RASKAUDEN AIKAISEN LIIKUNNAN VAIKUTUKSET SIKIÖN JA LAPSEN KEHITYKSEEN

Posted by:

Suunnitellessamme raskautta ja alkuraskauden aikana yritin etsiä blogi- tai muita kirjoituksia, joissa ammattiurheilijat ja / tai heidän lääkärinsä ja valmentajansa kertoisivat miten ammatti- tai harrastelijaurheilijan valmennuksessa ja harjoittelussa on otettu raskaus huomioon. Kaipasin kipeästi tietoa siitä, miten voisin jatkaa omia harjoituksiani ja mitä kehossa tapahtuvia muutoksia tulisi ottaa huomioon ja miten.

Törmäsin kuitenkin sekä arkielämässä että ”netissä” paljon negatiiviseen suhtautumiseen. Raskautta pidettiin sairautena, joka paikassa varoteltiin, että raskaana oleva nainen ei voi tehdä ”sitä ja tätä” eikä ainakaan jatkaa normaalia urheilullista arkea. Turhauduin ja rehellisesti sanottuna kimpaannuin aihetta ympäröivään negatiiviseen *askaan, sillä samalla kun huomasin tämän negatiivisen ilmapiirin tutustuin myös yhä enemmän oikeaan tietoon raskauden aikaiseen liikuntaan liittyen. Negatiivisissa keskusteluissa äiti ei saisi mitään tehdä ja kaikki mahdollinen on vaaraksi kehittyvälle sikiölle. Ja kaiken huipuksi ”raskausaikana pitää levätä, jotta jaksaa synnyttää” (eiköhän hyväkuntoinen nainen ole paljon valmiimpi kokemaan synnytyksen rasitukset kuin sohvaperuna).

Huomasin siis suuren ja virheellisen eron päivittäisessä puheessa ja tutkimusten vahvistavassa tiedossa. Mikä on mielestäni jännä juttu, myös suomalaiset terveysviranomaiset suosittelevat naisia jatkamaan tai ehdottomasti aloittamaan liikunnan, mikäli ei ennen raskautta liikkunut, eikä suinkaan suitsi naisen liikunnallista harrastusta odotusaikana. Ja jos meidän todella varovainen terveysviranomainen suosittelee liikuntaa, niin miten yleinen asenne voi olla niin hitsin negatiivinen ja varoitteleva?

En löytänyt juuri mitään kirjoituksia, jotka olisivat suoraan kertoneet (ammatti-)urheilijan raskaudesta – mikä sääli, sillä maailma on pullollaan ammattiurheilijoita ja vielä enemmän viikottain lukuisia tunteja kuntoilevia naisia, jotka haluavat jatkaa urheilullista elämäntapaa myös raskaana. Tietoa olisi siis jaettavaksi niin muille ammattiurheilijoille kuin kaikille liikkujille, joille raskaus kuuluu (ainakin kerran) 9 kuukauden ajan osaksi elämää.

Otin siis itse selvää lukemalla kymmeniä tieteellisiä julkaisuja, muutaman ammattiurheilijan kirjan (triathlonisti ja pyöräilijä) ja juttelin oman kestävyysurheilija-äiti-gynekologini kanssa. Myös Mirka Vahtera on ollut suunnaton apu ja tietopankki, kun olen risteillyt raskauden tuomien ongelmien aallokossa.

Kaikkein tärkeimmän ohjenuoran minulle on kuitenkin antanut monta vuosikymmentä omaa tutkimusta tehneen ja lukuisia eri tutkimusainestoja arvioineen James F. Clappin kirjoittama teos ”Exercising Through Your Pregnancy”. Tutkimustulokset ovat erittäin mielenkiintoisia ja kannustavia ja hän on tehnyt tutkimuksia ihan joka kantilta, jota voi raskauteen liittyen tehdä. Omien tutkimusten lisäksi hän on meta-analysoinut muiden tekemiä tutkimuksia ja vetänyt niistä johtopäätöksiä liikunnan vaikutuksista.
Suosittelen kirjaa aivan ehdottomasti jokaiselle liikkuvalle naiselle, joka suunnittelee raskautta tai on raskaana.

Samalla haluan varoittaa tämän alueen tutkimusten ’villistä lännestä’. Netti on pullollaan vailla tieteellistä validiteettia olevia tutkimuksia (otanta on liian pieni, tutkimusasetelma on puutteellinen, seuranta-ajanjakso on liian lyhyt ja niin edelleen). Tämä aihe on myös hyvin herkkä tutkimukselle ja suosituksille, kuten hyvin on ymmärrettävää. Siksi alan merkittäviä tutkimuksia on vielä määrällisesti vähän ja kuten yllä todettu, huonosti tehtyjä tutkimuksia ja virheellisiä päätelmiä jotka pohjaavat huonoihin tutkimusasetelmiin tai ”kansanviisauteen” löytyy.

Tämän blogin aiheena on kertoa säännöllisen, rasittavan urheilun vaikutuksista sikiön ja vastaansyntyneen kehitykseen. Kerron myös lyhyesti tutkimustulokset liikunnan vaikutuksesta raskautumiseen sekä muun muassa keskenmenoriskiin.

Seuraavassa osassa päärooliin siirtyy odottava äiti ja synnyttänyt äiti. Lähteenä kummassakin blogissa käytän pääasiassa Clappin kirjaa.

MITEN SIKIÖ HYÖTYY ÄIDIN LIIKUNNASTA – TUTKIMUSASETELMA

Lyhyesti tutkimusasetelma, jolla James F. Clapp on tutkinut odottavia äitejä ja heidän lapsiaan. Lukaise alla oleva läpi, niin ymmärrät paremmin vertaukset liikkujan, liikunnan raskauden aikana lopettavan ja verrokkiryhmän (eli ei-liikkuvan odottajan) erot ja täten ymmärrät alla kertomani tutkimusten tulokset paremmin.

Tutkimusryhmä:

Clappin tutkimuksiin on osallistunut satoja terveitä, fyysisesti aktiivisia naisia, jotka tutkimsten alussa ovat suunnitelleet raskautta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa, jossa tutkittiin urheilun vaikutusta raskautumiseen, Clapp tutki yhteensä 500 eri naista, jotka hän jakoi kahden pareihin saaden 250 naisparia tutkimuksensa läpiviemiseksi. 500 naisen joukosta 60% yritti ensimmäistä lastaan ja loput 40% toista tai kolmattaan. Jotta tutkimustulos ei vääristyisi, keskenmenon saaneet tai jonkun sairauden kanssa painivat naiset suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Naisparit jaettiin siten, että toinen naisista jatkoi koko raskauden ajan säännöllistä, kehoa kannattelevaa (weight-bearing) urheilua, kuten juoksua tai aerobicia, ja parin toinen puolisko lopetti urheilun eli ei urheillut raskauden aikana. Näin saatiin siis tutkimusryhmä (urheilevat) ja verrokkiryhmä (ei-urheilevat), joita Clapp pystyi vertailemaan keskenään.
Näin saatiin tuloksia, jotka selventävät liikunnan vaikutuksia sikiöön, raskauteen ja naiseen verrattuna sellaiseen naiseen ja hänen lapseensa, joka ei liiku.

Suurin osa urheilua jatkavista oli harrastelijoita: he liikkuivat säännöllisesti viikottain 3-5 kertaa 20-60 minuuttia kerrallaan. 15% tutkituista oli sellaisia, jotka joko ohjasivat liikuntaa tai kilpailivat enemmän kuin 3 kertaa vuodessa.

Liikuntaa jatkavien harjoittelumäärä vaihteli kuitenkin suuresti: harjoitteluun käytetty aika per harjoitus vaihteli 20 minuutin ja 135 minuutin välillä keskimääräisen ajan ollessa 47minuuttia (mean average). Harjoittelun intensiteetti vaihteli 51 % – 90% maksimaalisesta hapenkulutuksesta (maximum oxygen consumption / maximum aerobic capacity) keskiarvon ollessa 64%. Suurin osa naisista kuvaili rasitustuntemusta kohtalaisen raskaasta erittäin raskaaksi, jotka Borgin harjoittelun raskausasteikolla (Borg’s Rating of Perceived Exertion RPE) osuu lukujen 14 – 18 väliin (rasitusasteikko on 6-20, katso kuva). Syke nousi välille 145 – 190 lyöntiä per minuutti. Harjoituksia oli viikossa 3-11, keskiarvon ollessa 4:n tienoilla.

Tutkimus tehtiin hyvin yksinkertaisesti siten, että naisen piti tulla raskaaksi 6 kuukauden sisällä tutkimuksen aloituksen jälkeen tai hänet luokiteltiin ”hedelmättömäksi” (tämä oli tärkeä rajanveto kun tutkittiin liikunnan vaikutuksia hedelmällisyyteen ja raskautumiseen). Tämän jälkeen naispareja seurattiin koko raskauden ajan ja synnytyksen jälkeen. Urheilevan naisen urheilusuorituksia seurattiin, jotta voitiin varmistua siitä, että hän todella urheilee tutkimusasetelman mukaisesti raskauden loppuun asti.

Clappin kirjassa on erinomaisia kuvia, jotka havainnollistavat tutkimustuloksia. Otan kirjasta kuvia myös tähän kirjoitukseen elävöittämään tekstiä ja auttamaan tulosten havainnollistamisessa.

LIIKUNNAN VAIKUTUS HEDELMÄLLISYYTEEN, RASKAUTUMISEEN JA KESKENMENORISKIIN

Clapp ei löytänyt tutkimuksissaan mitään eroa hedelmällisyydessä tai keskenmenossa harjoittelevien ja liikuntaa harrastamattomien (kontrolliryhmä) välillä. Tutkimustulosten analyysi kertoi siitä, että nainen voi hyvin urheilla lukuisia kertoja viikossa kohtalaisen raskaalla ja jopa raskaalla tuntemuksella ilman, että sillä on mitään vaikutusta hedelmällisyyteen tai keskenmenoriskiin.

Tutkimuksissa ei siis löydetty yhteyttä suurentuneeseen keskenmenoriskiin, mutta ei myöskään sikiön synnynnäisiin vikoihin. ”Continuing regular, vigorous exercise throughout early pregagnancy does not increase the incidence of either miscarriage or birth defects” – James F. Clapp ’Exercising through Your Pregnancy’, sivu 44.

Tutkimuksissa ei myöskään löydetty yhteyttä liikunnan ja seuraavien asioiden kanssa: istukan haitalliset muutokset, kehityshäiriöt tai häiriöt istukan kasvussa; sikiön kiinnittymisongelmat (esimerkiksi kiinnittyminen munanjohtimeen).

Hedelmättömyysaste (infertility) oli kummassakin ryhmässä 5-6% (raskautuminen ei onnistunut 6 kuukauden sisällä yrittämisen aloittamisesta). Tutkimuksissa ei myöskään löydetty yhteyttä erittäin rasittavaa liikuntaa harrastavien ja hedelmättömyyden välillä (tutkimusotos on toki pieni, vain noin 38 tutkimuksiin osallistunutta naista harrasti erittäin rasittavaa liikuntaa). Vaikka raskaasti ja paljon harjoittelevat naiset kokevat erilaisia kuukautiskierron häiriöitä (esim pois jäävät kuukautiset ja ovuloimattomuus), tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä hedelmättömyyden kanssa. Tulosta tulkittaessa on kuitenkin huomattava, että tutkimuksesta suljettiin ulkopuolelle naiset, jotka olivat aiemmin olleet hedelmättömiä eli eivät olleet raskautuneet 6kk yrittämisen jälkeen.

Clapp toteaa kuitenkin kirjassaan, että harjoittelun intensiteetillä ja määrällä on mitä todennäköisimmin tietty raja-arvo, jonka ylittävät naiset kokevat hedelmättömyyttä. Tällaisiksi naisiksi hän luetteli kansallisella ja yliopistollisella tasolla kilpailevat naiset. Ammattiurheilijoiden parissa raskautumisen vaikeudet ovatkin hyvin tunnettu ilmiö juurikin muun muassa kuukautiskierron häiriöistä johtuvista syistä.

LIIKUNNAN VAIKUTUKSET SIKIÖN KEHITYKSEEN JA HYVINVOINTIIN KESKI- JA LOPPURASKAUDESTA

Clapp tutkimusryhmineen tutki miten jatkuva ja kehoa rasittava harjoittelu vaikuttaa sikiöön, kun raskaus etenee keski- ja loppuraskauteen. He tutkivat nimenomaan miten esimerkiksi juoksu ja aerobic (iskuttava, kehonpainoa vastaan tehtävä liikunta verrattuna pyöräilyyn ja uintiin) vaikuttavat raskauden turvalliseen etenemiseen ja sikiön kehitykseen.

Kirjoitan alla löydöksista, mutta kerron ensin lyhyesti mitä naisten liikunnalta vaadittiin ja miten tutkimusryhmän liikuntatottumukset muuttuivat keski- ja loppuraskaudesta.

Tutkimuksiin osallistuvien naisten tuli pitää yllä vähintään peruskuntotasoa, joka saavutetaan harjoittelemalla 3 x viikossa vähintään 20 minuuttia keskiraskasta tai raskasta harjoittelua. Mutta, heidän piti myös määrällisesti harjoitella yli 50% siitä määrästä, mitä he harjoittelivat ennen raskautta. Jälkimmäinen ehto on siis tiukempi kuin ensimmäinen.

Esimerkki naisesta, joka suljettiin tutkimusryhmän ulkopuolelle: ennen raskautta nainen harrasti 5 kertaa viikossa juoksua tai aerobicia, mutta keski- tai loppuraskaudesta hän tiputti viikottaisen määrän kahteen (yli 50% pudotus harjoitusmäärässä – > suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle). Sama kohtalo oli naisella, joka tiputti viikottaista juoksukilometrimääräänsä yli 50% raskauden edetessä vaikka hän silti juoksi 3 kertaa viikossa 20 minuuttia kerrallaan rasitustasolla 65% maksimaalisesta aerobisesta kapasiteetista.

Tutkimuksiin osallistuvista naisista suurin osa jatkoi voimakasta, rasittavaa, iskuttavaa (juoksu tai aerobic) harjoittelua läpi koko raskauden yllä kuvattujen vaatimusten mukaisesti (yli 200 naista). Osa tutkimuksiin osallistuneista naisista (80 naista) kuitenkin lopetti harjoittelun kokonaan tai vähensi harjoittelumäärää niin paljon, että heidät tiputettiin pois tutkimusryhmästä. Näistä raskauden edetessä liikunnan lopettaneista tai vähentäneistä saatiin kuitenkin erinomainen, uusi verrokkiryhmä: ulottuvatko alkuraskauden liikunnan positiivisesti vaikutukset myös loppuraskauteen ja synnytykseen.

Miksi odottavat naiset lopettivat harjoittelun tai vähensivät sitä merkittävästi? Syyt esiintyvyysjärjestyksessä: 1) ei ollut aikaa harjoitella, kun lapsen tuloa piti alkaa valmistella; 2) muut ihmiset painostivat lopettamaan (puoliso, vanhemmat, ystävät ja lääkäri); 3) nainen huolestui itse. Fyysiset vaivat ja esimerkiksi rasitusvammat olivat syylistan pohjimmaisena.

Harjoittelua jatkavien tutkimusryhmää verrattiin aktiivista elämäntapaa viettäviin naisiin (kontrolliryhmä, 250 naista), jotka eivät harjoitelleet lainkaan koko raskauden aikana. Nämä naiset kuitenkin pysyivät elämäntyyliltään aktiivisina: satunnaisesti he pelasivat tennistä, kävelivät ja esimerkiksi hoitivat puutarhaa (puutarhaa hoitava nainen luokitellaan aktiiviseksi, mutta ei urheilua harrastavaksi) jne.

Tutkimuksessa oli siis kolme eri ryhmää: liikuntaa raskauden loppuun asti (vaaditulla tasolla) harrastavat, liikuntaa alkuraskaudesta harrastaneet, mutta sittemmin lopettaneet ja kontrolliryhmä, joka ei harrastanut liikuntaa koko raskauden aikana satunnaisia kertoja lukuunottamatta.

Ennenaikaisen synnytyksen riski

Tutkimusryhmä ei löytänyt mitään yhteyttä juoksun ja aerobicin aiheuttaman iskutuksen ja ennenaikaisen synnytyksen riskin tai sikiökalvojen ennen aikaisen puhkeamisen välillä (kansankielellä lapsiveden meno). Vaikka juoksua ja aerobicia harrastavien kohdunsuu oli loppuraskaudensta alkanut jo laajentua, naiset pystyivät jatkaa harjoittelua loppuun asti.

Harjoittelun vaikutus lapsen oikea-aikaiseen syntymään

Alla olevassa kuvassa esitetään miten harjoittelu vaikuttaa lapsen syntymäajankohtaan. Kuviossa ”Exercise” tarkoittaa tutkimusryhmää, joka siis jatkoi harjoittelua loppuun asti ja ”Control” kuvaa naisia, jotka eivät harjoitelleet raskauden aikana.

Kuvassa siis kuvataan millä raskausviikolla tutkimusryhmät synnyttivät. Laskettu aika on 40:n raskausviikon lopussa ja raskaus on täysiaikainen viikosta 38 eteenpäin (Clappin mallissa laskettuaika on viikon 39 viimeinen päivä ja raskaus on täysiaikainen viikosta 37 eteenpäin, eri maissa voi olla vähän eri tapoja laskea raskausviikkoja).

Tuloksista voidaan tehdä se johtopäätös, että harjoittelevien naisten ennenaikainen synnytys ei ole riski (eli että he synnyttävät ennen viikon 38 alkua). Suurempi, vaikkakin pieni, osa naisia, jotka eivät harjoitelleet, synnyttivät ennenaikaisesti tai heidän raskautensa kesti pidemmälle (viikolle 41ja 42). 72% harjoittelevista naisista synnytti täysiaikaisen lapsen (synnytys viikkojen 38-40 välillä), mutta vain 48% kontrolliryhmästä. Heillä meni siis useammin raskaus pitkäksi.

Harjoittelua synnytykseen asti jatkavat synnyttivät keskiarvollisesti 5-7 päivää aiemmin kuin naiset, jotka eivät harjoitelleet (mikä kannustin jatkaa harjoittelua! 😊).

Se ryhmä odottajia, jotka aluksi harjoittelivat, mutta sitten lopettivat tai vähensivät harjoittelua liikaa, koki samanlaisen synnytysprofiilin kuin kontrolliryhmä eli he eivät hyötyneet aiemmin raskaudessa tehdystä harjoittelusta synnytyksen oikea-aikaiseen käynnistymiseen liittyen.

Harjoittelun vaikutus sikiön kasvuun

Tutkimuksessa mitattiin vastasyntyneiden lasten seuraavat mitat: pituus, paino, päänympärys, vatsanympärys ja rasvan määrä (pihtimittauksella).

Tutkijat havaitsivat kaksi seikkaa: harjoittelevien naisten lapsilla ei ollut havaittavissa alhaista syntymäpainoa, mutta he olivat kevyempiä ja näiden naisten lapsista pienempi osuus oli suuria lapsia (big babies). Harjoittelevien naisten lasten keskipaino oli 400g vähemmän kuin kontrolliryhmän lasten syntymäpaino (3,2 kg verrattuna 3,6 kiloon).

Tutkimuksissa havaittiin myös, että harjoittelevien naisten vastasyntyneillä oli vähemmän rasvaa (rasvaprosentit olivat: 11% verrattuna 16%). Näiden naisten lapset eivät kuitenkaan olleet alipainoisia (alle 2,5kg) eivätkä heidän pituutensa tai painosta eronnut kontrolliryhmän lapsista (kuva alla). Clapp toteaa, että harjoittelevien naisten lapset kasvattivat yhtä suuret aivot, elimet, lihakset ja luut kuin kontrolliryhmänkin naiset, mutta he keräsivät vähemmän rasvaa. Hän jatkaa, että näillä lapsilla oli suuri pää, pieni vatsa ja vähän rasvaa jaloissa ja käsissä.

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että nainen joka lisäsi harjoitteluaan raskauden aikana, synnytti kevyemmän lapsen verrattuna naiseen, joka urheili määrällisesti enemmän, mutta vähensi harjoitteluaan loppuraskaudesta. Suhteellisella urheilun määrällä alku- ja loppuraskauden välillä on siis merkitystä.

Samaan hengenvetoon voidaan tutkimustuloksista todeta, että se ryhmä naisia, joka lopetti harjoittelun raskauden aikana tai vähensi sitä liikaa synnytti kaikkein painavimpia ja rasvaprosentiltaan suurimpia lapsia (siis painavampia ja ”rasvaisempia” kuin kontrolliryhmä!). Katso kuva alta.

Liikunnalla on positiivinen vaikutus istukan kasvuun ja toimintaan sekä kohdunverenkierron lisääntymiseen mikä parantaa sikiön hapen ja ravinnon saantia (katso kuva alta). Suurempi istukka yhdistettynä loppuvaan urheiluun aiheuttaa sen, että lapsi saa niin paljon ravinteita, että hän pystyy kerryttämään rasvamassaa viimeisten viikkojen aikana enemmän kuin harjoittelua jatkavien lapset tai kontrolliryhmän lapset, joilla on ns normaalikokoinen istukka (äiti ei ole koko raskausaikana harjoitellut, jolloin istukka ei ole kasvanut kokoa). Liikunnan lopettavien naisten lapset myös viihtyvät kohdussa pidempään, kuten yllä todettiin, ja tämä ylimääräinen aika kohdussa käytetään nimenomaan rasvan kerryttämiseen.

Onko sitten rasvaisempi lapsi huonompi asia kuin kevyempi lapsi? Tutkimusten mukaan lapsen syntymäpainolla on merkitystä lapsen myöhempään painonkehitykseen, sydän- ja verisuoniterveyteen sekä esimerkiksi tiettyjen kroonisten sairauksien puhkeamiseen, kuten diabetes, liikalihavuus ja verisuonitaudit.

ÄIDIN RASKAUDEN AIKAINEN LIIKKUNTA VALMISTAA LASTA PAREMMIN KESTÄMÄÄN SYNNYTYKSEN AIHEUTTAMAT ERILAISET SRESSITEKIJÄT

Äidin raskauden aikainen liikunta parantaa lapsen kykyä käsitellä synnytyksen aiheuttamaa fyysistä ja henkistä stressiä. Toisin sanoen, lapsi kestää synnytyksen paremmin. Miksi?

Sikiön sydämen syke

Clapp on tutkinut satojen naisten ja sikiöiden kanssa, miten sikiön syke reagoi äidin erilaiseen harjoitteluun (harjoittelun tyyppi, intensiteetti ja kesto) raskauden eri aikoina (alku-, keski- ja loppuraskaudesta). Tutkimuksissa on myös tutkittu miten äidin terveys ja kuntotaso vaikuttaa sikiön sykkeeseen.

Melkein 100 % tapauksista sikiön syke oli koholla kaikenlaisen harjoittelun aikana ja sen jälkeen, mikä kertoo lapsen kokemasta lievästä stressistä. Clapp kommentoi, että tavallinen, tyypillinen sikiön sykereaktio äidin urheiluun on siis se, että syke on koholla urheilun aikana ja laskee normaalille tasolleen urheilun päätyttyä.

Tutkimuksissa löydettiin, että jotta sikiön sydämen syke kohoaa:

*) tulee liikuntaa jatkaa vähintään 10 minuuttia ja mitä pidempään sitä jatketaan, sitä enemmän syke kohoaa

*) liikuntatyypillä on merkitystä: mitä enemmän nainen käyttää lihaksiaan liikkumiseen (juoksu ja aerobic versus pyöräily ja uinti) sitä korkeammalle syke nousee. Samalla tavoin liikunnan intensiteetillä oli merkitystä: mitä raskaampi liikunta, sitä voimakkaammin sikiön syke reagoi.

Clapp sai tutkimuksissaan selville, että sikiön sydämen syke nousee siitä syystä, että urheilu aiheuttaa muutoksia verenkierron ohajutumisessa työtä tekeviin lihaksiin ja pois istukasta. Koska happi kiertää veren mukana istukkaan ja sikiölle, verenkierron ohjautuminen muualle vähentää hetkellisesti lapsen hapensaantia. Tämä aiheuttaa sikiölle stressiä ja täten nostaa sykettä.

Onko tämä stressireaktio haitallinen vai voisiko siitä olla hyötyä? Clapp tutki lukuisilla tavoin sikiön kokemaa stressiä ja pyrki selvittämään kuinka paljon stressiä on liikaa ja mitä haittoja siitä voisi aiheutua. Hän tutki muun muassa seuraavia asioita, jotka paljastavat seikkoja sikiön hyvinvoinnista:

*) Sikiön suolen toiminta: mikäli sikiö kokee liikaa stressiä, hänen suolistonsa alkaa toimia -> lapsivedessä on ulostetta. Tutkimuksissa ei löydetty ulostetta lapsivedestä vaikka nainen oli urheillut raskauden loppuun asti raskasta liikuntaa ja sikiön sydämen syke oli liikunan aikana noussut jopa 25-35 lyöntiä per minuutti normaaliin tasoon verrattuna. Tulos: urheilu ei aiheuttanut liikaa stressiä lapselle.

*) Sikiön sydämen sykkeen nousu äidin liikunnan yhteydessä. Kuten sinä ja minä, sikiö lopettaa liikkumisen tuntiessaan olonsa huonoksi ja mikäli hän ei saa tarpeeksi happea, sikiö alkaa ”haukkoa happea” (tehdä liikettä suullaan, joka muistuttaa hapenhaukkomista; tämä refleksi on olemassa jo sikiöstä saakka).

Sikiöit eivät ”haukkoneet happea” äidin urheillessa, mutta he eivät toisaalta liikkuneetkaan. Kun sikiön liikkeitä 20min ennen harjoitusta verrattiin sikiön liikkeisiin 20min harjoituksen jälkeen, huomattiin, että sikiö itseasiassa liikkui saman verran tai jopa enemmän urheilun jälkeen kuin ennen harjoitusta.

Koska sikiön hengitysliikkeet pysyivät muuttumattomina harjoitusten ajan (sikiö ei haukkonut happea) ja liikehdintä palasi osittain jopa aktiivisemmalle tasolle urheilusuorituksen jälkeen, tutkijat päättelivät sikiön sydämen lyöntitiheyden olevan normaali reaktio äidin harjoitteluun eikä reaktio hapenputteeseen.

Tutkijat päätyivät myös siihen, että koska sikiön sydämen syke nousee eikä laske, sikiö sopeutuu äidin säännöllisen ja rasittavan urheilun vaikutuksesta kestämään jopa merkittäviä hapenpuutostiloja. Tällaisen sikiön kohdatessa hapenpuutosta esimerkiksi synnytyksessä tai sellaisissa vakavissa tilanteissa, joissa hapenkuljetus sikiölle merkittävästi vähentyy, hänen sydänlihaksensa ei kärsi hapenpuutteesta yhtä nopeasti kuin sellaisen sikiön, joka ei ole äidin urheilun vaikutuksesta adaptoitunut. Tämä sama pätee myös hapenkuljetukseen sikiön aivoihin, lihaksiin ja sisäelimiin.

Näistä tuloksista tutkijat totesivat, että raskauden loppuun asti säännöllisesti ja raskaitakin harjoituksia tekevän äidin sikiö on paremmin valmistautunut kokemaan synnytyksen stressin sekä muut mahdolliset ongelmat, joita äiti ja sikiö raskauden aikana kokevat.

Sikiön sydämen sykkeeseen liittyvä huomio ja ensimmäinen varoitus. Sikiön sydämen sykkeen lasku voi olla ja onkin pitkittyessään haitallista sikiölle. Sykkeen lasku kertoo siitä, että sikiö ei saa tarpeeksi happea.

Clapp ei ole tutkimuksissaan törmännyt tilanteeseen, jossa urheilusuoritusta tekevän naisen sikiön syke laskee. Tämän on kuitenkin havaittu tapahtuvan muissa tutkimukissa sellaisille naisille, jotka ovat vasta raskautumisen jälkeen aloittaneet urheilun ja heidät on liian nopeasti laitettu tekemään maksimaalisia urheilusuorituksia! Tällöin naisen keho ei ole tehostunut tarpeeksi hapenkuljetukseen sikiölle eikä istukka ole kasvanut tarpeeksi tehokkaaksi hapenkuljetusjärjestelmäksi. Tällainen vaara on siis liikkumattomalla naisella, joka yhtäkkiä alkaa tekemään pitkäkestoisia, maksimaalisia suorituksia.

Sikiön tila synnytyksessä

Koska urheilevan äidin sikiön verenkiertoelimistö on paremmin kehittynyt kuin ei-urheilevan äidin, tulisi myös synnytyksessä huomata eroja näiden kahden lapsen välillä. Tutkijat löysivätkin seuraavia asioita.

Tutkimukset juuri ennen synnytystä:

*) Ensinnäkin vain 1-2 % urheilevista äideistä koki synnytyskomplikaatioita ennen synnytystä verrattuna verrokeihin eli ei-urheileviin naisiin (5%) että heihin, jotka olivat lopettaneet urheilun raskauden edetessä (10%).

*) Lapsivedestä tutkittiin sellaisen hormonin pitoituuksia, joka stimuloi kehoa tuottamaan lisää punasoluja. Tämän hormonin noussut määrä kertoisi siitä, että lapsi on kokenut happivajausta. Loppuun asti urheilevien äitien lapsivedestä ei mitattu kohonneita pitoisuuksia ja itseasiassa tämän hormonin pitoisuus tuppasi olemaan heillä alhaisempi kuin ei-liikkuvien äitien lapsivedestä mitatut määrät. Siispä liikkuvien äitien sikiöiden voidaan todeta kokeneen loppuraskaudesta vähemmän hapenpuutetta kuin ei-liikkuvien.

Synnytyksen aikana:

*) Synnytyksen aikana tutkittiin sikiöiden sykkeen reaktiota supistuksiin. Urheilevien äitien sikiöiden syke reagoi vähemmän kuin ei-urheilevien eli he kestivät supistukset paremmin.

*) Tutkijat tutkivat myös oliko äidin urheilu vaikuttanut lapsen kietoutumiseen napanuoraan. Jälleen he olivat positiivisesti yllättyneitä: urheilevien äitien tapauksessa napanuoran sotkeutuminen lapseen oli merkittävästi vähäisempää verrattuna verrokkiryhmiin.

*) Lapsivedestä tutkittiin myös mekonium-pitoisuudet (mekonium eli lapsenpihka on lapsen ulostetta, jota löytyy lapsivedestä mikäli lapsi on ollut niin stressaantunut, että hän on ulostanut vielä olessaan kohdussa; normaalisti lapsen suoli alkaa toimia vasta syntymän jälkeen). Ei-urheilevien äitien tapauksissa mekoniumia löytyi lapsivedestä paljon suuremmalta joukolta verrattuna urheileviin naisiin.

*) Viimeiseksi tutkijat ottivat synnytyksen jälkeen verikokeet napanuorista. Ensinnäkin punasoluja tuottavan hormonin pitoisuus pysyi alhaisena myös synnytyken ajan urheilevien äitien lapsilla. Toisekseen punasolujen prosenttiosuus oli urheilevien sikiöillä matalampi kuin ei-urheilevien sikiöillä mikä kertoi, että sikiöt olivat olleet stressivapaita jo jonkin aikaa (stress-free). Sama tulos löydettiin veressä olevan hapon (acid) määrää mitattaessa.

Synnytyken jälkeen:

*) Urheilevien äitien lapsien kehon rasvaprosentti oli matalampi kuin verrokeilla ja täten he painoivat vähemmän (kuten kerroin jo aiemmin tässä kirjoituksessa). Tutkijat huomasivat, että syntymän jälkeen kevyemmillä, urheilijoiden lapsilla ei ollut vaikeuksia säädellä kehonlämpöään, he kokivat syntymän jälkeisen normaalin kehonpainon tippumisen ilman ongelmia ja heidän painonsa nousi tämän luonnollisen tippumisen jälkeen ripeästi.

*) Tutkijat huomasivat myös, että veren glukoosipitoisuus oli normaali urheilevien lapsilla. Kirjan kirjoittamisen aikaan Clapp oli tavannut vain 4 tapausta, jossa veren sokeripitoisuus oli ollut matala ja nämä kaikki neljä tapausta olivat sellaisilla lapsilla, joiden äiti ei urheillut raskauden aikana tai oli lopettanut urheilun raskauden edetessä.

*) Muista lukemistani tutkimuksista olen myös johdonmukaisesti havainnut sen, että tutkimusten mukaan liikunta ei huononna Apgarin pisteitä, vaan se saattaa jopa suurentaa yhden minuutin pisteitä.

Lopuksi Clapp toteaa, että urheilevien äitien matalamman syntymäpainon omaavat lapset eivät ole alipainoisia tai kärsi aineenvaihdunnallisista ongelmista. He eivät myöskään osoita merkkejä kasvun hidastumisesta syntymän jälkeen verrattuna verrokeihin. Clapp vähän raflaavasti päättääkin tätä aihetta käsittelevän kappaleen toteamalla, että urheilevien äitien lapset ovat normaalipainoisia ja ei-urheilevien naisten suuremman rasvaprosentin omaavat lapset ovat ylikasvaneita (overgrown).

Todella pitkäksi venähtäneen kirjoituksen viimeisessä osiossa käsittelen vielä lyhyesti pitkän aikavälin vaikutukset urheilevien äitien lapsiin verrattuna ei-liikkuviin verrokeihin. Miten siis raskauden aikainen säännöllinen ja rasittava urheilu vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehittymiseen pidemmällä aikavälillä? [Välihuomautuksena totean, että Clappin tutkimusten lisäksi on lukuisia ja lukuisia lähiaikoina julkaistuja tutkimuksia, joissa osoitetaan äidin raskauden aikaisen liikunnan hyötyjä kehittyvälle lapselle (verrattuna verrokeihin eli ei liikkuvien äitien lapsiin). En käy näitä tutkimuksia tässä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi miten motorinen kehitys, verenkierto- ja aineenvaihduntaärjestelmän kehitys ja terveys sekä muun muassa oppiminen ja neurologinen kehitys on todettu olevan paremmalla tolalla liikkuven äitien lapsilla].

LAPSEN KEHITYS SYNTYMÄN JÄLKEEN

1-vuoden iässä

Liikkuvien äitien lapset olivat saman pituisia ja painoisia verrokeihin verrattuna ja heidän ympärysmittansa (päästä ja vatsasta mitattuna) olivat samat. Heillä oli myös saman verran rasvaa kuin liikkumattomien lapsilla, minkä tutkijat totesivat johtuvan siitä, että kaikki lapset keräävät rasvaa ennen kuin alkavat kävelemään yhden vuoden iässä.

Clappin testeissä liikkuvien äitien lapset kerta toisensa jäkeen suoriutuivat paremmin älykkyyttä mittaavissa testeissä. Tutkijoiden mukaan he ovat pärjänneet merkittävästi paremmin standardoidussa ’Bayley Scales of Infant Development’ -testissä. Heidän testituloksensa ovat vähän, mutta merkittävästi paremmat kuin kontrolliryhmän lapsien testit tässä älykkyyttä mittaavassa testissä, mutta myös fyysisen toimintakyvyn testeissä.

5-vuoden iässä

Clapp tutkimusryhmineen on ehtinyt seurata lapsien kehittymistä sikiöstä 5-vuotiaaksi asti ja heidän tutkimustuloksensa ovat hyvin mielenkiintoisia ja rohkaisevia. Suuresta tutkimusotoksesta johtuen tutkijat pystyivät myös vertailemaan kahta samanlaisen taustan omaavaa lasta keskenään (taustat mätsättiin hyvin monilla eri mittaireilla, joita en lähde tässä luettelemaan). Erot vertailtavien lasten kesken pyrittiin pitämään minimissä ja ainoana erona haettiin äidin urheilua raskauden aikana. Alla tuloksia.

*) Säännöllistä, raskasta liikuntaa raskausaikana harrastaneiden äitien ja verrokkeiden (ei-urheilevien äitien) lapsissa ei havaittu eroja seuraavissa: pituus, raajojen pituus, päänympäyrs ja rinnanympärys

*) Urheilevien äitien lapset eivät vain syntyneet vähärasvaisimpina vaan myös 5-vuoden iässä heidän painonsa oli vähän alhaisempi ja he eivät olleet yhtä lihavia kuin urheilemattomien äitien lapset (heillä oli alhaisempi rasvaprosentti)

*) Psykologi, joka ei tiennyt ketkä lapsista olivat urheilevien odottajien ja ketkä ei-urheilevien odottajien, testasi lapset ja löysi seuraavaa: raskauden aikana urheilevien äitien lapset saivat paljon korkeammat pisteet testeissä, joilla mitattiin yleistä älykkyyttä ja kielellisiä kykyjä.

Siispä, tutkijat toteavat, että mikäli tämä kehitystrendi pysyy yllä, raskausaikana liikkuvat äidit luovat pohjan lapsen paremmalle terveydelle (kuten verisuoni- ja aineenvaihduntaterveydelle) verrattuna äiteihin, jotka eivät urheile raskausaikana tai lopettavat urheilun raskauden edetessä. Tämä, kuten paremman neurologisen kehittymisen, tulos on löydetty myös muissa raskausaikaista liikuntaa tutkivissa tutkimuksissa.

Pitkä kirjoitus, joka ei sisällä lähellekkään kaikkea tietoa mitä raskausajan liikunnasta on löydetty niin sikiön kuin lapsenkin kehitykselle. Summattuna voin todeta, että liikkuvien äitien lapset ovat erinomaisessa asemassa ponnistaessaan maailmaan ja suosittelen (kuten myös Suomen terveyssuosituksetkin raskaana oleville naisille) liikkunnan harrastamista läpi koko raskauden. Ennen raskautta ei-liikkuvalle riittää 3 krt viikossa 20min kerrallaan (selkeästi) hengästyttävää liikuntaa ja urheilijalle (ammattiurheilijalle tai liikunnan harrastajalle) riittää 50% siitä määrästä, jonka hän teki ennen raskautumista, jotta hän pystyy taata niin lapselleen kuin itselleenkin parhaan mahdollisen terveyden.

Tietystikään kaikki raskaudet eivät suju hyvin ja osa määritellään niin kutsutuiksi riskiraskauksiksi. Nämä on erittäin valitettavia kohtaloita ja mikäli odottava nainen saa lääkäriltään tällaisen tuomion, on hänen ehdottomasti noudatettava lääkärin ohjeita liikunnan suhteen. Onneksi kuitenkin suurin osa raskauksista on niin sanottuja normaaleja raskauksia, joiden aikana nainen voi jatkaa hyvin samanlaista elämää kuin ennen raskauttaankin ja tällaisen elämäntyylin jatkaminen on jopa suositeltavampaa kuin paikallaan pysyvän, istumiseen työssä ja vapaa-ajalla keskittyvän elämäntyylin.

1

About the Author:

Olen 33-vuotias triathlonisti. Päämatkani ovat pitkiä ja kilpailen ensisijaisesti puoli- ja täysmatkalla. Blogini kautta pääset tutustumaan ammattiurheilijan elämään. Olen viikottain aktiivinen Instagramissa, otathan tilini seurantaan @minnakoistinen Nykyinen statukseni on 'raskaana'. Blogiin kirjoittelen siis kestävyysurheilusta ja raskaudesta tavoitteenani jakaa tietoa melkein salatieteeltä tuntuvasta aiheesta - niin vähän siitä kirjoitetaan! Ja tietysti inspiroida muita odottavia tai juuri synnyttäneitä urheilun pariin! Tervetuloa mukaan - toivottavasti viihdyt seurassani!
  Related Posts

Comments

  1. Tom Widenius  October 27, 2019

    Riittävään raudansaantiin kannattaa myös kiinnittä huomiota. Urheilijan (varsinkin kilpaurheilijan) raudantarve lisääntyy. Toisaalta raskauden aikana odottavan äidin raudantarve lisääntyy 800 mg:lla mikä vatsaa 1-2 vuoden koko aikuisen elimistö raudantarvetta. Iso osa äideistä on raudanpuutteisia raskauden aikana. Tämän vuoksi kaikkien raskaana olevien kannattaisi käyttää pientä rautalisää. Olen kirjoitaanut aiheesta blogin (http://www.foibos.fi/raskaudenaikainen-raudanpuute-13-10-2019-2/), joka saattaa kiinnostaa raskaana olevia urheilijoita.

    Tom Widenius
    Sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri

    reply

Add a Comment