Pääsiäisen jälkeen

Pääsiäinen meni ihan levon merkeissä, ja hyvä niin. Pääsin viettämään koko pääsiäisen perheeni kanssa ja urheilujen osalta tällä kertaa lapset nousivat valokeilaan. Averia maratonin yhteydessä järjestetyt lasten matkat olivat meidän perheen junioreille oikein maittavat. Justus P9 sarjassa, ja Jenniina T9 sarjassa. Matka oli 1,5 kilometriä pitkä, osittain asfaltilla ja osittain hiekkatiellä.

Itse juoksin lasten mukana, poikani oli jo jättää leikin kesken n. 400m jälkeen kun ei pysynyt muiden perässä. Noh, yritin kovasti sanoa pojalleni, että sä et kisaa noiden kanssa, he juoksevat eri sarjassa. (P11 ja P15 muistaakseni) Eihän tuo meidän Juppe mikään pitkän matkan juoksia muutenkaan ole, juoksee joko täysiä, tai ei ollenkaan. Jatkoi kuitenkin maaliin ja ohitti vielä kaksi muuta poikaa ollen loppujen lopuksi kolmas omassa sarjassaan. Itse jäin sitten tyttäreni kanssa kun Justus löysi itsestään tuon uuden vaihteen ja alkoi juoksemaan oikein kunnolla.

Jenniinalla taas oli vähemmän kisaajia omassa sarjassa, olisiko heitä ollut kolme tai neljä. Jenniina juoksi tasaista vauhtia lähes koko matkan, ihan viimeiset pari sataa metriä juoksi kovan loppukirin. Oli todella hauska juosta hänen “jäniksenä” tosin tuo loppukiri oli niin kovaa juostu, että siinä en sitten enää perässä pysynyt. Hänet palkittiin hienosti toisella sijalla omassa sarjassaan. Oli todella piristävää olla itse kannustamassa tuossa tapahtumassa, myös treenikaverini juoksi 10 km lenkin tuossa tapahtumassa ja jäi 9 sekunnin päähän hänellä tuo 45 minuutin alitus. Lähellä oli, mutta silti niin kaukana.

Mielestäni on kiva nähdä kuinka lapseni innostuivat ensinnäkin siitä, että pääsevät juoksukisaan. Toiseksi innostuivat myös palkinnoistaan. Kolmanneksi ovat niin mielettömän iloisia siitä, että pääsevät liikkumaan. Mitalit jaettiin jokaiselle maaliin päässeelle ja olisivat nuo meidän muksut olleet jo niistä onneissaan. Nyt nuo pokaalit olivat vaan todella hyvää bonusta, jotka jaettiin siis kunkin sarjan kolmelle parhaalle.

Samalla tulin tässä miettineeksi, että tämä lasteni innostus urheiluun ja liikkumiseen tulee esimerkin kautta. Kun Jenniina oli pienempi kävi hän tanssimassa äitinsä kanssa äiti/tytär latinotansseja, ja nykyisin Jenniina on jatkanut harrastusta ja on Vihti-gymin KidMix ryhmässä jossa on tanssia ja Cheerleading treeniä sekaisin. Tosin nyt näyttää vahvasti siltä, että Jenniina tuohon huutosakki-harrastukseen on innostumassa. Justus taas on ensin harrastanut telinevoimistelua, mutta hänen luonteelleen siinä joutui odottelemaan liikaa omaa vuoroa, mutta kehonhallinnan puolesta oli todella hyvä vuosi Justukselle! Nyt sitten löytynyt uusi harrastus yleisurheilukoulusta. Luulen Justuksen eniten tykkäävän juuri lyhyen matkan juoksemisesta, oikein innolla odottelen kesää ja myös Justuksen kisoja! Oon todella iloinen, että näillä näkymin yksikään Triathlon kisa ei mene Justuksen kisojen päälle. Paitsi Joroinen siinä määrin, että olemme vielä siellä suunnalla mökkeilemässä kun hänellä olisi kisa.

Mutta esimerkin tähän ovat saaneet kotona. Meillä harrastetaan ja tehdään asioita ulkona aina kun siihen on mahdollisuus. Lapsillamme on myös todella tiukassa tabletin käyttö, kuin myös konsolipelien pelaamiset. Sadepäivänäkin aloitetaan Xboxin kinect peleillä, tai niin kuin lapsemme sanovat “Liikkumispeli”. Meidän perheessä ei ole myöskään mitenkään tavatonta se, että kävellään kaupalle koko perheen voimin ja käydään ostoksilla. Tosin tämä tehdään vain silloin kun on tarvetta vain esimerkiksi välipalalle. Matkaa kuitenkin on n. kolme kilometriä suuntaansa. Ei tarvitse aina tehdä suuria urheilutekoja jotta lapset näkevät liikumisen esimerkin, tämä mielestäni välillä monelta unohtuu. Toki niitäkin meidän perheessä nähdään. Itsellä oli 21.4 yhdistelmätreeni vuorossa, eli 6 km pyörällä + 1 km juosten kolmeen kertaan. Oli todella mielekäs treeni ja tuntui reisissä napakasti.  Tyttäreni siinä naureskeli mulle siitä kun “kokoajan sä tuut, ja sit sä taas meet, hassua!” Hänen mielestään oli siis hauskaa se kun kokoajan menin edes takaisin. Toki hänkin tietää, että vaan toistoilla opitaan. Kysyinkin häneltä “Kumman luulet olevan hauskempaa Isin Triathlon harjoittelu, vai sun Cheerleading harjoittelu?” Vastaus tähän oli mielestäni loistava: “Molemmat on yhtä kivoja, siis sille joka sen tekee” Eli hänelle hauskempaa on se mitä hän harrastaa ja minulle taas se mitä itse harrastan. Välillä sitä joutuu kyllä hämmästelemään miten nuo lapset ovat vaan niin fiksuja.

Isoin oppi tästä pääsiäisestä on ollut taas se, että harrastamiseni ei muuta pelkästään itseäni, vaan myös lähipiiriäni. Siellä moni alkaa itsekin kuntoilemaan ja pitämään huolta itsestään, tarkkailemaan ruokavaliotaan. Toki lapset poimivat todella herkästi esimerkkistä omaan tekemiseen asioita. Hyvä, että nuo liikkumisen esimerkit on mennyt perille asti! Kotona pyrin syömään samaa ruokaa kuin muukin perhe, itse en halua opettaa lapsilleni sitä, että pitää olla todella tarkka siitä mitä syö. Liikkuvan lapsen ei tarvitse katsella hirveesti ruokavalion perään. Karkkipäivä kerran viikossa, niin siinä on tarpeeksi tarkkailtu.

Vähän kateus silmissä olen lueskellut twitteristä pyöräily painotteisia twiittejä, mutta onneksi kohta pääsee itsekin pyörittämään. Tänään 23. päivä aloitin työmatkapyöräilyn. Matkaa kertyi pikkasen reilut 40 kilometriä suuntaansa. Perheellisen arkeen kuuluu se, että ne treenit tulee olla siten, että mahdollisimman vähän vie sitä aikaa pois perheeltä. Tosin tämä viikko on kyllä todella kiireinen muidenkin asioiden takia, on taloyhtiön yhtiökokousta, seuran vuosikokousta ja märkäpukujen testaustapahtumaa. Kaikki tuntuu aina osuvan samalle viikolle. Toisaalta taas hyvä saada nuo kaikki nyt alta pois jotta ensi viikolla voi keskittyä uuden kodin alkavaan remonttiin. Siellä aloitellaan sitten tapetin repiminen heti kun saadaan avaimet. Kaipa se tapetin poistokin treenistä käy.

Hyviä treenejä kaikille!