Kisaraportti: Ironman Frankfurt

Kisaraportti: Ironman Frankfurt

Tämän vuoden pääkilpailuksi valikoitui erinnäisen satunnaisprosessin jälkeen Frankfurtin Ironman. Kisa oli ollut jo useita kuukausia loppuunmyyty, mutta Ironman-organisaation käyttämän matkatoimiston kautta saimme vielä paikat kisaamaan. Tässä paketissa joutui samalla ottamaan hotellin matkatoimiston kautta, mutta se ei maksanut kuin joitakin kymppejä normaalihintaa enemmän ja hotellin sijainti oli todella hyvä liikkumisen kannalta. Kisaseurana oli perinteiseen tapaan Tatu Koistinen ja Jarno Piik sekä lisäksi kannustusjoukoissa heidän puolisot Minna ja Kaisa.

Kisamatka alkoi hyvin positiivisissa tunnelmissa, kun olimme juuri päivää ennen lähtöä saaneet solmittua yhteistyösopimuksen HEAD Swimming Finlandin kanssa ja pääsin kisaamaan heidän upealla Black Marlin –märkäpuvulla. Kisoja varten yleisenä ohjeena voidaan pitää, että älä kokeile mitään uutta testaamatta. Ajattelin käydä kisapaikalla testaamassa märkäpuvun lauantaina ennen kisan alkua, mutta pakkasin varmuuden vuoksi vanhan märkäpukuni myös mukaan, jos jotain ongelmia HEAD:n puvun kanssa tulisi.

Perjantaina saavuttuamme Frankfurtiin suuntasimme kohti rekisteröitymistä sekä myöhemmin alkavaa kisainfoa. Perinteiseen tapaan infossa lähinnä kerrattiin samat asiat mitä löytyi kilpailijoille lähetetystä kisaoppaasta.

IMG_20140704_111825

Lauantaina tavarat kasaan, vaihtolaukut kuntoon ja kohti bike check-innia. Kävin samalla uimassa viitisentoista minuuttia uuden märkäpuvun kanssa ja totesin sen ainakin pienen testiuinnin perusteella hyvin sopivaksi. Merkittävä ero edelliseen pukuun verrattuna oli kellumisominaisuus, joka HEAD:n puvussa oli paljon vahvempi.

IMG_20140705_154838

Normaali unirytmini ei ehkä ole täysin optimaalinen triathlonin kannalta ja lauantai-illan tunnin päikkärit eivät varsinaisesti tukeneet yön nukkumista. Lopulta joskus kahden jälkeen saan unenpäästä kiinni ja kello herättää virkeän triathleetin kaksi tuntia myöhemmin. Kauan odotettu kisa-aamu on täällä! Yllättävän vähän varsinaista jännitystä oli päällä, vaikka usein on perhosia vatsassa ennen kisaa. Ehkä tässäkin asiassa kisojen kerryttyä ei enää jaksa stressata niistä niin paljoa.

Uinti

Valitsin starttiin paikan lähtöviivan keskivaiheilta. Hirveetä tunkua lähtöviivan ensimmäisten paikkojen jälkeen ei ollut ja päädyinkin kolmanteen riviin, vaikka en mikään superuimari ole. Lähtölaukaus pamahti ja pari tuhatta kilpailijaa lähti kauhomaan eteenpäin. En olisi ikinä arvannut, että lähtö on todella sutjakka ja jo muutaman sadan metrin jälkeen pystyi keskittymään lähinnä uimiseen. Aikaisemmat kisani ovat olleen vähintään ensimmäiset 500 metriä painia. Toisaalta kisaajien paljous takasi sen, että koko matkalla oli porukkaa ympärillä ja missään vaiheessa ei päässyt täysin vapaasti vetämään.

Uinti suoritettiin kahtena erillisenä kierroksena ja niiden välissä oli rantautuminen. Ensimmäisen 2,1 km lenkin jälkeen kelloni näytti 39 minuuttia ja joitakin sekunteja päälle. Aika oli ok, vaikka ei mikään super. Toinen kierros meni mielestäni ihan hyvin, mutta olin saanut sohlattua kelloni stopille ja en tiennyt vedestä noustessa paljonko aikani oli. Tulokset kertovat uintiaikani olleen ekalla lenkillä 39:26 (1:52/100 m) ja toisella 34:11 (2:00/100 m) eli 1:13:37 uintiosuudelle. Ei voi kuin ihmetellä tokan kierroksen hitautta. En tiedä johtuuko tuo hitaus käsien loppumisesta, mukavuusalueelle vajoamisesta vai jostain muusta. Tämä on jopa hitaampi kuin viime vuonna Köpiksessä uitu 1:12:42 ja nyt oli paljon enemmän treeniä alla. Täytyy vähän mietiskellä, mistä tämä tason lasku johtuu ja voisiko jotain muuttaa asian korjaamiseksi.

Pyöräily

Lähdin tekemään matkaa puhtaasti sykkeen mukaan ja vauhtia katsoin vain kerran pari tunnissa pelkästään mielenkiinnosta. Tavoitteena oli pitää tasainen 140 syke, mutta pyöräily tuntui niin hyvältä, ettei millään meinanut malttaa pitää sillä tasolla ja ensimmäisen 90 km lenkin jälkeen keskisyke olikin suunnilleen 145. Jalat ja keho tuntuivat edelleen hyviltä, mutta yritin hillitä itseni ja laskea sykettä lähemmäs 140-tasoa. Toisella kierroksella suurin into oli jo poissa ja sykkeen pitäminen halutussa onnistui hyvin. Lopussa alkoi näkymään kuumuuden ja nestehukan aiheuttama syketason nouseminen, joka vakiosykettä pitäessä johti nopeuden laskemiseen. En tätä asiaa varsinaisesti kisan aikana miettinyt ja ehkä hieman suotta tuli laskettua nopeutta. Pyöräaikani oli 5:28:33 (33,0 km/h), joka on vain aavistuksen hitaampi kuin asettamani tavoite, joten olin tyytyväinen tässä vaiheessa. Jalat olivat hyvän tuntuiset ja kaikki mahdollisuudet olisivat hyvään aikaan juoksun kulkiessa.

Juoksu

Lämpötila tässä vaiheessa päivää oli 30 °C ja aurinko paistoi. Yleensä viihdyn hyvin lämpimissä keleissä, mutta tämä alkoi olemaan jo hieman liikaa. Aloitin ensimmäiset kolme kilometriä hyvin lähelle tavoitevauhtiani 5:06/km. Eihän se juoksu ikinää tunnu 180 km pyöräilyn jälkeen hyvältä, mutta pääsin kuitenkin hyvin liikkeelle.

2014-07-06 13.51.07-1

Neljännen kilometrin aikana vauhti alkaa yllättäen hyytymään. Hetkeä myöhemmin päätän tehdä wc-stopin ja annan itselleni samalla hetken lepoaikaa. Käytän lähes puolitoista minuuttia urinoimiseen, kun nestettä tuntui tulevan loputtomasti ulos. Muutama kilometri tästä eteenpäin vauhti hidastuu entisestään, kunnes en enää pysty juoksemaan. Pää hohkaa tulikuumana, pyörryttää, naamaa kihelmöi. Kävelen 200 metriä, yritän juosta, ei pysty. Sama uudestaan, ei mitään toivoa. Keho yksinkertaisesti keitti täysin yli. Nesteiden tuleminen suoraan läpi ei toiminut hyvin yhteen paahtavan helteen kanssa. En ole ikinää aikaisemmin ollut näin lähellä keskeyttämistä, mutta taistelen kuitenkin itseni seuraavalle juomapisteelle, jossa otan rauhassa nestettä ja viilennän itseäni sienillä. Olo alkaa palautumaan vähän normaalimpaan suuntaan ja jatkan matkaa ensin kävellen ja saan vähän myöhemmin vaihdettua takaisin juoksuun, vauhti tosin on mennyttä. Taistelen matkaa eteenpäin juomapiste kerrallaan ja pysähdyn aina ottamaan jäähdytystä kaatamalla vettä päälleni, laittamalla jääpaloja asun sisään ja viilentämällä päätä sienillä. Saan vielä kellotettua lähelle 6:00 kilometrejä 20-30 km välillä, mutta sen jälkeen taas iskee pahat lämpöongelmat ja tällä kertaa lähtee samalla myös jalat. Juoksuaskelten ottaminen muuttuu mahdottomaksi, vaikka lämmöt saa haltuun viilennyksellä. Viimeiset kymmenen kilometriä tullaan kävellen tai erilaisia juoksuaskelyrityksiä kokeillen. Viimeisille kilometreille löydän jonkun etäisestii hölkkää muistuttavan tavan liikutella jalkoja edestakaisin, joten ei sentään tarvinnut kävellä maaliviivalle. ”Juoksu”aika oli 5:10:34 ja kokonaisajaksi tuli 12:00:04.

Ensimmäisenä mielessä oli harmitus epäonnistuneesta kisasta. Tavoiteeksi oli laitettu kova 10:10 ja ainoastaan pyöräosuudella pääsin lähelle vaadittua suoritusta. Heikkoon suoritukseen saattoi vaikuttaa, ettei vaan ollut vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa, tietysti tappavan kuuma sää sekä olin ennen kisaa kärsinyt pienestä flunss… Mitä helvettiä! Olen juuri suorittanut Ironmanin tuskaisen vaikeissa olosuhteissa ja voin olla ylpeä itsestäni. Jos tämä olisi helppoa, ei sitä kutsuttaisi Ironmaniksi. Nautitaan nyt hetki tästä fiiliksestä ja aletaan sitten miettiä, mitä voisi tehdä paremmin tulevia kisoja ajatellen.

Tulokset
Kisakuvia
Kisadataa

IMG_20140708_194703

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*