Lohja Triathlon Sprintti

Posted by:

Uinti 500m, Pyöräily 20km, juoksu 5km

No niin, mistä sitä alkaisi tämän kanssa, paranee aloittaa ihan lauantaista, kisa tosin oli sunnuntaina…

Minä ja vaimoni Teija ja keikka juuri alkamassa…

Lauantai

Meillä oli kuulkaa liput Guns n’ Roses orkesterin keikalle. Ja sinnehän lähdettiin hyvissä ajoin nummelasta puolen päivän aikaan ja kohteessa oltiin n. kahden aikoihin. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, itse olin päättänyt, ettei tässä mitään ryyppäysjuhlaa ole tulossa ihan kahdesta syystä, seuraavana päivänä on kisapäivä ja toisekseen, onhan se kiva nauttia bändeistä sillä tavalla, että niistä jotain muistaakin. Kokonaista kaksi lonkeroa tuli nautittua tuolla reissulla. Michael Monroe orkestereineen vetäsi kerta kaikkiaan hengästyttävän setin, siinä ei ollut mitään taukoa, ihan yhtä soittoa. The Darknessa taasen vakuutti myös, on se uskomaton äijä kiekumaan, ja samalla ihan mahtava huumorintaju, Darknessin nokkamihellä Justin Hawkingsilla oli aikaa vitsailla eturivin kuulijoille. Ja nauratti se meikäläistä siellä taaempanakin.

No sitten se pääesiintyjä, itse Gunnarit. Se pitää sanoa, että heillä ei ollu kiire yhtään mihinkään, kun lämppäribändit noudattivat orjallisesti aikatauluja, niin gunnareiden jätkillä ei ollut kiirettä lavalle, n. tunnin myöhässä tulivat lavalle, mutta toisaalta, eipä heillä ollut kiire poiskaan lavalta. Soittelivat tosiaan kolmisen tuntia. Axlillä oli alkuun selkeästi vähän äänen kanssa ongelmia, mutta viimeistään Welcome to the Junglen aikaan putket aukesi niin kuin kuuluu ja alkoi kuulostaa jo 90 luvun meiningiltä. Settilista oli pitkä ja komea, itselleni kovimmiksi presentaatioiksi nuosi Estranged ja hieman yllättäen Axlin tuoreempi sävellys This I love. Koko keikan settilista muuten löytyy täältä. Tuolla Kantolan tapahtumapuistossa kaikki toimi todella moitteetta, kerran piti vessaan hetki jonottaa, mutta muuten kaikki toimi heti ja kerrasta. Mutta siitä sen enempää, tämän bloginhan pitäisi keskittyä Triathloniin, jätetään rokkipoliisistelut toisaalle.

Aamu oli aavistuksen pilvinen…

Sen verran vielä, että kun keikka tosiaan oli hämeenlinnassa, ja sieltä lähdettiin yöllä siinä yhden jälkeen kotiinpäin ajelemaan, ja samalla parit kyytiläiset heitettiin espooseen, niin päivästä tuli todella pitkä. Itsellä selkään koski, tuli seistyä pitkät pätkät ja varvisteltua sitäkin enemmän. Kotona oltiin vähän ennen neljää aamulla ja silloin olinkin sitä mieltä, että huomenna jäisi starttaamatta. Nukuin todella huonosti, ensimmäisen kerran heräsin nälkääni kuuden aikoihin, ja sen jälkeen vielä ennen kahdeksaa olin sitten ylhäällä lähdössä koiran kanssa kävelylle. Siinä sitten kävellessä koiran kanssa alkoi lihaksilta tulemaan viestiä, että “Hei! Tänää vois lähtee!”. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi, mutta lihakset tuntuivat sellaisilta, että nyt vois oikeesti tehdä jotain pikkasen rankempaa kuin kävellä koiran kanssa. tämä pohjustukseksi siihen, että miksi itsellä ei oikein mitään odotuksia kisasta ollut, lähtökohdat eivät olleet sieltä herkullisimmasta päästä.

Kamat kasaan

Kyllä tähän on tullut uskomaton määrä rutiinia vuosien varrella. Kamat oli n. vartissa kasassa tosin autolta käänyin vielä hakemaan irtohihat (varmuuden vuoksi) ja uskollisen kellon Garmin 910:n.

Mutta muuten todella rutiinilla tuli kaikki tarpeellinen pakattua. Sinänsä helppoa näiden lyhyiden matkojen kanssa kun ei sitä energiaa tarvi miettiä mukaan, yhteen pulloon urheilujuomaa ja sillä mennään. Suunnilleen siis klo 9:00 päätin, että mennään nyt sitten kokeilee mitä tästä tulee ja klo 10:15 olin autossa ajamassa kohti lohjaa.

 

Kisakeskus löytyi helposti ja kisakanslia sekä vaihtoalue olivatkin vierekkäin. Siinä Sami Tuomen kanssa pari sanaa vaihdoin ja kerroinkin olevani siis todella väsynyt eilisen jäljiltä johon Sami ykskantaan totesikin “No tästähän saat sitten loistavaa treeniä pidempiä matkoja ajatellen, miltä se tuntuu väsyneenä sitten urheilla”. Totta joka sana. Tämä kisa oli pakko ajatella vaan kovana treeninä, sen verran väsynyt olin tuon konsertin jäljiltä, että levännyttä Niklasta ei lähtöviivalta löytynyt, ellei sitten joku kaima sattuisi olemaan paikalla.

 

Siinä ennen starttia oli kisainfoa, ja vaikka olin paikalla, olin sitä vain fyysisesti, ennen lähtöä mun piti vielä varmistaa muilta, että mentiinkö tää uinti nyt myötä- vai vastapäivään… Samaan kisaan oli päätynyt seuramme Vihti Triathlon uudenmpiakin jäseniä pari kappaletta ja saatiin aikaiseksi oikein hyvät keskinäiset kisat.

 

Uinti

Vesi oli muuten todella kylmää, vaikka Sami sitä väitti 17 asteiseksi, niin en usko! Voi toki olla, että oma väsymystila teki tepposet ja se vaan tuntui todella kylmältä. Uinti tuntui ihan perusuinnilta, reitti oli tosiaan siis myötäpäivään ja timantin muotoinen. Meitä starttasi n. viitisenkymmentä tuolle matkalle joten saatiin oikein kiva yhteislähtö aikaiseksi . Oman paikkani otin vasemmasta laidasta vähän taaempaa, kun arvelin tosiaan ettei tästä mitään eeppistä ole tulossa. Ensin loiva käännös, sitten normaalia tiukempi käännös, ja taas loiva käännös kohti rantaa. Sillä tavalla oli kiva uida, että missään vaiheessa ei yksin tarvinnut olla, ihan kokoajan oli pientä kontaktia jostain suunnasta. Itsellä lasit oli s

en verran huurussa, että likipitäen sokeana tuon menin, mutta kolme poijua ohitin, poijujen jäädessä oikealle puolelle, siitä olen varma. Vedestä kun nousin ylös muistan katsoneeni kelloa aika 00:10:31! “Anteeks mitä!?!” Melkein seisahduin sitä tuijottamaan, sitten näin GPS lukeman 541m, mikä selitti sitten tuota aikaa. Seuraavana päivänä tätä kirjoittaessa juteltiin tovi Samin kanssa ja kysäsinkin tuosta uintireitistä. Sami osasi valaista, että tosiaan oli käynyt niin, että tiimi joka mittasi uintireitin oli tehnyt sinne 500m radan, eikä 750 metriä niin kuin piti. En sen tarkemmin udellut, että miten näin pääsi käymään ja kisaorganisaatiolle tieto tästä uintireitin pituudesta tuli sinä aikana kun sprinttimatkalaiset olivat jo uimassa, joten siinä vaiheessa kun kömmähdys tuli ilmi, sille ei enää mitään tosiaan voitu tehdä.

Vaihto

Nyt oli muuten mahtavasti toteutettu vaihtoalue, uinnista n. 20 metriä vaihtopaikalle, ei siis mitään armotonta mäkeä taivallettavana, ihan rannasta ylös, ja nurmen puolelle. Märkkäriä pois päältä ja sitten kypärää pähän ja kenkiä jalkaan ja menoksi. Koko vaihtoalueeseen meni matkana 80 metriä, siis uinnista pyörän päälle. En muista missään olleen näin lyhyttä siirtymää, siis jopa Helsinki City Triathlonissa on pidempi siirtyminen! Aikaa sählinkeihin meni n. 2 minuttia.

Pyöräily

Tämä oli siis peesivapaakisa, joten omana uljaana ratsuna toimi Cube Cross Race cyclocross pyörä. En tosiaan ollut vaihdellut mitään maantiekumeja alle, ihan normaaleilla CX kumeilla mentiin. Vaihtopaikalta lähtiessä seurakaverit olivat sinne jo tulleet, ja siinä sitten ohi mennessä lällättelin (luonnollisesti), että ottakaa kiinni! Joku pyöräily osuuden alussa ohitti mut ja totesi vaan, että nyt on se vaikein jo takana… Noh, mähän olin toista mieltä, nyt se hauska osuus oli takana, ja sanoinkin tämän hälle, ja sitten molemmat siinä naurettiin. Yritin päästä tän kaverin peesiin, mutta jalat oli niin kylmät vielä, että ei irronnut. Kun matkaa olin taivaltanut n. 5km yksinäni, niin ohtiseni tuli selkeästi paremmalla jalalla liikenteessä oleva kaveri, ja nyt mulla oli siis jalat lömpösenä, niin iskin siihen peesiin kiinni. Todella iso kiitos tälle numerolla 40 kisanneelle kaverille, kerran menin hänestä vahingossa ohi kun väistettiin yhtä autoa joka oli puolittain änkenyt kaistalle, ja sitten siihen pysähtynyt, mutta hän nopeasti kuittasi takaisin mun eteen, ilmeisesti hän ei halunnut peesailla, ja se kävi mulle oikein hyvin. Muutamaa kilometriä ennen vaihtoa tuo peesi pääsi karkaamaan multa ja samalla seurakaveri tuli ohi. Sillä tosin oli täysverinen maantiepyörä alla, jos ei olis tullut ohi, niin olis saanu kuulla kunniansa. Pyöräily reitti oli miellyttävä, oikeastaan siellä oli yksi kovempi nousu mikä jäi mieleen, muuten oikein kivasti poljettavaa, kaksi kierrosta. Käännökset oli liikenne ympyröissä, joten ne pääsi vetämään aika kovaakin vauhtia, samoin kääntöpaikat oli valittu todella hyvin, molemmissa päissä oli tilaa reilusti kääntyä ympäri. Pyörä kulki siis todella vahvasti, varsinkin kun pääsi kerrankin peesiin, viime vuonnakin sitä vanajanlinnassa sitä yritin, niin ei millään pysynyt, mutta nyt pääsi hyvin kiinni peesiin ja sai siinä pysyttyä. Aikaa meni n. 37 minuuttia

Vaihto 2

Tää meni nopeesti, pikkaisen yli minuutin… Sprintillä en käytä sukkia, niin vaikka piti sitoa kengännauhat, en käytä siis pika nauhoja… Niin silti tämä meni vikkelästi.

Juoksu

No niin, nyt alkoi tuntua sitten se, että viime yönä on oltu rokkikeikalla ja nukuttu miten oli… Tämäkin reitti oli m

Loppusuora meni rantaviivaa pitkin

inulle mieleinen, kolme kertaa 1,6 km lenkki ympäri, ja siirtyminen vaihtoaluuelta tuolle lenkille ja loppu suora toi puuttuvat 200 metriä sitten tuohon kokonaismatkaan. Jouksureitin alussa oli sellainen “Luulot pois ja reikä päähän” nousu, että tietää sitten nousseensa mäen ylös. Tämän jälkeen on periaatteessa tasaista tai alamäkeä koko reitti. Takaisinpäin tullessa juostiin sellaisessa osiolla, että oikealla puolella oli jotain pieniä lampia, ja vasemmalla puolella tuo järvi. Oli ajoittain fiilis “juoksee lokkien kanssa”. Aloitin todella varovasti tuon juoksemisen, sen verran raskaalta tuntui. Sain kuitenkin ihan ok alun. Eka kilometri just ja just alle kuuden minuutin, samoin toinen ja sitten uskalsin nostaa vähän vauhtia ja kolmas kilometri mentiin 5:47min/km vauhtia ja neljäs 5:37min/km ja vikalle juoksu kilometrille sain just alle viiden minuutin kilometrin juostua 4:59min/km. Juoksun olisi ehkä voinut puristaa aavistuksen kovempaakin, mutta nyt jäi puristamatta. 00:29:16 oli juoksun aika.

Tässä vielä ajat:

Sijoitus miehissä 15/25
Uinti: 10:31
Vaihto 1: 2:55
Pyörä: 37:33
Vaihto 2: 1:11

Juoksu: 29:16
Kokonais aika: 1:21:28,42

Kaikki tulokset täältä.

Kisasta löytyy myös video jonka löytää täältä.

Viikonlopun fyysiset muistot samassa kuvassa.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tapahtumasta todella paljon ja nyt varsinkin kisakeskuksessa oli todella hyvä pöhinä ja kaikki tarvittava oli ihan lähellä, vaihtopaikka ja kanslia oli käytännössä samassa yhteydessä ja samoin kahvila minkä terassilta löytyikin paikallinen duo soittamassa ja laulamassa, erittäin hieno lisä tuolle tapahtumalle, itse ainakin tykkäsin. Ainoa kömmähdys oli tosiaan tuo uintireitti, mutta tästä varmasti opitaan tulevaa varten, erittäin iloinen olen siitä, että lähellä on oikein hyvä paikallinen kisa tarjolla. Si

ellä vaihtoalueella kuulinkin jonkun ensikertalaisen lausahtavan “Ei varmasti enää ikinä uudestaan… Taino, varmasti ensi vu

onna sitten taas” Meinasin huikata siihen, joo tai heti viikon päästä, ja tuplataan matkat! Ensi sunnuntaina sitten on Sääksin triathlonin perusmatka tiedossa. Tämmön viikonloppu siis itsellä tällä kertaa, ja vielä on lomaa on jäljellä viikon verran.

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment