Marraskuun tohinoita

No niin, nyt meidän perheessä on sitten neljä lasta. Marraskuussa vietin isyyslomaa ja sen aikana sain oikeastaan aika paljon harjoiteltua. Nyt tällä hetkellä harjoittelu painottuu pitkiin pk-lenkkeihin ja kuntosaliharjoitteluun. Omat haasteet on tuonut tuo perheen uusi tulokas. Hyvä esimerkki oli eiliseltä  aamulta, pienokainen piti vaimoani hereillä pitkälle yöhön ja kun itsellä oli aikomus lähteä aikaisin aamulla lenkille, niin kun meidän toisiksi pienin lapsi, kaksi vuotias poika päättikin, että herääminen on ihan kiva juttu jo ennen kello neljää aamulla. Meni siinä sitten omat suunnitelmat uusiksi. Heräsin sitten tuon kaksi vuotiaan kanssa, toki yritin häntä vielä nukuttaa uudestaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Tuo poika on muutenkin aamuvirkkua sorttia, kuten olen minäkin. Mutta iso haaste tässä tulee siitä, kun vauva on iltavirkku ja sitten tuo kaksi vuotias on aamuvirkku. Toki aamulla huomasin, että edelleen on kurkku hieman arka, eikä kannata mennä hankkimaan mitään jälkitautia. Itsellä joku pöpö on ollut nyt päällä jo toista viikkoa, se ei estä työntekoa, mutta urheilun kyllä.

Kävin viime torstaina kokeilemassa uintia ja olin todella pettynyt altaassa omaan toimintaan ja kurkkuun. Kurkku tuntui todella karhealta koko ajan ja harmittelin vasenta kättä todella paljon. Heti jos en keskity vasemman käden vetoon jää loppuveto tekemättä, teen kaiken oikein noin puoleenväliin vetoa, jonka jälkeen vedän kyynärpää edellä käden pinnalle ihan liian aikaisin. Kun tuon nyt huomasin, niin keskittymällä siihen sain sitä korjattua. Uin tosiaan vain tonnin kun se tuntui niin huonolta ja tahmealta monella tapaa. Vasta kotona sitten kurkkasin Garmin Connectista sitä minkä verran aikaa tuohon uintiin meni. 17:34 oli aika. Se pysäytti hyvällä tavalla. En muista omaa ennätystä tuhannelta metriltä, mutta tämä aika on todella lähellä sitä. Mielestäni en kertaakaan ole päässyt alle 17 minuutin. Tämä kertoi mulle kunnosta todella paljon hyviä juttuja. Uinti joka tuntui tahmealta ja teknisesti huonolta, olikin liki kovinta vauhtia mitä olen ikinä pitänyt. Voi olla, että tämä sairastaminen onkin tullut juuri oikeaan paikkaan ja saanut hyvää lepoa tähän hetkeen.

Uusia varusteita ja erillaista lihashuoltoa

Nyt kun kelit pimenee ja itsellä lenkit pitenee pitää niihin varustautua hyvin. Meidän perheessä marraskuu on juhlakuukausi. Puolella meidän  perheenjäsenistä on synttärit marraskuussa. Minulla, vaimollani ja kuopuksellamme. Itse hommasin itselleni lahjaksi juomarepun ja kun marraskuuhun kuuluu vielä isänpäivä niin perheeni muisti minua vielä lämpimällä kompressiopaidalla. Tuo paita on kyllä mahtava, siinä on kompressio ominaisuuksia, sekä sitten se lämmittää todella hyvin. Luulenkin, että tuolla paidalla pärjään talven yli todella hyvin. Plussa keleissä on riittänyt tuo paita ja sen lisäksi juoksutakki joka suojaa tuulelta. Juomarepusta tykkään myös todella paljon. Olen parille kaverille ihmetellytkin ääneen, että miksi näitä on vain polkujuoksijoilla? Saatan itse ottaa juomarepun ainakin maratonille selkääni, vaikka olisikin hyvin juomapisteitä tarjolla.

Pyrin iltaisin aina edes hieman tekemään jotain pientä jumppaa. Tällä kertaa tein sitä leikkimällä kaksi vuotiaan poikani kanssa. Hänestä oli äärimmäisen hauskaa olla reppuselässä samalla kun tein kyykkyjä. Punnertaessa on hauska istua isin olkapäillä. Nostelin häntä myös pitäen käsiäni hänen kainaloissa kun hän oli selkäni takana. Ojentajille teki hyvää. Koko ajan lapseni nauraa käkätti menemään. Pitääkin joku päivä ottaa näistä vähän videokuvaa ja laittaa vinkiksi tänne. Samalla mietin sitä, että useimmat asiat mitkä on lapselle leikkiä, on meille aikuisille oikeastaan todella hyvää treeniä. Hyvänä esimerkkinä erillaiset tavat edetä. Rapukävely tai karhukävely on lapsen mielestä hauska leikki, ja menee vielä hauskemmaksi kun aikuinen tulee mukaan. Treenaaminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla lapsen kanssa. Meillä oli oikein hauskaa. Myös venyttely toimii lapsen kanssa, lapsesta on hauska matkia sitä mitä aikuinen tekee, lapselle matkiminen on myös luonnollista.

Tänään perjantaina

Olikin aamulla jo toinen ääni kellossa. Olen tottunut heräämään aikaisin treenaamaan, tänä aamuna herätys olikin klo 4:20. Ensin aamiaista ja sitten kävellen kuntosalille ja 80 minuuttia ehdin viettää spinningpyörän päällä. Hengityksen kanssa ei ollut ongelmaa, toki PK-syke alueella liikuttiin kokoajan. Mutta ilo oli huomata, että nyt on sairastelut takana ja tuon treenin pystyi ottamaan vastaan mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin ja takaisin treenien pariin. Joulukuussa oman haasteensa tuo taas lasten monet joulujuhlat. On koulun joulujuhlaa, harrastusseurojen juhlat, harratuksien joulunäytökset ja vielä bonuksena tänä jouluna on meidän kuopuksen kaste. Haasteita siis piisaa, mutta onneksi on suunnitelmat kirkkaana ensi kesästä niin pysyy motivaatio kohdillaan. Treeni tsemppiä kaikille!