Kesäkuun tuskailuja

Tässä on pyörinyt nyt monenlaista päässä, toki oli hienoa avata kausi vantaalla ja kaikki meni just niin hyvin vaan kuin pystyi toivomaan. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta sitten juhannuksena tein pidempää lenkkiä TT-pyörällä tarkoitus oli totuttaa vatsaa Joroisilla tarjolla olevaan hiilihydraatti juomaan. Vatsan osalta treeni meni loistavasti, imeyty niin hyvin, että oli jopa nälkä kun pääsin kotiin. Matkaa oli tarkoitus tehdä 100 km. Mutta ei niin ei. Oma niska kipeytyi 50 kilometrin jälkeen todella pahasti, ja sitten oikaisin kotia päin joten matkaksi tuli n. 83km tuolla lenkillä. Tämä pisti miettimään sitten toden teolla.

Miksi ihmeessä mulla on törkeän kallis aika-ajopyörä tuli ensimmäisenä mieleen, onko tämä nyt ollut ihan hukka ostos? Onko mun himoitsema täysmatka alle 40v alle 12h ihan typerä ajatus? Onko siinä nyt siis aikuisten oikeasti mitään järkeä? Onko nämä pitkät lenkit vaan sellaisia mitkä ei mulle sovellu? Ja pitkät matkat siis yleensäkin?

Noh, tietysti omassa feisbuukissa tätä matkaa manasin, ja sainkin sitten vinkkejä kivasti Kimmolta ja  Juhalta, eli laita ajoasentoa kuntoon kyynerpäitä lähemmäksi toisiaan, ja tee lyhyempiä lenkkejä aeroasennossa niin niskakin tottuu paremmin. Nyt oon tehnyt näitä molempia, 50km lenkkejä on pari takana ja olen vienyt ajoasennossa kyynerpäitä lähemmäksi toisiaan. Vielä asennossa löytyy kyllä paljon hiomista, mutta nyt tiedostan sen paremmin. Näistä vinkeistä on tosiaan ollut apua ja ajoasento menee parempaan suuntaan pikku hiljaa.

alle2h
Pääsin töistä kotiin alle kahdessa tunnissa omilla reisillä. Matkaa oli siis n. 51km ja se meni aikaan 1:56:55. Tämä on toiminut toivon kipinänä.

Mutta vielä takaraivossa jäytää se, että onko itsellä sitä tahtoa ja oikeasti aikaa treenata niin paljon mitä pitkille matkoille vaaditaan? Tämä on asia mitä tulen miettimään loppukesän todella paljon, ja onhan tuolla loppukesästä itsellä Joroisten matkaa tiedossa ja TTW joiden lisäksi ekaa kertaa osallistun maratonille Espoossakin sitten syksyllä. Mutta erittäin vakavasti harkitsen tällä hetkellä sitä, että ensi kesänä osallistuisin vain perusmatkoille ja sprinteille ja jättäisin pitkät matkat  kokonaan pois. En oikein pysty löytämään sellaista hetkeä, että voisin lähteä tekemään yli neljän tunnin pyörälenkkejä tällä hetkellä. Syynä tähän on ihan perhe-elämä. Mielestäni se ei vaan ole oikein, että viikonloppuna kun on perheen yhteistä aikaa, isi lähtisi viideksi tunniksi pyöräilemään. Parin tunnin treenit menee vielä ihan ok, kun lähtee aikaisin aamulla ja palaa hetki ennen aamiaista, niin se ei ole pois siitä perheen arjesta juuri mitenkään. Mutta nämä pidemmät treenit tuo jo pienen piston sydämeen. Vaikkakin oma juhannuksen pyörälenkki kestikin ”vain” kolme tuntia. Oma tuntumani on tällä hetkellä juurikin se, että pyöräily on se heikoin lenkki itsellä ja jos sitä haluaa kehittää, niin siihen ei vaan käsittääkseni ole oikotietä, vaan tulisi tehdä näitä pitkiä lenkkejä pyörällä.

Samalla kun luin Minnan blogia, tajusin itsekin elämäni olevan juuri sitä mistä olen haaveillut. Kehoni on terve ja kykenevä tällä hetkellä, on omakotitalo jota laitella parempaan kuntoon pikku hiljaa, neljä mahtavaa lasta omine persoonineen, ongelmineen, hyveineen ja vaimoni Teija jonka kanssa saan jakaa kaiken tämän, joka sattuu samalla olemaan elämäni suuri rakkaus.

En oikein tiedä mikä tämän blogi postauksen tarkoitus oli, varmaan selvittää itselleni missä nyt mennään, miltä minusta nyt tuntuu. Voi olla, että tämän tarkoitus on myös vakuuttaa itselleni, että on ihan ok jos ensi kesänä osallistun vain sprinteille ja perusmatkoille. Vai onko tarkoitus sanoa itselle, että nyt piisaa, unohda ne pitkät matkat. Vai onko tarkoitus saada jotain “synninpäästöä” jolla oikeuttaisin pitkät lenkit itselleni? En tosiaan tiedä, mutta levollisempi mieli tuli itselle nyt kun kirjoitin nämä fiilikset ylös.

Similar Posts