Ratareisi 2015

Tuli taas vietettyä toisenlainen juhannus. Viimevuonna ensimmäistä kertaa pidetty Ratareisi oli niin hauska kokemus, että piti mennä tänäkin vuonna. Mitään järkeä treenillisesti tuossa ei ole, jos Ratareiden arvonimeä lähtee hakemaan. Siitä kun tulee vaatimattomasti 272 kilometrinen lenkki, eli lievästi sanottuna ylipitkä treeni ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuo tulee heikkojen yöunien kustannuksella. Mutta sanoisin silti, että terveempi tapa viettää juhannus kuin perisuomalainen pää täyteen ja vesille-menetelmä. Tapahtumassa oli paikalla myös Tinke kameransa kanssa ja suurin osa tämän postauksen kuvista on tuon huippukuvaajan kennoilta.

Kattotila loppui kesken, Iisakki ei mahtunut mukaan.
Kattotila loppui kesken, Iisakki ei mahtunut mukaan.

Aikataulu oli hieman tiukka ja kolmen hurjapään seurueemme pääsi perille juuri ja juuri ajallaan. Radalle ehdin juuri ennen starttia ja ensimmäinen pysähdys tuli tehtyä jo 100m ajon jälkeen, kun juomapullot piti täyttää huoltopisteellä. Tuosta eteenpäin ajoin tunti ja tauolle-taktiikalla. Perinteinen juhannussää, eli sade, alkoi muutaman tunnin jälkeen. Tuossa kohtaa näin tarpeelliseksi painella nukkumaan hetkeksi, että pää jaksaisi koitoksen. Sateen jatkuessa päätin lähteä takaisin radalle, kun lämpötila oli kuitenkin inhimillinen. Kaatosateessakin tarkeni ajella, mutta tauoilla tuli kylmä. Jossain vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni ja menin taas torkkumaan. Sade loppui niinkuin norjalainen ystävämme Yr.no ennusti, eli ennen kello kahdeksaa illalla. Tuon jälkeen rata alkoi kuivumaan ja vauhdit taas nousemaan.

Alussa tarkeni lyhyemmillä ajokamoilla
Alussa tarkeni lyhyemmillä ajokamoilla. Kuva: Timo Kananoja
Rata oli ajoittain hieman kostea
Rata oli ajoittain hieman kostea. Tuo jesariviritys satulalaukussa on Rahkamuijalta lainatun Ass Saverin kiinnitys. Kuva: Timo Kananoja
Sumu jo osittan hälvenneenä
Sumu jo osittan hälvenneenä

Puoliltaöin silmäluomia painoi niin paljon, että menin taas muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tuona aikana missasin hernerokkasumun, jonka aikana muutamat kuulemma eksyivät radalla ja ajoivat hiekalle. Pari kuvaa sain otettua yön pikkutunneilla sumusta, joka kuulemma oli siinä vaiheessa jo selvästi ohentunut. Auringonnousun aikaan oli erittäin hienoa ajella Alastarolla. Vaikka pilviä oli reilusti, niin silti sai nauttia pienistä valonpilkahduksista. Jossain 180-200km välillä alkoi jalat painamaan. Siitä eteenpäin homma oli enemmän henkinen kuin fyysinen suoritus nykykunnolla. Sain kuitenkin Ratareiden arvonimeen vaadittavat 100 kierrosta täyteen. Tuon jälkeen taas torkkumaan ja sitten ajamaan kova kierros. Kierroksen 102 kierrosaika oli 4:06 ja risat, kun viimevuonna kovin kierrokseni oli noin 15s hitaampi. Lopuksi vielä retrotakki päälle ja parille kunniakierrokselle. Lopulliseksi saldoksi tuli 105 kierrosta ja 284 kilometriä Garminin mukaan. Syke pysyi tukevasti pk-alueella, ainoa vk-alueen rykäisy oli tuo aika-ajokierros. Parempi puolisko teki tuolla pisimmän pyörälenkkinsä tähän mennessä ajaen 100 kierrosta. Seurueemme autokuskina toiminut epäonnen soturi niobe ajoi 101 kierroksen rykäisyn rikkinäisellä polvellaan. Ratareisi-yhdistyksen ja ajanottopalvelun sivulle tulee jossain vaiheessa koko tuloslista.

Yksi tapahtuman aerodynaamisimpia laitteita
Yksi tapahtuman aerodynaamisimpia laitteita. Kuva: Timo Kananoja
Tenolan Verkonpaino vauhdissa
Tenolan Verkonpaino vauhdissa. Kuva: Timo Kananoja

Jos tuo oma vajaan 300 kilometrin urakka kuulostaa rajulta, niin se oli pikkujuttu monen muun kuskin suoritukseen. Yksi nojapyöräilijä ajoi 241 kierrosta (655km) ja hurjin pystypyörällä ajanut oli Peräkylän Ponnistuksen Tenolan Verkonpaino 235 kierroksellaan (melkein 640km). Noiden lisäksi ison hatunnoston ansaitsee Pappiskapartio, tuo vanhoilla vaihteettomilla pyörillä ajanut kolmikko. Tuon kolmikon kierrosmäärät olivat kunnioitettavat 123, 138 ja 224(!). Tuon kolmikon vanhin pyörä oli vuodelta 1937. Isot kilometrimäärät eivät ole kalustosta kiinni, jos pää ja kroppa on kunnossa. Tällä kertaa mukana oli myös yksi Kickbike-sarjalainen, joka potki yli 100 kierroksen lenkin. Hatunnosto sinnekin.

Eniten kierroksia tahkonut nojapyörä. Ketjua tuossa ainakin riittää.
Eniten kierroksia tahkonut nojapyörä. Ketjua tuossa ainakin riittää. Kuva: Timo Kananoja
Pappiskapartio
Pappiskapartio. Kuva: Timo Kananoja

Tätä juhannusperinnettä aion jatkaa ensivuonnakin. Haastan kaikki lukijat mukaan hulluttelemaan. Mikään pakko ei ole ajaa 100 kierrosta, jos ei halua. Tulkaa mukaan viettämään juhannusta 2016 Alastarolle. Tapahtuma on edullinen, terveellisempi kuin alkoholi, mutta varsin koukuttava. Alastaron moottoriradalla on mainiossa kunnossa oleva asvaltti, riittävästi leveyttä (10m kapeimmillaan), peesivapaus sekä autoilukielto juhannuksena. Radalla saa siis ajella ihan millä tahansa pyörällä ihan niin paljon kuin jaksaa.

Retrotakki vuodelta 1989. Viimevuoden ihmevaate yön kylmyydessä.
Retrotakki vuodelta 1989. Onneksi ajotakkimuoti ja materiaalit ovat muuttuneet noista ajoista.
Reissun jälkeen piti pestä pyörä
Reissun jälkeen piti pestä pyörä

Ja niille hurjapäille, jotka ensivuonna tulevat mukaan annan yhden ruokavinkin. Tehkää paria eri ruokalajiketta evääksi. Parilla eri täytteellä olevat pitsat alkoivat maistumaan parin tauon jälkeen samalle, mutta upposivat silti paremmin kuin pastasalaatti vuosi sitten. Mutta jos haluaa päästä jostain ruoka-addiktiosta eroon, niin ottakaa kyseistä ruokalajiketta evääksi. Ratareiden jälkeen ette halua syödä kyseistä ruokaa pitkään aikaan.

Similar Posts