Vuodenvaihteen pähkäilyjä

Posted by:

Vuodenvaihteessa tulee tutkailua syksyn treenejä ja niiden
tuloksia. Toisaalta myöskin konkreettisten tavoitteiden asettaminen keväälle
auttaa vuoden päätavoitteeseen eli täysmatkaan valmistautumisessa. Facebookin
triathlonfoorumin keskustelunavaus vuoden treenitunneista sai minutkin
tutkailemaan omaa treenikertymääni kuluneelta syksyltä. Mikä syksyllä onnistui?
Missä on vielä parantamisen varaa?

Syyskuusta joulukuuhun kestävällä treenikaudella
sykemittariin kertyi dataa seuraavasti:

Juoksu 66 h
Pyöräily 41 h
Uinti 35.5 h
Hiihto 25.5 h
Kehonhuolto 20.5 h
Koirien kanssa lenkkeily 205 h

Alkusyksyn kuusipäiväiset työviikot pistivät tiukille, mutta
treenit tuli kuitenkin tehtyä. Onneksi syysloman jälkeen työviikot lyhenivät
4-5 päivään, joten elämään mahtui enemmän urheilua. Alkusyksyn kiireessä eniten
tökki kehonhuolto. Se tuli kiireen keskellä helposti skipattua ja lähdettyä
joogatunnin sijaan lenkille. Kun viikoittaisen joogan sai palautettua
treeniohjelmaan, alkoi tulostakin tulla. Syyskauden viimeisellä kerralla
joogaohjaaja totesi minulle: ”Ethän sä ihan niin kankea ole kuin aluksi
näytti..”

Juoksu rullaa tällä hetkellä kivasti. Siinä onnistuin
tavoitteissani tänä syksynä, että pitkät lenkit on viikoittain juostu.
Aikaisempina talvina minulla on ihan liian monta pitkää lenkkiä jäänyt
juoksematta, ei muka mitenkään ehtinyt eikä aika riittänyt… Tänä syksynä olen
järjestänyt aikaa pitkälle lenkille joka viikko. Pitkät lenkit ovat olleet
1.5-2 h pitkiä. Nyt kun pitkistä lenkeistä on tullut rutiinia, on tavoitteeni
keväälle saada lisättyä pitkiksiin vauhtia. Tällä hetkellä radalla juoksu
kulkee toivottua vauhtia, mutta pitkiksillä löntystän vähän turhan hitaasti.
Tatun ohjeiden mukaisesti olen ottanut pitkän lenkin loppuun n. 10 min loppukirin,
jota olen juossut puolimaratonin tavoitevauhtia tai vähän nopeampaa.
Toivottavasti vauhti kevään aikana kehittyy myös pitkiksillä toivottuun
suuntaan.

Alkusyksyn ajan uinti tuntui kyllä hyvältä, mutta kellon
näyttämät ajat eivät. Ärsytti, vaikka tykkään uinnista. Miksi uinti ei sitten
mennyt eteenpäin? Näin jälkikäteen on helppo löytää syitä. Ensinnäkään
alkusyksystä en ehtinyt hallille kuin kerran viikossa yhteistreenien lisäksi.
Toinen syy oli myös se, että aiempina vuosina uintitreeneihin oli kirjattu
verrat, drillit ja pääsarja tarkemmin, jotka tunnollisesti kaikki tein. Tänä
vuonna treeniohjelmissa on merkitty vain pääsarja, toki yleisissä ohjeissa on
kehotettu huolelliseen alkuverryttelyyn ja tekniikkadrilleihin. Kiireen
keskellä helposti kuitenkin kävi niin, että nopean alkuverryttelyn jälkeen tein
pääsarjan ja lähdin kotiin. Uintitreenit olivat pituudeltaan n. 45 min ja
uintimatkat hyvinkin maltillisia. Vuoden loppua kohti pidensin alku- ja
loppuverryttelyä sekä lisäsin treeneihin itselleni tärkeimpiä
tekniikkadrillejä, näin treeneihin tuli pituutta 500-1000 m lisää. Kun
loppuvuodesta sain vielä lisättyä yhden uintikerran lisää, alkoi tulostakin
syntyä. Uintiajat palasivat sille tasolle, jolla halusin niiden olevan.
Joulukuun viimeisessä uintitreenissä kellotin jopa parempia aikoja kuin olin
toivonut. Kevään tavoitteena on pitää kolme uintia kalenterissa joka viikko!

Pyöräilyyn käytetyt tunnit ovat melko onnettomat. Juoksun ja uinnin treenaaminen itsenäisesti motivoi, mutta se pyörä.. Yhteistreenien spinut ovat mukavia, niiden suhteen ei ole mitään motivaatio-ongelmia, mutta omatoiminen pyörätreeni jää minulla vähäiseksi. Alkusyksy meni hyvin, kun maantiepyörää saattoi ulkoiluttaa melko pitkään ja maastopyörällä tuli tehtyä useampia lenkkejä. Traineri on siis toiminut syksyn ajan tärkeässä tehtävässä pyörätelineenä. Pyörä ei ole syksyn aikana kehittynyt eteenpäin, mikä ei ole harjoitustuntien valossa mikään yllätys.

Joulukuun alussa saatiin Oittaalle latu, innostuin hiihtämään ja omatoimiset pyörätreenit tuli korvattua hiihdolla. Oittaan 2 km possujuna on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei minulla kestä pää kiertää sitä tuntia pidempään kerrallaan. Joululomalla pääsin onneksi kotona Rovaniemellä hiihtämään pitkiä lenkkejä vapaalla hiihtotyylillä. Toivottavasti talvea riittää etelässä pitkään, jotta hiihdon voisi pitää treeniohjelmassa mukana mahdollisimman pitkään. Aika moni pohjoisen triathlonisti korvaa pyöräilyä talvella hiihdolla ja olen ymmärtänyt, että luisteluhiihto korvaa pyörätreeniä ihan kiitettävästi. Näin ainakin toivon, koska hiihtämään saan motivoitua itseni paljon helpommin kuin pyöräilemään. Hiihto korvannee hyvin vähintäänkin ne pyörätreenit, jotka muuten jäisivät kokonaan tekemättä.

Hiihtoladulla tuli joululomalla vietettyä aikaa 225 km verran.

Syksyn aikana treenitunteja juoksussa, pyöräilyssä, uinnissa
ja hiihdossa tuli n. 170, neljälle kuukaudelle jaettuna se on 42.5 h / kk ja
10.5 h / vko. Enemmänkin voisi olla, mutta… Kun päälle lisää 205 tuntia lenkkeilyä
koirien kanssa, alkaa vuorokaudessa loppua tunnit kesken. Jos koiria ei olisi,
vapautuisi tunteja triathloniin, mutta en ole kyllä valmis koirista triathlonin
vuoksi luopumaankaan. Vaikkei koirien kanssa lenkkeily ole tehojen puolesta
kehittävää treeniä, niin eiköhän tuolla palauttavalla kävelylläkin ole
paikkansa kovien treenien jälkeen.

Mitkä siis ovat konkreettiset tavoitteeni keväälle? Yritän saada
nostettua pitkiksillä vauhtia siten, että huhtikuun Helsinki SpringMaratonilla
päästään maaliin alle 4.5 tunnissa. Uinnissa tavoittelen kolmea uintitreeniä
viikkoon ja 1:45/100 m vauhtia. Pyöräilyn suhteen tavoitteenani taitaa nyt
aluksi olla vain, että saisin kiivettyä pyörän päälle kotona edes silloin
tällöin. Joulun alla ostettu tiketti Tallinnan Ironmanille toivottavasti alkaa
vähitellen saada minutkin pyörän selkään. Varsinaisesti mikään muu ei
täysmatkalla epäilytä kuin se, pääsenkö pyöräilystä T2:lle ennen cut-offia..

Näillä aatoksilla kohti kevään treenejä! Kolme viikkoa
joululomalla itseksi aherrettuani on huippua palata takaisin yhteistreeneihin!

0

About the Author:

Olen kolmikymppinen luokanopettaja, safariopas ja Varga-Neményi-kouluttaja. Kirjoittelen hektisestä arjesta ja ensimmäiselle täysmatkalle treenaamisesta.

Add a Comment