Joroinen – 2015

Posted by:

Suomalainen triathlon syntyi Joroisissa vuonna 1983. Tapahtuman yli 30-vuotinen historia, sekä vuodesta toiseen erinomaisesti toimineet järjestelyt takaavat sen että 30. Finntriathlon tulee olemaan ainutlaatuinen jännitysnäytelmä, jossa paremmuudesta kilpailevat niin kansainväliset triathlonhuiput kuin itseään vastaan taistelevat kuntoilijat. Puolimatkalla uidaan 1900 m, pyöräillään 90km ja juostaan vielä 21,1 km.

Mistä tämän viikon läpikäymisen alottaisi muualta kuin maanantaista. Nyt oli kaikki mahdolliset kikat käytössä jotta Joroisissa kulkisi. Maanataina alkoi loma, ja se aloitettaa hierontapöydältä, kokovartalohieronnalla. Tiistaina sitten vielä oli Bikefitting vuorossa Kivenlahden pyörähuollossa. Tuo Bikefitting oli todella hyvä! Vaikka meillä oli alkuun odottamattomia ongelmia tietokoneen kanssa, mutta kun henkilökunta sai kaikki pelittämään niin sitten alkoi tapahtua. Jo kropan mittaamisesta sain niin hyvää tietoa, että oksat pois. Selittyi pikkasen oma uintivauhti ihan tuon ansiosta. Omat käteni ovat todella pitkät kokoiselleni kaverille. Mitattu käden pituus piti jopa tarkistaa, koska kun arvot syötettiin koneeseen oli poikkeama niin iso keskiarvoon verrattuna, että ponnahti teksti ”Tarkista mittaustulos” ruutuun.IMG_0083

Pyörä säädettiin sitten vielä bikefittingin tuloksien mukaisesti kohdilleen, tosin olisin vielä halunnut ohjaustankoa päivittää sellaiseen joka toimisi vielä paremmin itselle, mutta siihen ei ollut aikaa sillä olimme lähdössä perheen kanssa kohti joroista jo torstaina. Illalla kävin pienen testilenkin tekemässä noilla uusilla säädöillä, ja tuntui todella hyvältä. Keskiviikkona sitten pakkasin omat kamppeeni, meillä tuo pakkaaminen aloitettiin oikeastaan jo maanantaina, kun pakataan kuusihenkisen perheen viikon mökkeilykamppeet, niin siinä täytyy suunnitella jo sekin, että mitä pestään puhtaaksi ja milloin. Teija teki hienon urotyön tämän asian suhteen, ja sain itse keskittyä vain omaan pakkaamiseen. Torstai aamuna sitten lähdimme matkaan kohti Joroista, matkan varrella toki pysähdyimme kaupungissa missä perheemme on saanut alkunsa, eli Lahdessa. Nähtiin pitkästä aikaa siellä asuvaa kaveripariskuntaa todella mahtavan Burgerin merkeissä.

Torstaina oikein muuta kisojen eteen tehnyt kuin sen, että kävin rekisteröitymässä ja hakemassa Velo & Oxygenin teltalta geeliä ja sinne sopimani kadenssi- sekä nopeusanturin pyörääni. Omasta pyörästä oli poljinanturi tippunut matkalla niin päivitin sitten koko setin samalla. Oli muuten loistavaa toimintaa Velo & Oxygeniltä! Soitin heille keskiviikkona kun huomasin tuon anturin tippuneen, olivat juuri pakkaamassa kamoja Joroisille ja sanoivat ”Tää hoituu kyllä, meet sitten tiskiltä vaan kyselee” Ja toimi muuten just niin kuin elokuvissa.

Perjantai.

IMG_0191

Laitoin kadenssi anturia, ja nopeusanturia paikoilleen, ihan paniikissa. Piti googlata käyttöohjeet jotta sain toimimaan.

Kisoja edeltävä päivä on kyllä sellainen, että vaimoni joutuu sietämään periaatteessa viittä lasta. Oma pinna on todella lyhyt ja jotenkin hermoilen kamojen kanssa ja kaiken muunkin kanssa. Aamulla käytiin seurakaverin kanssa pienellä avaavalla lenkillä ja itse tein siinä vielä vähän pakarajuoksua ja polvennostoja. Nämä ovat vakiintumassa mun kisaa edeltävään päivään aika vahvasti. Viiden aikaan sitten lähdin seurakavereiden kanssa kisaainfoon ja sitten siitä expo alueelle käymään HEADin teltalla yhteiskuvassa muiden Herojen kanssa, ihan kaikki ei sinne ehtinyt, mutta oli hienoa vaihtaa kuulumisia heidän kanssa joita siinä oli. Tuossa varusteiden viennissä vaihtoalueelle oli sellaista tuskaista odottelua tarjolla vääjäämättömän kisan edellä. Siitä ei varmaan koskaa päästä, kun tuo sprintti pitää HEADodottella käytännössä maaliin asti ennen kuin voi viedä alueelle vaihtokamppeet. Vein ensin juoksukamppeet jonka jälkeen kävin kaupasta hakemassa vähän evästä, koska tiesin, että kun sen pyörän saa katsastukseen siinä tovi vierähtää.Tosin, ilman sitä liikenteenohjaus porukkaa mitä valvatuksella oli, olisi lopputulos ollut vähintään katastrofi. Aivan mahtavaa toimintaa. Perjantaina näin paljon tuttuja ja vaihdettii kuulumisia monen kanssa. Tuolta mökille lähtiessä olin aivan varma, että mökissä odottaa neljä levotonta lasta sekä äkäinen vaimo. Mutta olin jopa hieman kummissani kun Teija rauhallisesti istui neulomassa täydessä hiljaisuudessa. Hän oli jollain ihmeellä saanut kaikki lapset nukkumaan jo. Ihmenainen!

Lauantai – Juhlapäivä

IMG_0223

Seuran porukkaa ennen lähtöä. Puolet kisaan osallistuneista oli jossain muualla kun kuvaa otettiin.

Nukuin todella huonosti, periaatteessa parin tunnin pätkissä sen n. viisi tuntia. Ihan hirveä yö, meidän vajaa 9kk vauva antoi oman panoksensa tähän vielä kaiken lisäksi. Mutta tämmöstä se välillä on. Mietin vain lukemattomia blogeja mitä olen lukenut ja monessa on todettu, kisaa edeltävänä yönä on ihan tavallista nukkua huonosti. Aamiaiset naamaan, ja sitten lähdettiinkin jo kohti Valvatusta. Auto jätettiin yleisön paikoille, olihan Teija vielä liikkumassa sieltä sitten lasten kanssa kisakeskukseen uinnin jälkeen. Yksi mitä tuolla mietittiin kun tultiin oli se, että miksi ihmeessä tuohon ei rakenneta ylikulkusiltaa, siis siihen kohtaan mistä yleisö meni rannalle tien yli ja meillä kisaajilla oli ohituskielto ja tienylitys oli suljettu tiettynä aikana. Siitä saisi mahtavia kuvia otettua, siinä olisi mainospaikkaa sponsorille jne. Kaikki voittaisi jos siihen rakentaisi väliaikaisen ylikulkusillan.

Aamulla piti vielä nähdä HEAD:n porukalla, mutta olin auttamattomasti siitä myöhässä ja se sitten jäi itseltä. Vielä näki paljon tuttuja tuolla vaihtoalueella ja viimeiset fiilikset tuli kerrottua ja kuultua monelta. Melkein kaikki seuranjäsenetkin saatiin kuvattua tuolla ennen starttia.

Sitten lähtee!

Uinti 36:25

Oma vahvin lajini, olin tosin ajautunut pikkasen liian lähelle eturiviä loppujen lopuksi. Kun startti soi niin lähdin rauhallisesti menemään ja olinkin sellaisessa ihmislingossa sitten heti kättelyssä. Tuntui, että takaa tultiin yli, ali (Voiko mennä ali? Kyllä voi!), oikealta ja vasemmalta, tuli jalkaa ja kättä, oma käsi osui aina jonkun hanuriin ja tilaa ei ollut missään. Tätä jatkui muutama sata metriä, sitten pikkasen helpotti ja ohitin muutaman matkalla ensimmäiselle käännökselle mentäessä. Ihmeellistä tuossa uinnissa oli se, että 3-4 kertaa jouduin sellaisen ryhmän keskelle, tai ainakin siltä se tuntui, että olisi taas siellä ihmispesukoneessa myllättävänä. Vähän tästä johtuen viimeisellä 200m matkalla tuli jopa oksennettua. Siinä kyllä tuli vähän ajatus, että ”Ei kai taas, tosin tällä kertaa tulee sitten kaikki yläpäästä vai?” Joroinen 2014 oli liian hyvin mielessä.

IMG_0231

Hahaa! Menen vessan ohi!

Vaihto meni todella näppärästi. Tuo HEAD Black Marlin puku lähtee todella hyvin päältä pois. Ennen kisaa jännäsin, että onkohan nyt kaikki kamat siellä pusseisssa, mutta oli siellä kaikki tarvittava, ja pyörässä loput.

Pyöräily 2:49:31

Ihmeitä tapahtuu! Lähdin polkemaan ja ainoa tavoite pyöräilyssä oli vahtia, että kadenssi pysyy siellä 90 paikkeilla. Oma vauhti oli jopa niin kovaa heti alkuun, että oikein jännitti. Oli sellainen ihmeellinen tunne: ”Mähän ohitan tyyppejä” Todella siistiä ja kulki todella hyvin pyörä. Ekat 30km meni todella upealla keskituntivauhdilla, taisi olla jopa yli 35km/h. Sitten vähän hidastui, mutta koko pyöräilyn keskivauhti oli 32,2 km/h. Eli pari kilsaa tunnissa lujempaa meni kuin vierumäellä missä oli yli puolet lyhyempi matka poljettavana. Tuolla pyöräreitillä tapahtui myös sellainen ihme, että otin kääntöpaikalla banaania evääksi, itse en välitä juuri banaanista, mutta ikinä ei ole banaani maistunut niin hyvälle!

Omat geelit tuli kaikki syötyä, olisi niitä voinut ehkä olla yksi enemmänkin, vettä oli mukana varmuuden vuoksi. Lähinnä tuli urheilujuomaa juotua. Sitä meni reilu litra tuolla matkalla. Lähtiessä sitä oli litran verran mukana ja 45km kohdalla tuli otettua pullollinen lisää. Täytin noilla isoilla pulloilla omaa ohjaustangossa olevaa juomapulloa.

Sitten tuosta pyöräilystä ja peesaamisesta. Itselle jäi fiilis, että aina kun joku tuli ohi, sieltä tuli lähes poikkeuksetta pyöräryhmä ohi. Mutta aloin itse miettimään, että eipä tuolla oikein ollut vaihtoehtoja enää kisailijoillakaan välttää peesaamista, kun lähdetään niin pienillä porrastuksilla, niin vääjäämättä siellä tulee ruuhkaa mikä näkyy sitten ryhminä kilpailija määrä alkaa olemaan todella iso siihen, että mahduttaisi yhdelle kaistalle ajamaan noissa ruuhkissa. Itse ajauduin ryhmän perään ihan viimeisellä 10km aikana jota ei vaan pystynyt ohittamaan kun siinä on 3-4 pyöräilijää jo valmiiksi vierekkäin. En lähtenyt ylittämään siis keskiviivaa vaan jäin siihen sen läjän perälle pyöräilemään. Omasta mielestä on enää vaikea syyttää kisaajia noista ryhmistä kun ne tulevat ruuhkan takia. Joko pitää porrastaa lähtöjä todella radikaalisti jos nuo halutaan saada kurkiin, tai sitten lähteä kisaamaan ikäryhmien sijaan tavoiteaika ryhmissä.

Juoksu 2:16:20

IMG_0267

Maalisuorallla

Kakkosvaihdossa sai vielä toivottaa tsempit seurakaverille, joka oli pyyhältänyt pyöräillessä ohitseni. Tämä tekee seuratoiminnasta todella mielekästä kun näkee tuttuja tuolla kisapolun varrella ja saa tsepata ja tulee tsempatuksikin. Itsellä oli vaihdossa suolakapseleita jemmassa, niitä taas pari naamariin ja menoksi. Alkuun taas oli jokusen kilometrin verran todella hankalaa, oikean jalan päkiä oli todella kivulias. Ekan kierroksen puolivälin aikaan kivut katosivat ja alkoi tavallaan rullaamaan. Kelloa tuli katseltua vähän väliä kun kävi mielessä se, että tässähän voisi mennä alta kuuden tunnin. Jokaisella huoltopisteellä tuli otettua melkein kaikkea mahdollista. Ikinä ei appelsiini ole ollut niin herkullista! Suolakurkutkin olivat taivaallista nautittavaa! Vikalle kierrokselle lähtiessä kattelin vaan, että kyllä se pitäisi olla mahdollista alittaa tuo 6h raja, siihen oli aikaa reilut 50 minuuttia siinä vaiheessa. Kun oli n. 8km matkaa maaliin, eli toisen kierroksen lopulla päätin, että nyt annetaan kaiket sille, että päästäisi alittamaan kuusi tuntia. Vika kierros menikin sitten ajatuksella ”Hämärän rajamaille, ja ehkä viivankin yli” Kiristin tahtia ja välillä vilkuilin kelloa, ohitin seurakaverin toivottelin tsemppejä ja hän kysyi ”Onko vika kierros” ja muistaakseni vastasin ”Joo, puolisen tuntia aikaa alittaa kutonen!” Tultiin juuri pesusieni juomapisteen jälkeiselle juomapisteelle. Viimeistet pari kilometriä olin siellä hämärän rajamailla, mutta todella iloisella mielellä, katselin kelloa ja pidin jo varmana kuuden tunnin. Vain totaali hyytyminen voisi tämän enää pilata. Noh, mitään hyytymistä ei tullut vaan painelin maaliviivan yli ajassa 05:51:50 ! Sellainen huomio vielä tästä puolimaratonista, että aika oli täysin sama kuin 2012 HCR joka oli ensimmäinen puolimaratonini ikinä.

 

Hieno fiilis jäi tästä! Todella iso kiitos järjestäneelle taholle, vapaaehtoisille ja joroisten asukkaille! Joroisten henki on ja voi hyvin. Itsellä on tosi hyvä fiilis tästä kesästä jo nyt, joka kisan jäkeen on matka pidentynyt ja tahti parantanut. Viime vuonna Joroisilla oma aika oli 7:21:55, joten aika parannus oli ujohkot puolitoista tuntia. Olen antanut itselleni luvan olla siitä todella Ylpeä! Näillä eväillä kohti turkua!

 

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment