vielä niitä kääntämään J Fillariosuudelle seuraavaksi, poljin ja mielestäni poljin ohi aika moni, tietysti jotkut miehet pro fillareillaan suhisi ohitse, mutta kyllä mä jonkun semmoisen ohitsekin meni mun focuksella J. Vettä tuli ja välillä aurinkokin paistoi. Ei ollut hajuakaan sijoituksista, joten poljin ja tulin taas vaihtoalueelle.Siellä kaverini huusi: Aino, ota rauhallisesti sä oot 5.! Rauhallisesti. Olenko viides (ilmeisesti 80 ilmoittautuneita, en tiedä lopulta moniko suoritti)? No enhän mä nyt sit iisisti voi ottaa. Lähin juoksuun ja lopputulos oli sittenkin 4 sija! Ajat uinti 1.5 km 28 min, 40 km fillarointi 1h 10 min ja kympin joku 44 min. Loppuaika 2.27 jotain. Olin todella tyytyväinen ensimmäiseen triathlon kisaan, lisää kisoja!

Sen jälkeen tuli Vanajanlinna, huonolla valmistautumisella ja juuri ennen kisa renkaiden vaihto. No meni sekin ihan jees. Naisten kilpaluokassa viides. Kyseessä pikamatka. Ja voin vain totea että en ole nopea, olen kestävä J Jalat painoivat tässä kisassa paljon, uinti meni 8 min, pyöräily 42 min ja juoksu 23 min. Hyvä puoli tässä kisassa oli kisan jälkeinen brunssi, ylihyvää niiku Vaasassa sanotaan.

 

Sitten tuli odotettu päivä: Finntriathlon Joroinen. Kuuma päivä 27 astetta (?).  Jengiä vaikka huru mycket ja vielä hienompia pyöriä J. No mentiin tämäkin kisa mun luottofillarilla J. Seurakaverini Niinan kanssa jänniteltiin starttia, naiset 25-30, puolimatka. Edessä siis 1.9 uintia 90 km fillarointia ja puolimaraton… Ajattelin että olen tyytyväinen jos pääsen läpi, ainakin muille sanoin. Salaa olisi kivaa jos pääsisi mitalipaikoille, tai alle 5 h, en kertonut. Kuitenkin uinti käyntiin, ihan jees, Niina oli vieressä ja uitiin aika samaa vauhtia. Oon kyl surkee suunnistaan vedes ja eihän niitä tötsiä näy! No uinnista vaihtoalueelle, ei niin kovin paljon ruuhkaa…Ei ollut hajuakaan monesko olin vedestä ylös. Mutta missä se hemmetin pussi, pienen etsinnän jälkeen löytyi. Myöhemmin katsoin aikoja ja 1.9 km  uintiin meni 36 min 20 sek.  Fillarin päälle, ja menihän se ihan hyvin. Joku mies kysyi matkan varrella että olenko joku kilpapyöräilijä…En ole, mutta  siinä vaiheessa kyllä huomasin että ainakin oon kisaihminen. Mistä sitä voimaa saa? Ei tätä treeneissä oo huomannu, mut nyt kuljettiin 30- 40 h / h ongelmitta J. Lopulta 90 km polkemiseen meni aikaa 2h 33 min ja yks sekunti. Keskivauhti n 35.30 km/h. Hyvä suoritus. Pyöräilyn aikana huomasin toisen naisen punaisella puvulla, lähtö numero lähellä omani, eli varmaan samassa luokassa kisataan ajattelin. Välillä se ajoi ohi, välillä minä. Myöhemmässä vaiheessa selvisi kuitenkin kuka hän on. Tultiin juoksu vaihtoon, punapukuinen nainen mua ennen. Vitsit! Ei ollu edelleenkään hajua monesko olen, alku/loppu/keskipäässä? Lähdettiin juoksuun. Kuuluttaja huusi Mirka Vahtera naisten ykkösenä mutta tiuhaa tahtia takana tulee toisena Wasa triathlonin Aino Luoma. Häh? Oonko kakkosena, finntriathlonissa puolimatkalla ja ykkösen peffa n. 0,5 metriä edellä? Ei vitsit, nyt pitää laittaa juoksujalat kuntoon, jos noin lähellä ykköstä on, niin pakko yrittää. Jalat painoivat betonia, ja kömpelöt kuin silitysraudat. No alkuvaiheessa pääsin ykkösen ohitse. Mietin kyllä paljon sen juoksun aikana, joka oli kolme kiekkaa samaa lenkkiä, pidä kaikki naiset takanasi! Ja niinhän se meni. KUUMA, vettä aaah, puutarhaletkusuihkuaaah, sieni aaah, urheilujuomaa niskaaan tahmeata. Juoksu oli kova, keli kuuma ja en ollut tottunut 90 km polkemisen jälkeen tommoisiin jalkoihin. Pidin naiset takanani ja tulin maaliin ykkösenä! Voi että! HAPPY! Aikaa meni 4 h 55 min 41 sekuntia. Olin oma ikäsarjani nopein, mutta myös muitten ikäsarjojen nopein, vähäkö olin onnellinen :) elämäni ensimmäinen SM-kultamitali! Ehdin laskeutua maan pinnalle kun työt kutsuivat päivystyksineen maanantaina.

Osallistuin Joroisen ja Kuopion välis Botnia pyöräilyyn joka oli 106 km. Siihen meni aikaa 2 h 46 min -> neljäs sija naisten kilpaluokassa.

Seuraava kisa oli Kuopion SM kisa. Osallistuin siinä jo naisten perusmatkaan yleiseen sarjaan  ja 5. Sija tuli. Ilman märkkäriä mentiin tässä kisassa. Aikaa uinti 1500 ilman märkkäriä meni 31 min, 40 km satulassa 1h 11 min, kymppi juoksu 42 min. Melko tyytyväinen, uintia pitäisi oppia paremmin ja vähä fläsää saada pois J. Hieno kisa, kiva kisakeskus, kuopiolaiset ovat mukavia J

Kauden vika tri-kisa oli Sun City triathlonin perusmatka omassa kotikaupungissani, Vaasa- paikka auringossa… Nojoo aamu alkoi kaatosateella.  Eikun sadekuteet päälle vain ja tropiclandian kisa-alueelle.. Erittäin hyvät järjestelyt Wasa Triathlonilta. Kaikki toimi. Meidän lähtöön rupes jo kirkastumaan.. Ehkä tästä tulee vielä hyvä? Uintiin lähdettiin. Oli ensimmäisen kisa joka uitiin oikein meressä tältä kaudelta. Ei taaskaan hajua monesko olin J Sitten pyöräilyyn. Hyvin meni, uudella asfaltilla, aaah! Pyöräilyreittiä kierrettiin pari kiekkaa, ja kun olin ensimmäisestä kääntökodasta ehkä 1-2 km tuli vastaan jo Minna Myötänen, voi venäjä, onko se jo ehtinyt noin pitkälle? Ja olikin vielä toinen nainen ennen mua, Linda Laihorinne alias superduperswimmer. Ei auta muu ku polkea lujempaa, toiselle kiekalle lähdettiin… Sain Lindan kiinni varmaan pohjanmaan korkeimman mäen alapuolella. Kaasuttelin maaliin. Siellä kuulin että Minna on sua 5 min edellä (kuulin varmaan väärin) ja ajattelin et no voi, sinne se meni, mutta juoksuun lähdin ny painaan kuitenkin. Minna tuli vastaan, annettiin high 5 ja jatkettiin. Minnan selkä läheni ja läheni… Sain sen kiinni ekalla keikalla (kaksi kiekkaa)… Ja ajattelumenetelmällä kuin Joroisissa, pidä naiset takana, ja niin pidin (miehet myös). Ja oliko parempaa tunnetta ku ihmiset tutut ja tuntemattomat tsemppaavat ja huutaa ”Heja Aino”, ja sitten tulla maaliin ykkösenä, WOHOOO! Ei oo parempaa tunnetta! Totta kai Wasa triathlon on ajatellut maalipussia ja siinä suklaa mitali! Asiat kohdillaan! Kisan omat strategiset mitat: 1500 m uinti 28 min 40 sek. 40 km pyöräily (olikohan pikkasen alimittainen? pyörämittarini oli rikki joten en tiedä) 1 h 2 min 1 sek. Ja juoksu kymppi 42 min 4 sek. Kokonaisaika perusmatkalla 2h 14 min 44sek.

Siihen aivan mieletön tri-kisakesä päättyi, onnellisesti..

Työt jatkuivat ja katsoin että syyskuussa Vaasassa olisi maraton. Ajattelin että en viitsi lähteä, yövuoroja töissä liikaa ja edeltävänä päivänä vielä ilta/yövuoro joten unet jäisivät vähiksi. Eikä mitään hiilaritankkausta takana… Samana aamuna kun Vaasa maratooni oli, niin päätin kuitenkin osallistua. Ilmoittauduin maratonille 2 h ennen lähtöä, cittarin kautta hakemaan energiapatukoita, söin ne matkalla kotia ja heitin muutaman banskun nassuun. Kodin kautta vaihtaan kamppeet ja eiku maratonille. 0-20 km meni hyvin. Oli ihmisiä kannustamassa tien vartella, 20-30 raskas (kaikki olivat häipyneet ja meitä muutamia maratonia juosseet jatkoivat), 30-42 hyvillä fiiliksillä. Aikaa meni 3 h 22 min. Sanoin sen jälkeen ettei ikinä maratonia jos ei se ole ironmanissa :D

Semmoista se oli se kesä. Parhaimmat fiilikset jäivät kyllä Joroisilta ja Sun City Triathlonista. Bonuksena uusia kavereita! Oon tosi hyvin viihtynyt triathlonistien kanssa, ilmapiiri aivan erilainen kuin muissa lajeissa. Vieraat ja kanssakilpailijat hurraavat ja heijaavat :) Loistavaa!

 

Kevät suunnitelma on saada koulu valmiiksi, treenata sen ohella mahdollisimman hyvin. Tehdä sitä mitä tekee minut onnelliseksi :) kesän loppupuolella/syksyllä ironman, pitää hieman katsoa missä olisi hyvä paikka ja aika. Jaa juuri tsekkasin Barcelonan jossa lukee sold out, buhuuu. Joten jos ehdotuksia on niin saa kommentoida :) nyt pitäisi vaa seuraavaa kautta suunnitella ja ehkä treenit suunnitella paremmin kuin viime kaudella. Olen ehdottomasti ex-tempore tyyppi ja pitkäaikaiset suunnitelmat  minulle haastavia. Kuten myös kellottaminen ja aikojen katseleminen. Olen kaikissa kisoissa mm mennyt täysin ilman kelloa, ottaa nimittäin päähän jos tietää et menee liian hitaasti. :)

Jos haluat seurata somessa niin instagramissa löytyy semmoinen kuin ainoluoma ja se on mää. Ja jos muuten kyseltävää niin kysykää :) jos joku jo innostuu sponssaamaan niin feel free :) Jatkan tässä lopputyötä kirjoittamaan…