Yksinkertaisesti toimiva: 1x eli One-by

Posted by:

Nopea silmäily maantie- ja triathlonpyörien valikoimaan paljastaa
yhden asian, joka on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikissa pyörissä
identtinen: vaihteet. Tällä hetkellä kahden eturattaan ja 11-lehtisen kasetin
(= 11 kappaletta eri kokoisia rattaita) järjestelmä on selkeästi yleisin
valinta. Pientä vaihtelua tuo rattaiden koko, eli hampaiden lukumäärä, sekä
edessä että takana. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin erityisesti
vertailemaan kahden tai yhden eturattaan käyttämisen hyötyihin ja haittoihin.

Aloitetaan kuitenkin miettimällä sitä, mihin niitä vaihteita
oikein tarvitaan. Tässä auttamaan otin movescount.com :sta kesän 2018
Joroisten kisan nopeusprofiilini. Joroisten reitti on hyvin tasainen, eikä se
ole esimerkkinä mitenkään yleispätevä, mutta toisaalta monelle triatleetille
tuttu reitti. Valkoisella katkoviivalla on koko kisan keskinopeus, joka tässä
ei ole absoluuttisena hyödyllinen tieto, mutta sattumalta osui sopivasti
auttamaan visualisoimaan nopeutta. Laatikoitu 53.3 on huippunopeuteni. Tästä
kuvaajasta pystyy selkeästi näkemään, että koko kisa on ajettu noin 20 – 50km/h
nopeudella.

Eri välityksellä takarengas pyörii eri määrän kierroksia yhtä polkimen täyttä kierrosta kohden.
Eli toisin sanoen, samalla kierrosnopeudella mutta eri välityksellä pyörä
liikkuu eri nopeudella. Joroisilla ajamieni nopeuksien ajamiseen tarvitaan siis
eri välityksiä, jotta voisin ajaa koko kisan mukavalla noin 90 – 100 RPM
kierrosnopeudella.

Lähes kaikista pyöristä löytyvät kaksi eri kokoista eturatasta
yhdistettynä 11-lehtiseen kasettiin tarjoavat 22 uniikkia vaihdetta, eli
välitystä. Ainakin teoriassa. Todellisuudessa nimittäin useampi etu- ja
takarattaan yhdistelmä tarjoavat vastaavia välityksiä kuin toinen eturatas
hieman eri takarattaalla. Sen lisäksi isolla eturattaalla ei suositella
käytettävän isointa takaratasta, eikä pienellä eturattaalla pienintä
takaratasta. Syy tähän on ketjun liiallinen ristiin meneminen, joka kuluttaa
erityisesti ketjua tarpeettoman paljon, aiheuttaa voimansiirrossa häviötä ja
pitää myös ikävää ääntä. Lisää ketjun ristiin menemisestä esimerkiksi täällä: https://road.cc/content/feature/213468-cross-chaining-it-really-all-bad

Itse olen siirtynyt täysin yhden eturattaan järjestelmiin, eli 1x
-järjestelmiin, jotka puhekielessä kulkevat “one-by”:na. Tällöin eturatas on
keskemmällä, ja voidaan käyttää koko kasettia samalta eturattaalta.
1x-järjestelmässä käytetään usein samanlaista, mutta laajempaa kasettia, eli
esimerkiksi yleisen 11-25 kasetin sijaan voidaan käyttää 11-32 tai jopa 11-40
-kasettia. Koska eturattaita on vain yksi, ei etuvaihtajaakaan tarvita. Teoreettisen
22 vaihteen sijaan käytössä on 11 vaihdetta, mikä kuulostaa ensin vähän
huonolta “parannukselta”, mutta on ainakin omassa käytössä osottautunut
mahtavaksi. Nuo 11 vaihdetta sopivasti suunnittelemalla pääsee hyvin lähelle
samaa kokemusta kuin 2x 11 järjestelmällä, mutta huomattavasti pienemmällä
vaivalla.

Tätä havainnollistaakseni tein gear-calculator.com laskimella visualisoinnin maantiepyörässä ja triathlonpyörässä käyttämistäni välityksistä. Kuvassa oikealla näkyy punaisella eturattaan hampaiden lukumäärä, ja kolmioiden sisällä kasetissa käytössä olevan rattaan hampaiden lukumäärä. Kolmion yläpuolella on pyörän nopeus kyseisellä ratasyhdistelmällä 95 RPM pyöritysnopeudella. Harmaat kolmiot tarkoittavat vaihteita, joita ei 2×11 järjestelmällä suositella käytettävän, koska niillä yhdistelmillä ketju menee liian ristiin. Maantiepyörässä käytän 50T eturatasta ja 11-40 kasettia, joka tarjoilee käytännössä saman skaalan kuin Shimanon kompaktikammet, joissa on 50T ja 34T eturattaat ja 11-28 kasetti.

Triathlonpyörässä käytän saman kokoista 50T eturatasta, mutta 11-32 kasettia. Verrattuna 11-40 kasettiin, saan 11-32 kasetilla hieman pienemmän skaalan, mutta tiheämmät välitykset sille alueelle, jolla suuri osa ajasta vietetään. Eli kuten esimerkiksi koko Joroisten kisa.

Huomiona vielä, että jos oikeasti viettää paljon aikaa sekä noin
10km/h nopeudella, että yli 60km/h nopeudella, on kahden eturattaan järjestelmä
todennäköisesti käytännöllisempi. Mutta jos näin ei ole, on yhden eturattaan
järjestelmästä muutama iso hyöty, jotka listaan tässä juuri minulle tärkeimmät
ensin:

  1. Sopiva
    välitys on aina tarjolla. Ei tarvitse koskaan vaihtaa etuvaihtajalla isommalle
    ja takavaihtajalla paria pienemmälle. Vaihdat vain yhden vaihteen kerrallaan.
    Ainakin itselleni aiheutuu eturattaan vaihtemisesta muutaman sekunnin hyvin
    epäoptimaalinen hetki, jolloin ei pysty kovin mukavasti voimaa takarenkaalle asti
    tuottamaan. Etenkin Suomen melko tasaisesti kumpuilevissa maastoissa tuo käy
    melko useinkin.
  2. Huoltaminen
    on helpompaa ja sitä on vähemmän. Ei ole etuvaihtajaa, joka vaatisi aina
    välillä säätöä, ja pyörän peseminenkin on yllättävän paljon helpompaa.
  3. Aerodynamiikka
    paranee. Tämä on itselle painanut kaikista vähiten 1x-järjestelmään
    siirtymisessä, mutta toisaalta eri lähteiden mukaan järjestelmällä säästää
    watin tai kaksi, ja se on aina kotiin päin.

Omien kokemuksieni mukaan 1x-järjestelmän sydän on Narrow-Wide eturatas, joka on suunniteltu pitämään ketju paikallaan mahdollisimman hyvin – senhän ei tässä tapauksessa kuulu koskaan pompata rattaalta pois. Myös eturattaan koon valinta on tärkeää, ja se tuleekin suhteuttaa siihen, millaisia nopeuksia on tarkoitus pyörällä ajaa. Koska kaseteissa usein pienin ratas on 11-piikkinen, kannattaa eturatas sovittaa siten, että isoin vaihde on riittävä niihin nopeuksiin, joissa haluat vielä polkea. Itselläni on molemmissa pyörissä isoin vaihde tuo 50T x 11, millä pyörä liikkuu 110 RPM pyörityksellä 64km/h. Tuon jälkeen vain nautin kyydistä 😉

Kun sopiva eturattaan ja kasetin yhdistelmä on löytynyt, kannattaa
vielä tarkistaa että takavaihtajasi tukee suunniteltua kasettia.
Maantiepyörissä on usein lyhythäkkisiä kytkimettömiä takavaihtajia, jotka eivät
tue isompia kasetteja. Tällä hetkellä ainakin Shimanolla ja SRAM:lla on
molemmilla tarjolla hyviä vaihtajia 1x-järjestelmiä varten. Kasetin tuen
lisäksi kannattaa harkita sitä, haluaako takavaihtajaan vaihtajaa jäykentävän
kytkimen. Itse olen asettanut rajan 32T:n, eli maantiepyörässäni on
kytkimellinen Shimano XT Di2 Shadow Plus vaihtaja, mutta triathlonpyörässäni on
Ultegra Di2 GS ilman kytkintä. Paikallinen pyöräliikkeesi varmasti suosittelee
juuri sinulle sopivia tarvikkeita! 🙂

0

About the Author:

Olen 31-vuotias pienen pojan isä, aviomies, IT-alan konsultti ja triathlonisti. Blogissani tulen kirjoittamaan ruuhkavuosien triathlonharjoittelusta, kisaamisesta ja triathlon-elämäntyylistä.

Add a Comment