Triathlonisti Niklas Merikallio

Kuva: OneVision.fi
Kuva: OneVision.fi

Nimi: Niklas Merikallio
Asuinkunta: Vihti
Lajini: Triathlon ja kokoajan suuremmissa määrin uinti
Tavoitteeni: Päästä täysmatka maaliin 12 tunnissa ennen kuin täytän 40 vuotta

Viikottainen treenimäärä: 5 – 10 tuntia
Perhe: Vaimoni sekä kolme lasta ja kolme kissaa

Kiinnostunut: urheilun lisäksi musiikki, sosiaalinen media, omien lasten harrastukset ja elämä
Paheet: Energiajuomat, yksi herkkupäivä viikossa -tahdissa pysyminen, kotitöistä luistaminen.
Nautin: Pienistä onnistumisista, siitä jos saa jonkun innostumaan liikkumisesta, omien lapsien mahtavista ideoista, syksystä, omasta kodista.

Sanon usein: Kaikki mikä saa ihmisen liikkumaan on hyvästä!

Minusta perusteellisesti

Ennen innostusta triathloniin oli harrastuksena musiikki ja salibändy käsi kädessä, nuo veivät hirveästi aikaa silloin kun olisi ollut mahdollisuus olla yhdessä perheen kanssa. Suurin syy niiden lopettamiseen oli se, että halusin viettää aikaani myös perheen kanssa. Yllättävää kyllä tähän triathlon antaa mahdollisuuden.

Oma urheillullisuus on aina perustunut joukkuelajeihin. Kunnes 2010 -2011 olin lopettanut jo salibändyn, olin maalivahti (eli kuljettu matka oli tolpalta toiselle) ja oma olemus alkoi paisumaan lähinnä leveyssuunnassa. Sitten alkoi se minkä jokainen joka päättää alkaa laihtumaan, eli lenkkeily. Oli sellainen 100 kiloinen keiju joka tömisteli viittä kilometriä n. tunnin ajan. Siitä se lähti kerran viikossa pikku hiljaa etenemään. Sitten päädyin jossain vaiheessa uimahallille, ja uin siellä sitten sammakkoa ja kroolia. Se mitä silloin uin, sitä ei voi edes hyvällä tahdolla pitää rintauintina saatikka vapaauintina. Kokoajan oli ajatus päässä, että kyllä se tästä, tämä on parempi kuin se, että olisit sohvalla löhöömässä.

Aloin 2011 keväällä kulkemaan töihin polkupyörällä, asuimme silloin Mikkelässä ja töihin oli 17 kilometriä suuntaansa. Siihen meni aikaa n. tunti alussa. Toisena kesänä enää 45 minuuttia ja maastopyörällä. En tänä päivänä enää millään muista sitä mikä sai minut menemään 2011 Helsinki City Triathloniin mukaan, mutta onneksi jokin sai. Vaikka uinti oli aivan kauheaa räpiköintiä ja pyöräily maastopyörällä ja juostessa meni 21 minuutta 3 kilometriin, niin silti iso osa minusta huusi ”Tää on NIIN siistiä” Kannustus muilta kanssa kisaajilta oli aivan mieletöntä. Sitten siitä virkosi ajatus, että tätä on kokeiltava uudestaan. 2012 osallistuin vantaa triathloniin kokeilusarjaan. Voi, että sitä treenaamista sitä varten. Se oli todella vähäistä, mutta eipä oma ”ruho” ollut valmis mihinkään isoon määrään treeniä. Enkä ollut silloin valmis henkisestikään itseäni haastamaan. Olin maltillinen tavoitteessani minkä alitin sitten kuitenkin 25 minuutilla. Tavoitteeni oli 2 tuntia ja se alittui komeasti.

Siitä sitten innoistuinkin jo kovaa. Alkoi treeniä tulla enemmän ja tässä on kokoajan nälkä kasvanut syödessä ja 2013 olikin kalenterissa jo kolme triathlon kisaa ja kaksi puolimaratonia. Triathlonit olivat Sprintti, Perusmatka ja tuo HCT (tästä on tullut mulle sellainen ”Triathlon kuntopuntari”) 2013 kesä oli itselle suurin pettymys, oli opetellut uimaan edellisenä talvena tekniikkakurssin myötä ja innostunut uinnista niin paljon, että liityin tuon kesän jälkeen tekniikkakurssin vetäjän edustamaan uintiseuraan. Mutta miksi sitten oli pettymys tuo viime kesä?

Sääksissä sprintti matkalla uinti osuus meni ihan ketuilleen, tuli jokin hirveä ahdistus ja olin jo lopettamassa koko kisaa heti uinnin jälkeen. Päätin kuitenkin jatkaa maaliin asti ja hyvä niin. Maalissa sitten alkoi jo olemaan hieman parempi fiilis.

Kiskossa perusmatka. Uinti kulki paremmin kuin ikinä, pyöräily meni myös ihan yli odotusten ja sitten juoksu osuudella molemmat reidet kramppasi kiinni ja se meni kävelyksi. Aika oli 3:08 ja osia. Yllätyin positiivisesti ajastani olin sitä mieltä, että 3h 15min olisi ollut hyvänä päivänä mahdollinen, mutta alitin senkin kirkkaasti. Sitten se mun kuntopuntari HCT… Kisa ei voi alkaa hyvin jos on 5 minuuttia ennen kisaa ensiapupisteellä paikattavana. Kompastuin hetki ennen starttia ja isovarpaaseen sain sitten ison haavan. Tämä paikattiin ja kisaamaan. Totta puhuen varvas ei haitannut missään vaiheessa. No sitten pyöräily osuudella ajoin aitaa päin kun mutka meni pitkäksi, ja tein silti ennätykseni tuolla matkalla. Lähinnä hyvän uinnin ja lennokkaan juoksu osuuden ansiosta.

Nyt tähän kesään lähden sillä mielellä, että moninkertaistan kisojen määrän, jos edes yksi onnistuisi, noh toivottavasti useampikin. Ihan kirkkaimpana kisana on joroisten puolimatka. Itsellä on periaate, että en laita mitään aika tavoitetta sellaiselle matkalle mille menen ensikertaa. Mutta perusmatkalle löytyy jo aika tavotteita ja olisi tavoitteena päästä tuonne 2:30 tuntumaan kesällä 2014.

Tässä pähkinän kuoressa oma Triathlon historia. Blogini kertoo siitä mitä kaikkea tulee vastaan triathlon harrastuksen kanssa. On oman seuran perustamista, on sukulaisten suhtautumista, miten käy kaverisuhteiden kanssa, miten sovitan perheen arjen triathlon harrastuksen kanssa?  mitä asioita näkee uudessa valossa? Miten suhtaudun omaan kuvaani? Mitä tämä vaatii, mitä antaa? Mietin montaa kysymystä omasta elämästäni ja miten Triathlon on muuttanut minua. En varmaan pysty antamaan mihinkään kysymykseeni vastausta, mutta varmasti selkeämmän käsityksen itselleni siitä mitä koen. Tämä blogi on minun polkuni täysmatkalle ja pyrin sen kertomaan niin rehellisesti kuin suinkin mahdollista.