Olen 49-vuotias äiti, lukion lehtori ja wanna be-urheilija. Urheilu on ollut ainut ja suurin intohimoni ja siihen olen investoinut eniten aikaa, rahaa sekä voimavaroja. Huippu-urheilijan haaveet kariutuvat jo alkumetreillä ominaisuuksien ja olosuhteiden jaossa, mutta kolmekymppisenä Lahden hiihtoskandaalin jälkeen ymmärsin, että tärkeintä on elämänmittainen liikunnanriemu ja itsensä kanssa kilvoitteleminen ja katkeruus menetetyistä mahdollisuuksista väistyi takavasemmalle.

Olen harrastanut jalkapalloa, luistelua, voimistelua, erilaisia tansseja, monenlaisia aerobicceja, Les Mills-tunteja, spinningiä, murtomaahiihtoa, salilla käyntiä, maratonjuoksua, yleisurheilua, joogaa ja koripalloa. Triathlonia olen harrastanut 3 vuotta, tavoitteenani on parantaa puolimatkan aikaa. Tulevana harjoituskautena aion keskittyä spesifimmin triathlon-harjoitteluun ja tukevina lajeina jatkan joogaa ja crossfittiä, mutta koripalloa en aio pelata.

Minua kiinnostaa tavoitteellisen urheilun yhdistäminen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja mindfullnesiin. Haluan uskoa, että kehittyminen on vielä näinkin aikuisena mahdollista, mutta se vaatii onnistuneen combon löytämistä laadun ja määrän, sekä huollon ja palautumisen suhteen. Urheilu ja tavoitteellinen harjoittelu on minulle tärkein psyykkisen itsesäätelyn keino. Tulen blogissani pohdiskelemaan harjoittelemista sekä fyysisestä että psyykkisestä näkökulmasta.