Turku Triathlon Half Distance

Posted by:

Triathlonin puolimatka mikä tällä kertaa kisattiin turussa. Uinti 1,9 km Aurajoessa, Pyöräily 90 km E18 moottoriteillä ja vielä juoksu 21,1 km Turun kaupunkimiljöössä aurajoen molemminpuolin.

Kaikin puolin, kaikki oli loistavasti turussa järjestettynä. Koko viikonlopun ajan oli tarjolla triathlonia lapsille, aikuisille, lyhyttä matkaa ja pitkää matkaa. Itsellä taas oli mennyt joroisen onnistumisen jälkeen treenit ja valmistautuminen ihan täysin ilman motivaatiota ja kykyä keskittyä. En olisi ikinä uskonut, että onnistumisen jälkeen tulee tällainen tyhjiö. Näin pääsi käymään ja se sitten näkyi ja tuntui tuolla Turun puolimatkalla.

Valmistautuminen.

Kuvittelin tankkaavani samalla tavalla kuin Joroisille, mutta ilmeisesti tein jotain toisin. Malton kanssa oli eri mehua kuin viimeksi ja tuli syötyä eri karkkia kuin viimeksi, ja yritin tankata vielä enemmän tällä kertaa. Tuo taisi olla se suurin virhe. Mene ja tiedä. Pakkaamisenkin jätin ihan viime tinkaan ja senkin tein todella hätäisesti. Kamat kasaan kassiin ja kassi pyörän kanssa autoon. Tein sillä tavalla, että lähdin sunnuntaina todella varhain aamulla kohti turkua, tällä kertaa muu perhe jäi kotiin kun oli ollut meidän pikkuiset pojat molemmat kuumeessa. Matkalla vielä join väsyksissäni pari batteryä ja söin lautasellisen puuroa huoltoasemalla aamiaiseksi.

Turussa navigaattorilla löysin perille, ja kisakansliakin löytyi näppärästi. Sieltä sitten sain kuoren jossa oli tarvittavat tarrat, chippi ja numerolappu. Niin ja tietysti uimalakki. Siinä kun sitten tarrailin kypärän ja pyörän tajusin, että eihän mulla ole kisavyötäkään. Höh! No järjestäjän tarjoamaan kuminauhaan numero kiinni vaan ja viemään tavaraa vaihtoalueelle. Vaihtoalue oli selkeä ja hyvin järjestetty, löysin nopeasti pyörälle paikan ja sain kamppeet laitettua paikoilleen. Kävin sitten vielä kisakansliassa höpisemässä niitä näitä, ja kun sanoin unohtaneeni kisavyön, tarjosi tuo kisakanslian Sari samantein omaansa kun ei sitä tänään tarvinnut. Hienoa! Sovittiin, että saan arvotavarani sitä vastaan takaisin.

Kisainfon jälkeen olinkin jo itse valmis starttiin.

Uinti

Uintiverrassa oli jo merkkejä ilmassa, ettei nyt taida keskittyminen olla ihan siinä missä pitäisi. Hyppäsin aurajokeen ja löin jalkani pohjaan ihan haavan arvoisesti. Tuon haavan tajusin vasta sitten kun tulin pois vedestä ja vuosin verta. Pikkasen talouspaperilla puhtaaksi ja kattelin, että ei se nyt syvältä näytä, pintanaarmu. On näillä ennenkin uitu. No eikun takaisin veteen ja starttipaikalta etsimään hyvää paikkaa. Paikka löytyikin missä oli oikein kivasti tilaa ja sitten oli aika lähteä uimaan. Kun oli jäänyt lämmittelyt sellaisiksi sinne päin meinTurkuigiksi, niin sen koki heti vedessä. Alkuun tuntui todella tahmealta eikä uinti lähtenyt oikein kulkemaan. Oma tunne oli, että ensimmäisillä kääntöpoijuilla olin kutakuinkin viimeisten joukossa. Pitkällä “takasuoralla” sitten alkoi kyllä kulkemaan ja alkoi tulemaan takaraivoja vastaan. Nyt kun kurkkasin Garminin dataa tuosta uinnista, niin väli 400m – 1200m tulin todella lujaa. Itsellä on tuossa automaattisen kierrokset 400m välein ja mun toinen nelisatanen meni ihan älyttömän lujaa kyytiä. 1:17/100m tahtia. Tuo oli todella miellyttävää uida suolaisessa vedessä. Loppumatkalla teki mieli jäädä ihastelemaan ensin sota-aluksia, joiden jälkeen oli tarjolla majesteettinen Suomen Joutsen, jota sitäkin teki mieli jäädä ihastelemaan. Mutta pääsin sitten vedestäkin ylös. Mitään kramppeja ei ollut ja nyt jopa juoksin mielelläni vaihtoon. Uinnista jäi kaiken kaikkiaan sellainen “ihan perusveto” fiilis. 36:27 aikaan meni se.

Pyöräily

No sitten se pyöräilyosuus. Ei oikein lähtenyt millään käyntiin tämä äijä. Jalat tuntui jotenkin jähmeiltä ja tahmeilta. Odotin siinä ekan 10km ennen kuin otin ensimmäistä geeliä, ennen kuin alkaa väsyä pukkaamaan. Mutta kuitenkin vasta kun on saanut pikkasen vauhtia alle. Tuo pyöräilyreitin alku vaikutti mutkaiselta ja mäkiseltä, ei siellä paljoa sitä mäkeä ollut, mutta verrattuna sitten siihen moottoritiehen. Oma meno oli tahmeaa aina moottoritie lenkin ensimmäiseen käännökseen asti. Turusta pois päin menevä tie oli pitkää loivaa nousua, siltä se tuntui ja vastatuulista. Yleensä lähtee Turusta pois niin mieluusti, mutta nyt oli päinvastainen tunne. Takaisinpäin mentäessä oli pikkainen myötäinen tuuli ja oikein ihanaa loivaa alamäkeä. Tuosta sitten sain sellaisen itseluottamuspiikin, että nyt mennään eikä meinata. Ja pääsinkin parin turkulaisen triathleetin ohi, jotka olivat minut ensimmäisellä kierroksella ohittaneet. Itseä alkuun jännitti tuo pyöräily, että mitenköhän se nyt menee kun oikealla puolella viuhuu autoja ja vasemmalta lappaa nopeempia ohitse niin kuin joroisilla. Mutta pelkoni oli kutakuinkin turha. Sillä vasemmalta ei juuri ohiteltu. Uskon tämän olevan ihan siitä syystä, kun on yksi lähtöryhmä niin silloin ns. helminauha muodostelma syntyy myös pyöräilyyn nopeasti, eikä siellä ollut missään vaiheessa ruuhkaa. Enkä nähnyt itse minkään näköistä peesaamistakaan. Noh, sitten huomasin, että nyt vatsan seutuvilla ei kaikki ole kunnossa. Alkoi pistämään ja tuntui ettei oikein mikään imeydy, tai jotain nyt on vialla. Mutta pystyin kuitenkin jatkamaan, vaikka ei se mukavaa ollut. Lopulta sitten kun on vaivaa yhtä ja toista, niin kävi sitten sillä tavalla, että horjahdin oikealle, missä oli siis se autokaista. Tein nopean korjausliikkeen vasemmalle ja puristin jarrun pohjaan, ikävä kyllä etujarrun jolloin takarengas nousi komeasti irti maasta ja sitten osui eturengas korokekivetykseen ja menin siitä ylitse. Onneksi ei tullut kuin naarmuja ja nyt päivää myöhemmin komea mustelma reidessä. Pyörästä ketjut lähti irti ja sarvet pikkasen vääntyi. Siinä hetken ihmettelin, että mitäs nyt? Päätin, että tämä nyt kyllä katkaisi mun kisan. Kun ei keskity niin pikku ongelmat kasaantuu isoksi ongelmaksi. Istuskelin siinä sitten muutaman minuutin kunnes lähdin taluttamaan pyörää kohti Kupittaan kääntöpaikkaa.

Kääntöpaikalta sain sitten vanhemmalta herrasmieheltä kyydin kisakeskukseen pyöräni kanssa. Tuon automatkan aikana tuo pistävä tunne vielä paheni, niin tuli ajateltua, että oikeastaan oli ehkä hyvä, että kaaduin sillä pyörällä ja keskeytin. Tuo olisi voinut mennä vielä todella pahaksi sitten jouksuosuudella kun alettiin olemaan helle lukemissa ja kun hain kamppeeni pois vaihtoalueelta, vasta silloin tajusin, ettei mulla ole mitään lakkia mukana. Itsellä tuo auringonpistos tulee vieläpä suhteellisen herkästi.

Pääsin pyörällä 48,51 km taitettua tuota 90km matkaa. Keskinopeus oli 31,8 km/h eli suunnilleen samaa vauhtia mitä Joroisilla.

Lopuksi

Yllätyin siitä kuinka vähän tämä keskyttäminen itseäni harmitti. Mutta kun on koko kesä takana onnistumisia, niin ei sitä joka kerta voikaan onnistua. Toisaalta mielestäni tämä kuuluu lajiin tietyllä tapaa. Välillä näitä keskyttämisiä tulee syystä tai toisesta. Tämä keskeytys oli kyllä ihan omaa syytäni, kun valmistautuu keskittymättä niin kyllä se kisakin menee sitten keskittymättä ja tämmöinen on silloin lopputulema. Tässä on vielä edessä sitten Helsinki City Triathlon ensi lauantaina. Sekä sitten syksyllä espoon rantamaraton. Tuo mun ensimmäinen maraton toimii samalla lähtölaukauksena tulevalle kaudelle ja siitä, tavotteista, treeneistä ja kaikesta muusta myöhemmin lisää.

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment