Sairastelua

Posted by:

Mitä jä maaliskuusta käteen? Lähinnä sairaskertomuksia… Ensin flunssaa, sitten puolitoista viikkoa terveenä jonka jälkeen tehtiin lähempää tuttavuutta posliiniistuimen kanssa, milloin istuttiin päällä, milloin oltiin polvillaan edessä kertomassa kertomuksia norjaksi. Onneksi jotain treeniäkin tuli tehtyä, ehkä parhaiten jäi mieleeni untitreeni joka oli vain matkaa, itse uin 3 x 1000m ja samaan aikaan tuli tuttu uimari samalle radalle uimaan. Meillä molemmilla oli sama kokonaismetri määrä mielessä, mutta hän uikin 10 WP_20160324_19_51_14_Pro__highresx 200m ja 10 x 100 m. Tällä tavalla eroaa uimarin ja triathlonistin matka uinti treenit selkeästi. Varmaan molempien treenit kesti tasan saman verran aikaa, mutta voin vannoa, että ko. uimarilla tahti oli huomattavasti kovempi kuin itsellä.

Toinen treeni mikä jäi mieleen oli juuri ennen pääsiäistä, lähdin kavereiden luokse espoon soukkaan, paikkaan jossa olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt… Kaverit lähtivät ottamaan yhdet, tai kahdet ennen saunavuoroa ja itse ilmoitin tulevani saunaan, käväsen vaan vetämässä pikkulenkin juosten ensin. Ohjelmassa oli flunssan jäljiltä kevyet mäkivedot. Jos yhtään tunnette soukkaa, niin siellä mäkiä piisaa oikein mukavasti mistä valita. Otin aika leppoisan mäen kun tuo sairastelu oli tosiaan vasta päättynyt (tällöin en tiennyt sen alkavan taas tuota pikaa) ja käväsin juoksemassa lapsuus maisemissa 10x n. 150m mäkeä ylös. Ei tosiaan ollut jyrkimmästä päästä mäkiä, mutta kyllä siinä sai sykkeet koholle. Tämän reilun kolmen vartin lenkkeilyn jälkeen oli ilo

WP_20160324_19_32_11_Pro__highres

Mäkiveto laskuri, viivat hiekassa,  Pro level!

mennä saunomaan hyvien ystävien kanssa, joita tulee ihan liian harvoin nähtyä. Se on osa näitä ns. ruuhkavuosia. Oman kalenterin täyttää vahvasti perhe ja työkiireet, välimatkat ovat kasvaneet ystävien välillä ja aina tuntuu olevan jokin ihan päteväkin syy siihen miksi ei ehditä näkemään useammin.

Maaliskuussa lähdin myös maastopyörällä liikenteeseen. Rouva pyysi hakemaan margariiniä kaupasta, niin huikkasin hänelle, että meenpä pyörällä… Matkaa kaupalle on n. 2,5km ja menomatkalle kertyi n. 17km matkaa ja takaisinkin päin matka oli lähemmäs 5km… Vois käydä hei kelle tahansa. Mulla pyörässä mitään turhia lokasuojia tosiaan ollut, niin kuraa oli sitten ihan joka paikassa. Mutta oli se sen arvoista. Onneksi margariinillä ei ollut mikää kiire kun matkaan meni tosiaan pikkasen pidempään kuin oli tarkoitus.

Nyt taas kun alkaa lähenee terveemmät päivät, ainakin tuntuu siltä, niin pitää ottaa itseään ihan niskasta kiinni siinä mielessä, että alan vitamiinilisiä syömään ihan säännöllisesti. Oma valintani on MiviTotal – Flex vitamiini juoma. Tämä toimi viime vuonna todella hyvin, en oikeastaan sairastellut juuri ollenkaan. Niin otetaan siitä taas koppia. Samoin itsellä pitää muistaa nuo allergiaoireet. Viime vuonna aloin popsimaan allergia lääkkeitä näihin aikoihin, jotta olisi suoja jo valmiina siitepölyä vastaan. WP_20160326_13_35_13_Pro

 

Koska perheessämme on vain neljä lasta, kolme kissaa ja kaksi aikuista, niin onhan se selvää, että siihen tarvitaan vielä yksi koira mukaan. Meidän perheeseen tuli tosiaan saksanpaimenkoira ilahduttamaan meidän päiviämme. Vielä toistaiseksi pisin lenkkimme on pennun kanssa ollut n. kaksi kilometriä, mutta eiköhän Roosasta jossain vaiheessa tule ihan vakituinen lenkkikaveri itselle. Ainakin pakottaa ulos aamuisin tuli taivaalta sitten räntää, loskaa, vettä, auringonpaistetta tai ihan lunta. Ulos on mentävä aamuisin. Tosin, eipä näistä ole mikään estänyt tähänkään mennessä sitä ulos menemistä. Samalla kun tässä sairastelee niin pelon sekaisin tuntein mietin tulevaa puolimaratonia. Oma ensimmäinen startti kesään lappurinnassa 24.4. Helsinki Spring Maraton. Odotan sitä innolla, paljon tuttuja tulossa samalle viivalle, tosin omat tavoitteet ovat lähinnä itseäni vastaan. Jos vaikka pysyisi edes hetken seurakavereiden tahdissa, niin olisihan se todella kiva juttu. Mutta juokseminen on varmasti se mun heikoin osa-alue triathlonia ajatellen. Tässä sairastelun lomassa valmentajallani Anulla on ollut kyllä iso merkitys sillä, että oikeasti en stressaisi treenien suhteen, tai sitä, että miten mun kesän kisat nyt menee.. Mutta itsellä on luottavainen mieli vaikka on nyt tällä hetkellä sairastelujen takia vähän vaikeeta, mutta näitä sattuu ihan jokaiselle. Halusi tai ei. Rankinta tässä oli se hetki kun päivän verran oltiin molemmat minä ja vaimo todella kipeinä, itsellä alkoi just ja just pysymään ruoka sisällä, mutta kuumetta piisasi, ja vaimoni taas päivysti vessan puolella. Silloin oli kyllä jaksamisen kanssa tekemistä. Sitä ei voi kiistää. Mutta kohti valoisampaa aikaa mennään vauhdilla, liikenteessä näkyy ilahduttavasti maantiepyöriä jo nyt, itse olen sen verran arka, että en vielä maantie- tai aika-ajopyörän selkään uskaltaudu kun on paljon hiekkaa tuolla teillä. Mutta voishan sitä maasturillakin ajella töihin tässä joku päivä, vaikka ensi viikolla… Se on vaan otettava todella maltilla sairasteluiden jälkeen tuo treenaamiseen palaaminen. Yritän aina olla pari ihan tervettä päivää treenaamatta, jotta olisin varmasti valmis liikunnan tuomaan rasitukseen. Eilen uskaltauduin koiran kanssa tekemään yli kilometrin lenkin kävellen, se on sitä hiljalleen aloittamista.

WP_20160320_20_24_11_Pro

Lenkkikaveri Roosa

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment