Kesäkuun tuskailuja

Posted by:

Tässä on pyörinyt nyt monenlaista päässä, toki oli hienoa avata kausi vantaalla ja kaikki meni just niin hyvin vaan kuin pystyi toivomaan. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta sitten juhannuksena tein pidempää lenkkiä TT-pyörällä tarkoitus oli totuttaa vatsaa Joroisilla tarjolla olevaan hiilihydraatti juomaan. Vatsan osalta treeni meni loistavasti, imeyty niin hyvin, että oli jopa nälkä kun pääsin kotiin. Matkaa oli tarkoitus tehdä 100 km. Mutta ei niin ei. Oma niska kipeytyi 50 kilometrin jälkeen todella pahasti, ja sitten oikaisin kotia päin joten matkaksi tuli n. 83km tuolla lenkillä. Tämä pisti miettimään sitten toden teolla.

Miksi ihmeessä mulla on törkeän kallis aika-ajopyörä tuli ensimmäisenä mieleen, onko tämä nyt ollut ihan hukka ostos? Onko mun himoitsema täysmatka alle 40v alle 12h ihan typerä ajatus? Onko siinä nyt siis aikuisten oikeasti mitään järkeä? Onko nämä pitkät lenkit vaan sellaisia mitkä ei mulle sovellu? Ja pitkät matkat siis yleensäkin?

Noh, tietysti omassa feisbuukissa tätä matkaa manasin, ja sainkin sitten vinkkejä kivasti Kimmolta ja  Juhalta, eli laita ajoasentoa kuntoon kyynerpäitä lähemmäksi toisiaan, ja tee lyhyempiä lenkkejä aeroasennossa niin niskakin tottuu paremmin. Nyt oon tehnyt näitä molempia, 50km lenkkejä on pari takana ja olen vienyt ajoasennossa kyynerpäitä lähemmäksi toisiaan. Vielä asennossa löytyy kyllä paljon hiomista, mutta nyt tiedostan sen paremmin. Näistä vinkeistä on tosiaan ollut apua ja ajoasento menee parempaan suuntaan pikku hiljaa.

alle2h

Pääsin töistä kotiin alle kahdessa tunnissa omilla reisillä. Matkaa oli siis n. 51km ja se meni aikaan 1:56:55. Tämä on toiminut toivon kipinänä.

Mutta vielä takaraivossa jäytää se, että onko itsellä sitä tahtoa ja oikeasti aikaa treenata niin paljon mitä pitkille matkoille vaaditaan? Tämä on asia mitä tulen miettimään loppukesän todella paljon, ja onhan tuolla loppukesästä itsellä Joroisten matkaa tiedossa ja TTW joiden lisäksi ekaa kertaa osallistun maratonille Espoossakin sitten syksyllä. Mutta erittäin vakavasti harkitsen tällä hetkellä sitä, että ensi kesänä osallistuisin vain perusmatkoille ja sprinteille ja jättäisin pitkät matkat  kokonaan pois. En oikein pysty löytämään sellaista hetkeä, että voisin lähteä tekemään yli neljän tunnin pyörälenkkejä tällä hetkellä. Syynä tähän on ihan perhe-elämä. Mielestäni se ei vaan ole oikein, että viikonloppuna kun on perheen yhteistä aikaa, isi lähtisi viideksi tunniksi pyöräilemään. Parin tunnin treenit menee vielä ihan ok, kun lähtee aikaisin aamulla ja palaa hetki ennen aamiaista, niin se ei ole pois siitä perheen arjesta juuri mitenkään. Mutta nämä pidemmät treenit tuo jo pienen piston sydämeen. Vaikkakin oma juhannuksen pyörälenkki kestikin ”vain” kolme tuntia. Oma tuntumani on tällä hetkellä juurikin se, että pyöräily on se heikoin lenkki itsellä ja jos sitä haluaa kehittää, niin siihen ei vaan käsittääkseni ole oikotietä, vaan tulisi tehdä näitä pitkiä lenkkejä pyörällä.

Samalla kun luin Minnan blogia, tajusin itsekin elämäni olevan juuri sitä mistä olen haaveillut. Kehoni on terve ja kykenevä tällä hetkellä, on omakotitalo jota laitella parempaan kuntoon pikku hiljaa, neljä mahtavaa lasta omine persoonineen, ongelmineen, hyveineen ja vaimoni Teija jonka kanssa saan jakaa kaiken tämän, joka sattuu samalla olemaan elämäni suuri rakkaus.

En oikein tiedä mikä tämän blogi postauksen tarkoitus oli, varmaan selvittää itselleni missä nyt mennään, miltä minusta nyt tuntuu. Voi olla, että tämän tarkoitus on myös vakuuttaa itselleni, että on ihan ok jos ensi kesänä osallistun vain sprinteille ja perusmatkoille. Vai onko tarkoitus sanoa itselle, että nyt piisaa, unohda ne pitkät matkat. Vai onko tarkoitus saada jotain “synninpäästöä” jolla oikeuttaisin pitkät lenkit itselleni? En tosiaan tiedä, mutta levollisempi mieli tuli itselle nyt kun kirjoitin nämä fiilikset ylös.

9

About the Author:

  Related Posts

Comments

  1. Päivi  June 24, 2015

    Ehdit kyllä myöhemminkin tekemään täyden matkan kisan :). Eikä se, että kisaat sprintti- ja perusmatkoille tee kisaamisesta sen helpompaa.

    Lapset ovat vain kerran pieniä. Nauti siitä, että olet terve, hyvässä kunnossa ja jaksat olla lastesi kanssa. Ennen kuin huomaatkaan lapset kasvavat ja ovat vain tyytyväisiä, kun vietät aikaa pyörän päällä ;). Meillä kaikilla on vuorokaudessa sama 24h. 8 tuntia unta, 8h töitä ja 8h perheelle/ihmissuhteille/harrastuksille. Se miten kukin haluaa jakaa 24 h, on jokaisen henkilökohtainen asia ja riippuvainen omasta elämäntilanteesta.

    reply
    • Niklas Merikallio  June 25, 2015

      Kiitti Päivi!

      Näinhän se kyllä on, itse olen sen verran nuori, että hoppua ei olisi. Tavallaan olen vasta alkanut ymmärtämään kuinka isosta asiasta on kysymys tuossa omassa tavoitteessa. Mutta toisaalta, jos omat unelmat eivät pelota, niin ne ei ole tarpeeksi isoja. 😉

      Tämä eilinen blogipostaus on ollut omista blogikirjoituksista itselle se eniten antanut. Nyt mennään eteenpäin rennommin ja keveämmällä mielellä. 🙂

      -Niklas-

      reply
  2. -Vaimo-  June 26, 2015

    Minä olen vaimo miehelle joka vetää juuri tuota mitä kuvaat. Meidän lapset on jo kasvaneet, mutta kyllä – 5 tunnin lenkki valmistautumiseen ja lepoineen vie isin mehut ja vei aikanaan. Odottaisimme lenkin jälkeistä isiä kotiin joka olikin niin väsynyt ettei jaksanut oikein tehdä mitään.

    Tärkeintä on se että vaimosi kanssa säilyy asiasta jatkuva keskusteluyhteys. Joku päivä on ok mennä 5 tuntia, joku päivä ei.

    Toisaalta tärkeintä on se että sinä haluat olla perheen kanssa. Ja senhän tämä postaus jo osoittaa 🙂

    Aikanaan tein tietoisen päätöksen antaa miehen mennä noille lenkeille. Ilman niitä hän olisi voinut niin pahoin että olisimme päätyneet eroon. Surullista oli se ettei hän halunnut olla meidän kanssa niin paljon että olisi tajunnut tehdä esimerkiksi niin kuin sinä sanot, aikaisin ennen aamupalaa tms. Tästä kaikesta seuraa väistämättä etääntymistä vaimona ja miehenä. Toki, ei hän varmasti niin paljon urheillut kuin olisi halunnut. Mutta väistämättä jonkun täytyy joustaa perheessä jos haluaa ydinperhe-elämää.

    Tsemppiä ja tasapainoa!!

    – Urheilijan vaimo –

    reply
    • Niklas Merikallio  June 29, 2015

      Moikka
      – Urheilijan Vaimo –

      Tässä on ehkä pikkasen kantapäänkin kautta alkanut ymmärtää sen kuinka paljon pitää tehdä kompromissejä. Itselle on kuitenkin tärkeää se, että pysyy terveenä ja kykenevänä tekemään asioita, ne urheilulliset tulokset on loppujen lopuksi toissijaisia asioita. 🙂 Kestää vaan hetken ymmärtää näin miehenä ne tärkeät jutut. 🙂

      reply
    • Niklas Merikallio  June 29, 2015

      Moikka
      – Urheilijan Vaimo –

      Tässä on ehkä pikkasen kantapäänkin kautta alkanut ymmärtää sen kuinka paljon pitää tehdä kompromissejä. Itselle on kuitenkin tärkeää se, että pysyy terveenä ja kykenevänä tekemään asioita, ne urheilulliset tulokset on loppujen lopuksi toissijaisia asioita. 🙂 Kestää vaan hetken ymmärtää näin miehenä ne tärkeät jutut. 🙂

      reply
  3. Eräs  June 26, 2015

    Hei,
    Hienon hieno kirjoitus, josta suorastaan hehkuu se ristiriitaisuuksien määrä mitä varmasti tällä hetkellä koet.
    Olen lukenut jo pidempään blogiasi ja viime syksynä aloitin (osin myös sinun blogisi rohkaisemana) oman triathlon harrastukseni valmennuksessa. Nyt takana on ihka ensimmäinen kisa Vanajanlinnassa ja ensi viikolla järjettömästi pelkäämäni perusmatka Vierumäellä.

    Itselläni on jo ikää paljon yli 40-v ja lapset ovat isoja. Silti vielä tässäkin elämän vaiheessa koen välillä huonoa omatuntoa poistuessani yksinäisille lenkeilleni juurikin viikonloppuisin arki-illoista puhumattakaan kun aikaa ei juurikaan ole muutenkaan muuhun kun töissä käymiseen yms.

    Kiitos näistä elämänmakuisista blogikirjoituksistasi ja anna sydämen äänen päättää. Älä ota stressiä siitä mitä muut ajattelevat tai mitä muut tekisivät. Ja Sinullahan on aikaa vuosia vuosia, vaikka et juuri ensi kesänä sitä täyttämatkaa tekisikään.

    Ihanaa kesän jatkoa koko perheellesi!

    reply
    • Niklas Merikallio  June 29, 2015

      Moikka

      Hienoa, että olet päässyt triathlonin makuun 😉

      Pakko pitää tämä blogi rehellisenä itselle, koska jos kirjoittaisin vain niistä asioista mitkä on ihanaa, antaisi se väärän kuvan tästä harrastuksesta. Pikku hiljaa alan ymmärtää olevani nuori, jotenkin se, että omista lapsista isoin on 10 vuotias, ei saa tuntemaan itseään vaan nuoreksi 😀

      reply
  4. JuhA  June 26, 2015

    Hyvä pohdinta ajankäytöstä, ehkä itsekin tähtään pidemmille matkoille sitten kun lapsi on muuttanut kotoa.. Eikai sitä vielä silloin niin ikäloppu ole..

    Offtopiccina pakko kysyä että miksi kyynärpäiden lähemmäs toisiansa tuonti auttaa niskaongelmiin? Nousseen asennon takiako? Itsellä ollut vaikeuksia niskan kanssa ja olen säätänyt tangot aika leveäksi siihen mikä mukavalta tuntuu, mutta onkohan tämä sitten juuri se syy ongelmiin.. (Pyörä ei tosin kunnon tri pyörä)

    reply
    • Niklas Merikallio  June 29, 2015

      Moikka JuhA!

      Juu, varmasti aikaa on, mutta oonko tarpeeksi kärsivällinen 😀

      Niin tuosta tankojen leveydestä. Mulla on ollut jo pitkään leveä asento ja kuitenkin kun ukko on kehittynyt, niin sen mukaan pitää säätää noita tankoja. Jotenkin itselle aukesi paremmaksi tuo asento kun toin ne lähemmäksi toisiaan. Se ei varmasti sovi kaikille, mutta itsellä se oli aika iso juttu pyöräilyn tuomiseksi mukavemmaksi. Viime viikolla tosiaan tein senkin, että pidin lenkit lyhyempinä ja tein niitä enemmän 4 x 50km oli lopputulos ilman kipeytynyttä niskaa. 😀

      reply

Add a Comment