Syksyn treenifiiliksiä

Posted by:

Treenejä TriathlonSuomessa on nyt takana reilut pari kuukautta, ja ajattelin vähän summata mitä on tullut tehtyä ja miltä se on tuntunut.

TriathlonSuomen valmennukseen kuuluu treeniohjelma sekä joko kolme tai neljä ohjattua harjoitusta viikossa. Treenaajat on jaettu kolmeen ryhmään tasosta ja treeniin käytettävästä ajasta riippuen, mutta yhteistreenit ovat kaikille samat. Jokaisella treeniryhmällä on oma valmentaja, joka vastaa ryhmäläistensä treeniohjelmasta. Minä valitsin treeniryhmistä kevyimmän ja kolme yhteistreeniä viikkoon. Ryhmämme valmentajalta, Essiltä, saamamme treeniohjelma sisältää noin 4-10 tuntia treeniä per viikko. Tuntimäärä riippuu viikosta sekä siitä kuinka tarkasti ohjelmaa haluaa noudattaa. Treenit sisältävät toki uintia, juoksua ja pyöräilyä, mutta lisäksi mm. voimaharjoittelua, keskivartalotreeniä ja joogaa tai muuta kehoa huoltavaa liikuntaa.

Ohjatut harjoitukset saa valita TriSuomen kalenterista viikoittain. Itse olen yrittänyt kuitenkin ottaa joka viikko suunnilleen samat treenit. Mun treeniviikkojen pysyvät osat näyttävät tältä:

Ma klo 18-19.30 juoksu

Ti klo 7.15-8.30 jooga Unisportilla

To klo 7-8 spinning

Su klo 19-20 uinti

Yhteistreenit ovat kovia. Siis todella kovia. Juoksutreeneissä vedetään urheilukenttää ympäri pää punaisena niin että silmissä vilkkuu. Spinusalissa hiki virtaa ja puuskutus kuuluu varmaan pihalle saakka. Uinneissa olen valmentajien kannustamana mennyt mukaan nopeiden uimareiden ryhmään, jossa saan todellakin tehdä töitä pysyäkseni muiden perässä. Aika iso ero mun aikaisempaan treeniin verrattuna, joka oli lähes pelkästään haahuilua metsässä matalilla sykkeillä. Itsenäiset treenit yritän tehdä edelleen  tosi kevyesti, jotta kuormitus ei nouse liian kovaksi.

Sitten niihin fiiliksiin. Aloitin tämän blogitekstin työstämisen jo pari viikkoa sitten, ja silloin teksti sisälsi lähinnä avautumista siitä, miten raskasta treenaaminen on. Lyhyesti sanottuna treeniohjelman rankkuus on yllättänyt ja olen ollut välillä tosi väsynyt. Pari viime viikkoa ovat kuitenkin olleet itse asiassa tosi ihania. Koska hyvää ränttäämistä olisi sääli heittää hukkaan, niin aloitetaan nyt sillä ja palataan lopuksi noihin positiivisiin juttuihin.

Vähänkään tavoitteellisempi triathlonharrastus vie paljon aikaa. Olen huomannut, että sellaisilla viikoilla kun elämässä on oikeastaan vain normaali työ ja treenit, pakka säilyy ihan hyvin kasassa. Pystyn tekemään haluamani treenit ja lepäämään tarpeeksi. Heti kun kuvioihin tulee muita menoja, menee homma sekaisin. Itse treenien lisäksi triathlon vie salakavalasti enemmänkin aikaa. Ruokaa pitää olla laittamassa koko ajan, venytellä kannattaa, treenikassi pitää pakata aamua varten valmiiksi ja niin edelleen. Matkat treenipaikoille vievät aikaa, samoin suihkut, syömiset sun muut treenien jälkeen. Kaiken kukkuraksi unentarve tuntuu lisääntyvän treenaamisen myötä, joten nukkuakin pitäisi vaikka kuinka paljon.

Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin, eli siihen että ajan lisäksi tämä harrastus vaatii paljon suunnitelmallisuutta. Jotta arki rullaa, pyrin suunnittelemaan sen mahdollisimman hyvin: mitä syön ja milloin, mitä pakkaan mukaan treeneihin, milloin nukun, milloin teen minkäkin treenin, milloin ehdin maata sohvalla, milloin teen sen kaiken ruoan mitä syön ja mitä ylipäätään kannattaisi syödä! Ihailen kyllä sitä, miten niin moni perheellinen selviää tästä. Täydet pisteet teille, itselleni riittää jo tämä omasta työstä ja treenistä huolehtiminen!

Hommaan tuo lisähaasteensa se, että olen valitettavan kova suorittamaan. Haluaisin tehdä asiat “just eikä melkein”, ja tuntuu pahalta, jos ohjelmaan laitettu tunnin lenkki jää 55 minuuttiin tai yhteistreeni jää kokonaan välistä. Olen kuitenkin syksyn aikana oppinut sen, että jos noudatan treeniohjelmaa pilkuntarkasti, olen yleensä jo torstaina ihan poikki. Olen yrittänyt opetella kuuntelemaan itseäni tarkemmin, mennyt välillä treenien sijaan sieniretkelle ja ottanut vapaailtoja jolloin saan vain levätä. Luonnossa liikkuminen on minulle parasta stressin poistoa, joten otsalamppu heiluen olen yrittänyt tehdä treenejä metsässä aina kun mahdollista.

TriathlonSuomen treenit ovat siis vaatineet minulta aika paljon totuttelua. Kroppa on saanut ihan uudenlaisia ärsykkeitä ja arkirytmi on muuttunut. Treenit ovat kuitenkin myös antaneet tosi paljon. Mun juoksutekniikka on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin, ja sunnuntain uinnissa muiden perässä räpistellessäni olen uinut kovempaa kuin koskaan ennen. Pyöräillessä mäet eivät enää tunnu ylitsepääsemättömiltä, ja olen alkanut ymmärtää jotakin ennen niin mystisistä wateista. Vaikka välillä harmittaa lähteä klo 6.20 pyöräilemään tihkusateessa Meilahteen, on treenien jälkeen yleensä aivan huippufiilis!

Treenaaminen on ollut todella motivoivaa ja tuonut iloa ja energiaa arkeen. Haluan kuitenkin pitää kiinni siitä, että mulla on elämässä muutakin kuin työ ja triathlon, joten kompromisseja on jatkossakin tehtävä. Yritän opetella olemaan armollinen itselleni ja kuuntelemaan kroppaani, vaikka välillä onkin vaikea erottaa mikä on laiskuutta ja mikä oikeasti väsymystä. Nyt tuntuu siltä, että jonkinlainen tasapaino alkaa vähitellen löytyä.

Treenin, levon ja muun elämän suhdetta on aiheena jauhettu jo miljoonaan kertaan. Otan kuitenkin enemmän kuin mielelläni vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten arjesta saa vähemmän kuormittavaa!

Alla vielä kuva treeniini noin viikko sitten tulleesta häiriötekijästä – elämäni ensimmäisestä maastopyörästä.

0

About the Author:

Olen 30-vuotias harrastelijaliikkuja, joka käy halailemassa puita aina kun ennättää. Blogissa fiiliksiä metsäpoluilta, tuntureilta, meriltä, umpihangesta ja välillä ehkä kuntosaliltakin.

Add a Comment