Juoksemista

Tässä on koko talvi hinkattu paljon juoksemista, ja siinä on kyllä menty eteenpäin. Koko harjoittelu on painottunut todella paljon juoksutekniikka harjoitteluun, enkä ole käynyt oikeastaan yhtään perinteisillä “juoksulenkeillä”. Treeneissä on ollut periaatteessa aina joko tekniikka harjoituksia, tai sitten vetoja. Tämä on tehnyt ihmeitä mun juoksemiselle. Esim. polvennosto juoksu on tullut todella tutuksi.

Parhaiten olen huomannut muutoksen Lohjalla järjestettävän talvijuoksusarjan yhteydessä. Olen käynyt juoksemassa siellä joulukuussa ja nyt helmikuussa. Joulukuussa aikani oli 50:48 ja nyt helmikuussa 51:03. Käytännössä mielestäni suht’ sama aika kun kyse on kuitenkin 10 kilometrin matkasta. Joulukuussa oli lämmin keli ja kevyet kengät, ja ihan kuiva keli. Juoksin silloin selkeästi liian kovaa ensimmäisen kilometrin ja viimeinen kilometri oli silloin yhtä tuskaa. Vatsalihakset, suorat ja vinot, olivat ihan hapoilla ja tuntui todella pahalta. Vain vaivoin sain pidettyä aamiaisen sisälläni.

Helmikuussa taas osasin aloittaa rauhallisemmin tuon 10 kilometrin matkan ja oma fiilis pysyi koko matkan ajan todella hyvänä. Jotenkin onnistuin myös pitämään tahdin suhteellisen tasasena ja ryhdin hyvänä. Keli oli pikkasen kylmempi kuin joulukuussa, ja liukkaampi, tähän olin varustautunut nastalenkkareilla ja lämpöisemmällä kerrastolla.Aurinkolasit olisi olleet todella hyvä lisä, mutta sellaisia ei tähän hätään ollut saatavilla. Loppua kohden sain helmikuisessa juoksussa kiristettyä tahtia tasaisesti, ja viimeiselle kilometrillekin sain todella hyvän vauhdin, eikä tullut samanlaista tuskaisaa tunnetta kuin joulukuussa. Molempiin juoksuihin valmistauduin samalla tavalla, eli en ollenkaan. Edellisenä iltana kävin tekemässä salitreenin ihan normaalisti. Joulukuussa koko viikko oli hyvää ja kovaa treeniä, nyt helmikuussa taas oli sitten ruotsinristeily jolloin tuli mässäiltyä ihan kunnolla. Vaikkakin nyt juoksin 15 sekuntia hitaammin tuon saman matkan kuin joulukuussa. Pidän tätä helmikuista juoksua parempana, fiksumpana ja oikeastaan kaikin puolin kypsempänä juoksuna kuin tuota joulukuista juoksua.

Todella hyvällä fiiliksellä meen eteenpäin juoksemisen suhteen, se tuntuu joka päivä luonnollisemmalta. Valmentaja Anu on tehnyt kyllä ihmeitä mun joksemiselle ja ennen kaikkea juoksutekniikalle, ei voi muutakuin suositella. Vaikkakin taisi olla niin, ettei Anu ala tekemään enää ohjelmia kenellekään, kalenteri täynnä niiden osalta, mutta juoksutekniikka klinikoita voisi järjestää. Kannattaa kysellä suoraan häneltä, jos kaipaa juoksutekniikkaan apuja.