Onnistunut kisa Vantaalla

Onnistunut kisa Vantaalla

Triathlonkauteni alkoi lauantaina Vantaalla perusmatkan kilpailulla. Lähdin matkaan tavoitteenani ainoastaan tehdä ehjä suoritus ilman floppauksia millään osuudella. Perinteisesti olen kisoissa törmännyt joihinkin ongelmiin tai hyytynyt kesken matkan liian kovan aloituksen vuoksia, joten onnistuneita kilpailuja ei liian montaa löydy suorituksista. Täysin nappisuorituksella ajattelin pystyväni uimaan 1500 metriä 27 minuutissa, pyöräilyn hoitamaan 36 km/h keskinopeudella ja juoksussa puristamaan 4:30 kilometrejä.

Yksi parhaimmista puolista kisoissa on, kun pääsee näkemään kaikkia tuttuja triathlonisteja ja vaihtamaan kuulumisia. Juuri ennen lämmittelyä tuli nähtyä myös ensimmäistä kertaa TriathlonSuomen Niklas ja vaihdettua muutama sana hänen kanssaan. Lämmittely minun osaltani jäi hyvin lyhyeksi, kun olin vedessä vasta 15 min ennen lähtöä, jolloin olisi jotakuinkin pitänyt olla jo poissa vedestä. Kävin hyvin nopeasti ottamassa muutamat vedot edestakaisin, mutta varsinaisesti lämmittelystä ei voi millään tapaa puhua.

Vantaa6

Uinti
Lähdössä oli hyvin tilaa ja eksyinkin ensimmäiseen riviin, kun ei sinne kovasti muillakaan näyttänyt olevan himoja. Lähtölaukauksen pamahdettua alkoi triathloneille ominainen vesitaistelu. Eihän niillä ensimmäisillä sadoilla metreillä mitään tekemistä uimisen kanssa ole. Vaikka tämä on tuttu juttu aikaisemmista kisoista, jotenkin se taas kauden ensimmäisessä lähdössä pääsi yllättämään. Olisi pitänyt olla itse aggressiivisempi lähdössä ja vähän suotta jäin siinä muutamien kisaajien taakse. Kun ensimmäisten satojen metrien jälkeen pääsi kokeilemaan uimista, yritin pitää mielessä talven aikana treenattuja asioita. Muista puhaltaa veteen, kunnolliset vedot, oikea käden asento, tarkista suunta välillä. Hiljalleen sai saalistettua muutamia päänahkoja loppumatkan aikana, kun runttasi omaa uintia. Loppusuoralla kädet tuntuivat edelleen tosi virkeiltä ja vähän jäi semmoinen fiilis, että olisi pitänyt jopa puristaa hieman kovempaa alkumatkasta. Vedestä noustessa katsoin Garministani ajaksi 27:24 ja olin hyvin tyytyväinen tähän.

Vaihdossa koin käsittämättömiä vaikeuksia sukkien laittamisessa jalkaan. Uinnin aikana on koko ajan nilkka ollut ojennettuna ja pohje ääriasennossa. Sukkia jalkaa vetäessä taas nostin jalkapöydän mahdollisimman ylös, jolloin pohje venyy toiseen ääripäähän. Tässä vaiheessa lihakseni reagoi laittamalla vastaan tähän ja pakotti rentouttamaan nilkan. Pienen taistelun jälkeen sain kuitenkin sukat ja kengät jalkaan eikä hukattu aika ollut kuin korkeintaan 30 sekuntia. Kuitenkin kaikki pienet vastoinkäymiset harmittavat.

Pyöräily
En ollut koskaan aikaisemmin pyöräillyt 40 kilometrin kovaa ajoa ja en kovin hyvin tiennyt, miltä sen pitäisi jaloissa tuntua. Selvää toki oli, että kovaa on painettava koko ajan. Heti ensimmäisen kilsan aikana TriathlonSuomen Tatu painoi tykinkuulan lailla ohi. Kisan jälkeen kuulin, että hän oli jaksanut erikseen spurtata lennokkaaseen ohitukseen. Mahtava kaveri 🙂 Seuraan pyöräilyn aikana jonkin verran nopeuksiani, mutta vauhdinpito meni hyvin pitkälti jalkatuntuman mukaan. Puolivälissä katsoin pyöräajan näyttävän tasan 33 minuuttia eli hyvin lähelle suunnitelemaani 36 km/h keskinopeutta. Toisella puoliskolla pystyn melkohyvin pitämään vauhdin ja lopullinen pyöräaika oli noin 1:06:30. Märällä asfaltilla meinasin luistella pysähtyessä pyörältänousemisviivan yli, mutta onneksi kuitenkin sain stopattua juuri ennen sitä ja selvisin ilman sakkoja. Minun mittarini antoi pyöräosuudelle matkaksi vain 38,2 km, jolloin keskinopeudeksi tulisi 34,5 km/h. Jälkeenpäin analysoiden olisi mahdollisesti pitänyt runtata vähän kovempaa pyöräosuus. Vaikka reidet olivat loppuvaiheessa jonkun verran väsyneet, uskon, että niistä olisi voinut saada vielä enemmän irti ilman, että olisi juoksua merkittävästi enempää häirinnyt.

Toinen vaihto sujui todella nopeasti, mutta en meinanut löytää porttia juoksuosuudelle. Taas ärräpäät lenteli ja muutama sekunti tuli hukattua. Olisi vissiin kannattanut katsoa huolella vaihtoalueet ennakkoon.

Juoksu
Moni on kehunut Vantaa Triathlonin juoksulenkkiä. Yleisesti reitti oli kyllä todella mukava ja mieluusti siellä juoksenteli. Tykkään myös todella paljon, kun reitillä juostaan pitkän matkaa vastakkain toiseen suuntaan juoksevien kanssa, jolloin pysty tsemppaamaan kanssakilpailijoita. Kuitenkin alun nousu reitille muistutti lähinnä estemaastojuoksua sekä puinen todella jyrkkä silta, jota oli haastava nousta sekä laskea, eivät kuuluisi triathlonin juoksuosuudelle.

Vantaa2

Voittaja Jens Dahlman ohitti kierroksella.

Juoksussa lähdin painelemaan 4:30 kilometreja ja vauhti tuntui kohtuulliselta. Kisassa juostiin kaksi kertaa 5 kilometrin lenkki. Kolme kilometrin kohdalla oli ylämäki, jossa vedin molemmilla kerroilla turhan kovaa ja se näkyi sitten seuraavien kilometrien ajoissa. Monen tutun kanssa tuli heitettyä high fivet kohdatessa reitillä ja oli hienoa nähdä heidän menoaan. Hieman vauhti hiipui juoksun aikana, mutta mitään totaalista katkeamista ei päässyt tapahtumaan ja loppurutistuksen jälkeen juoksuaika näytti 44:53. Garmin antoi matkaksi 9,73 km, jolloin keskitahdiksi tulisi 4:37 per kilometri. Kokonaisaika oli lopulta 2:23:39, johon olin todella tyytyväinen. Suoritus oli ehjä, millään osuudelle ei tullut isoja notkahduksia ja pystyin pitämään melko tasaista vauhtia kaikilla pätkillä.

Maalissa onnistuin vielä sohlaamaan chipin kanssa. Ilmeisesti niitä kerännyt nainen oli salamaakin nopeampi työssään ja en ollenkaan huomannut, että chippi vietiin jalastani. Kuvittelin, että olin hukannut sen ja ajattelin, ettei tästä virallista aikaa sitten saa. Ilokseni kotona kuitenkin huomasin, että kyllä sieltä Sami Tuomi tuloslistalta löytyi.

Jälkianalyysiä
Olen aikaisemmin yrittänyt optimoida pyöräilyasentoani lähinnä katselemalla itseäni peilistä pyörän selässä, mutta eihän se tietenkään vastaa täysin todellisuutta. Onneksi kuitenkin ihana Minna oli paikalla kuvaamassa ja kannustamassa, jolloin sain konkreettista materiaalia asennostani.
Vantaa4
Asento näyttää aika hyvältä. Selkä lähtee lähes vaakasuorana eteenpäin ja se ei ole juurikaan kaarella. Pää on hyvin linjassa kropan kanssa, eikä heilu missään ylhäällä. Kaiken lisäksi tämä asento tuntuu itselle todella hyvältä ja pystyn pyöräilemään siinä ongelmitta pitkiä lenkkejä.

Hyvän kisan kruunaa jälkibileet.

Hyvän kisan kruunaa after tri.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*