Telakkapäivitys

Päivitystahti tässä blogissa pysyy aika rauhallisena, kun ei oikein paljoa pysty liikkumaan. Joululomalla olin viikon Ylläksellä, missä sain huikeat kaksi hiihtopäivää ennen flunssan iskemistä. Nuo päivät olivat pakkaslukemiltaan kovimmat (-24 ja -15), joten alle 10 asteen pakkasen mukaan tehty voitelu ei suksissa ollut paras mahdollinen. Jos kyseessä olisi ollut pertsansuksien pitovoitelu, niin lopputulos olisi ollut erinomainen. Mutta koska kyseessä oli luistelusukset, niin varsin tahmeaa oli eteneminen. Onneksi Ylläkseltä löytyy suht tasaisia latuja, millä parin vuoden tauon jälkeen pääsi hyvin palauttelemaan hiihtotekniikkaa mieleensä. En tosin tiedä, oliko vika tekniikassa vai suksissa, kun luistelupotkuissa sukset karkasivat sivusuunnassa alta melkein jokaisella potkulla.

Ylläs oli hyvä testi omalle pakkaskestolle. Jyväskylän korkeuksilla ei vielä pakkasia juurikaan ehtinyt olemaan ennen Ylläksen reissua, joten pientä hakemista oli kerrospukeutumisen kanssa. Suurin mukavuustekijä kovalla pakkasella on kuitenkin hengityksenlämmitin. Toistan tässä itseäni kuin papukaija, mutta hengityksenlämmitin on ehdoton hankinta kaikille, jotka kovissa pakkasissa suorittavat aerobista harjoittelua. Vaikka astmaa ei olisi, niin hengityksenlämmittimestä on hyötyä. Astmaatikkona lämmittimellä välttyy kylmän ja rutikuivan pakkasilman aiheuttamilta astmakohtauksilta (tai ainakin minä vältyn). Lämmittimiä on markkinoilla ainakin kahta erilaista. Kimmo testasi hiljattain Lungplussaa, mistä on hyvä bloggaus tämän linkin takana. Minulla on ollut nyt useamman vuoden käytössä Jonassport.Tilasin nyt sportin lisäksi kaksi normaalia aikuisten lämmitintä, joihin askartelen remmit, kuten sport-mallissakin. Maskin päällä pidän yleensä neopreenimaskia tai muuta vastaavaa, millä lämmitin asettuu kasvoille napakammin ja saa naaman paremmin suojattua. Lämmittimen kanssa ulkoilulla ei ole enää samanlaista pakkasrajaa kuin ilman lämmitintä.

Koska otsikossa lukee telakkapäivitys, niin tässä se tulee. Takareisi vaivaa edelleen, mutta vaivojen aiheuttajan jäljille on nyt päästy. Tutkimuksissa on nyt löytynyt hermojuurivaurio, mikä aiheuttaa vasemman takareiden kivut ja tekee jalasta oikeaa heikomman. Mikä tuon vaurion on aiheuttanut, selvinnee magneettikuvista. Oikea polvi puolestaan on nyt vihdoin ja viimein rauhoittumaan päin, kiitos Buranaa järeämpien tulehduskipulääkkeiden. Juoksemassa olen viimeksi käynyt lokakuussa, eikä hirveää hinkua takaisin vielä ole, kiitos takareiden. Ylläksellä alkanut flunssa veti keuhkot jumiin ja olen nyt reilun viikon verran tarvinnut päivittäin avaavia astmalääkkeitä, joiden tueksi sain nyt kortisoniakin. Bonuksena flunssa laukaisi myös korvatulehduksen, joka onneksi ei ole oireillut, mutta mihin lääkäri kirjoitti vielä antibiootit. Apteekkari ainakin kiittää, kun alkuvuoden pahimpina päivinä oli käytössä seitsemän eri reseptilääkettä. Mutta kun vaivat helpottavat, niin pääsee taas kunnolla treenaamaan.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!