Ihana, kamala vo2max-blokki

Posted by:

Kuten edellisessä blogissani
totesin, odottelin jo lokakuussa malttamattomana Vo2-blokin alkua. Treeni-into
oli yhteisharjoitusten alettua kova ja kaamoskaan ei ollut vielä lannistanut. Tykkään
vo2max-treeneistä. Niissä saa paukuttaa täysillä menemään ja vetojen pituudet
ovat sen verran lyhyitä, että matka palautukseen toimii hyvänä motivaattorina.

Blokki mentiin rytmityksellä
kaksi kovaa viikkoa, yksi lepoviikko, sitten taas kaksi kovaa ja viimeiseksi
lepoviikko. Ohjelman runko oli koko ryhmällämme sama, mutta pääkehitysalueiden
tai vammojen takia ohjelmaa oli varioitu painottaen juoksua, pyörää tai uintia.
Minun painotukseni oli juoksussa, sillä parin viime vuoden pyöräpainotuksen
johdosta juoksu on kärsinyt ja tällä hetkellä minulla on siinä eniten saavutettavaa.

Kovista viikoista ensimmäisellä
oli viisi tehoharjoitusta ja toisella neljä. Näiden päälle tein sitten viikkoon
kaksi voimatreeniä, kaksi uimatreeniä sekä yhden lyhyen ja yhden pitkän pk-juoksun.
Tehoharjoituksista kolme oli juoksua ja viikosta riippuen 1-2 pyörää. Lepoviikollekin
oli ohjelma, mutta Mirkan kehotus oli mennä lepoviikko oman fiiliksen ja
jaksamisen mukaan niin, että varmasti palautuu kovista viikoista.

Juoksun tehotreeneistä yksi oli
maanantain yhteistreeni. Perjantaina juostiin lempiharjoitukseni:
kolmeminuuttisia kahden minuutin palautuksella niin, että ekalla tehoviikolla
aloitettiin kahdeksasta vedosta ja seuraavilla viikoilla lisättiin aina
vetomäärää kahdella edelliseen viikkoon. Vetojen vauhti maksimi, jolla saa
vedot vedettyä hyytymättä lopussa.  Lauantaina oli sitten mun inhokki eli juostiin
yhtäjaksoisesti ensin kilometri vauhdilla, joka on 5% 10 km kisavauhtia
kovempaa. Sitten ’palauteltiin’ 400 m vauhdilla, joka oli 90% 10 km
kisavauhdista. Tätä sitten toistettiin korkeintaan kuusi kertaa. Tuo harjoitus
mulla ei mennyt kertaakaan maaliin, viimeisellä kerralla onnistuin tekemään
kutakuinkin tavoitevauhdeilla viisi toistoa kun pidin kolmen toiston jälkeen ylimääräisen
välipalautuksen. Inhokkifiilikseen vaikutti varmaan se, että lauantaisin oli
viikon kuormaa jo alla ja perjantaina tehtynä kova juoksu. Joskus pitää koittaa
tehdä tuo treeni tuoreilla jaloilla, niin saa mörkön pois niskasta.  

Etukäteen minua jännitti, miten
jalat kestävät juoksumäärien äkkinäisen lisäämisen. Ohjelmassa juoksua kertyi
50-60 km/viikko kun kesällä keskiarvoni on ollut 30 viikkokilometrin
tuntumassa. Onneksi kuitenkin säät pysyivät lämpiminä ja maa pehmeänä, joten
juoksin mahdollisimman paljon pehmeillä pohjilla: kuntoradalla ja hiekkateillä.
Lisäksi yritin myös vähän rullailla ja jumpata ja säästyin kuin säästyinkin jalkavaivoilta.
Henkisesti ja fyysisesti setti oli kyllä raskas ja välillä kävin selkeästi
ylirasituksen puolella. Huomasin sen siitä, että nukahdin kyllä hyvin, mutta
heräsin aamuyöstä pirteänä kuin peipponen enkä tahtonut enää saada unta kuin
puolen tunnin pätkissä. Tästä sitten tietysti seurasi päivällä uupumusta, jota
avitin päikkäreillä. Uutena ilmiönä minulle tuli myös erityisesti liikkeelle
lähtiessä omituinen huimauksen oloinen tunne, joka meni kyllä ohi kun vähän
liikkui. Henkisesti setin jälkeen oli sellainen olo, että lepoviikoilla ei
ennen keskiviikkoa huvittanut tehdä mitään urheiluun viittaavaakaan. Nyt kun
blokin päättymisestä on reilu kaksi viikkoa, niin oireet on ohi ja taas on
täysi into päällä.

Blokki oli kaiken kaikkiaan
mielenkiintoinen kokeilu, joka kannatti tehdä nyt kun elämäntilanne sen salli. Opin,
että kyllä tällainen keski-iän jälkipuoliskolla oleva urheilijakin pystyy
treenaamaan fysiikan puolesta ainakin ajoittain kovaa. Toki se edellyttää, että
järjestää muun elämän kuorman urheilun ehdoilla.

Blokin lopuksi lepoviikon jälkeen
tarkoituksena oli juosta testijuoksu eli Lohjan talvijuoksusarjan kymppi. Neljä
viikkoa aiemmin keskellä blokkia olin juossut saman matkan 47 minuutin
tuntumaan, joten nyt levänneenä tavoite oli alittaa 45 min. Se suunnitelma meni
mönkään, sillä juoksupäiväksi sattui siihenastisen talven liukkain päivä.
Reitillä oli muutama sentti nuoskaista lunta, joka kulkijoiden alla tamppaantui
liukkaaksi. Tein sen minkä pystyin itseäni rikkomatta, mutta aika painui
lähemmäs 50 minuutin. Uskoa blokin tehoon loi kuitenkin seuraavan maanantain
juoksutreeni, jossa pystyin pitkän juoksusetin painelemaan selkeästi alle 4.30
vauhdilla vielä loppua kohti kiihdyttäen.

Tulevan kauden syksyn
päätavoitekin tuli sitten päätettyä kun ilmoittauduin Ironman Walesiin. Nyt on
sitten kauden tavoitteet tekemistä vaille valmiit: alkukaudesta sprintin ja
perusmatkan SM:t ja sitten syyskuussa Wales. Tässä vielä linkki Walesin
kisavideoon, maailman kaunein lippukin näkyy siinä heti alkuhetkillä, https://youtu.be/JP2ZCjHqILc

0

About the Author:

54-vuotias JP kirjoittaa muun muassa jaksamisesta, palautumisesta, unen merkityksestä, motivaatiotekijöistä, vaihtoehtoharjoittelusta, kisaan valmistautumisesta ja kisoista.

Add a Comment