HCR 2015

Posted by:

Yhteistyössä ASICS Finland

Menneenä lauantaina oli viimevuoden puolella alkaneen ASICS Better your best-haasteen grande finale, eli Helsinki City Run. Treenit olivat kulkeneet vaihtelevasti, mutta tiesin olevani puolimaratonkunnossa. Jos olisi hyvä päivä osunut kohdalle, niin 1:50:00 alitus olisi ollut mahdollinen. Mutta koska kaikki ei aina mene nappiin, niin aivovamman jälkioireiden osalta tuli sen verta raskaampi viikko, että päätin heivata ennätyshakuisuuden odottamaan toista kertaa. Mutta tästä oireilusta ja sen sovittamisesta urheiluun teen vielä oman postauksen, koska kyseessä on varsin iso ja raskas aihe.

Bloggaajaporukka. Minut varmaan tunnistatte, eturivissä Nina, Jaanaba, Katri, Hilla ja Laura. Kuva ASICS.

Bloggaajaporukka. Minut varmaan tunnistatte, eturivissä Nina, Jaanaba, Katri, Hilla ja Laura. Kuva ASICS.

Fyysisesti valmistautuminen HCR:lle sujui viimeisten viikkojen osalta hyvin. Juoksu tuntui rennolta ja reippaammissa vedoissa 5-5:15/km tahdin juoksu tuntui hyvältä ja rennolta. Puijon karkelot toimivat hyvänä viimeisenä kovana rykäisynä ja sitä seuranneen päivän 90min kevyt juoksu väsyneillä jaloilla antoi vielä uskoa, että HCR sujuu helposti. HCR-viikolla kevensin selvästi ja kävin keskiviikkona 90min hieronnassa avaamassa jalat juoksua varten. Kevyttä hiilaritankkaustakin tein syömällä runsaammin hiilareita parin päivän ajan ja keventämällä ruokailua perjantaina. Viimeinen treeni ennen päätapahtumaa tuli juostua perjantaina. Se oli 4km juoksu, missä yksi kilometri oli reippaampi, noin 5min/km. Juoksu tuntui todella hyvältä.

Päivän juoksupaita. Kuva Jaanaba.

Päivän juoksupaita. Kuva Jaanaba.

Helsinkiin tuli matkustettua jo perjantai-iltana, mutta numerolapun haku jäi lauantaille. Numerot haettiin bloggaajaporukalla yhdessä ja sitten mentiin meille varattuun tilaan rentoutumaan ennen starttia. Tuolla tilassa oli myös uusia juoksuvermeitä tapahtumaa varten ASICSilta ja ravinnepaketti Maximilta. Saimme kuunnella myös viimehetken vinkit Aki Nummelalta sekä infopläjäyksen Maximin edustajalta meille jaetuista tuotteista. Vaikka kisaamisen kultaisessa säännöstössä ensimmäinen kohta onkin “ei koskaan uusia varusteita kisaan”, niin en antanut sen haitata. Tähän mennessä saamani ja ostamani ASICS varusteet ovat olleet niin toimivia, että HCR:ään saadut uudet trikoot, paita ja takki eivät pelottaneet. Nappasin myös Maximin kassista yhden ilman vettä nautittavan geelin lähtöpaikalle mukaan, koska rautavatsani on tähän mennessä kestänyt kaikki muut geelit tms. paitsi Dexalin tuotteet. Startti oli kohtalaisen myöhään, vasta neljän jälkeen. Sitä odotellessa söin vielä vispipuuron, laitoin korvatulpat ja menin torkuille meille varatun tilan nurkassa olleelle patjalle. Starttia edeltäneiden kolmen tunnin aikana otin kahdet torkut, että ylipäätään selviän lähtöviivalle silmät auki.

Maxim-infon aikaan taisi kaikkia vähän jännittää. Kuva Jaanaba.

Maxim-infon aikaan taisi kaikkia vähän jännittää. Kuva Jaanaba.

Lähtöryhmä tuolla bloggaajaporukalla oli ruskea, mikä sopi hyvin muuttuneisiin juoksusuunnitelmiin. Stadionin alueella oli niin kylmä, että päätin lähteä reitille ohut juoksutakki t-paidan päällä. Laittelin Garminin virtual partneriin rennon 6:15/km tahdin ja lähtölaukauksen pamahtaessa alkoi rento juoksu hyvässä porukassa tuota virtual partneria seuraten. Saimme matkaan pari Gopro-kameraa, joiden materiaalista koostettu video tulee lähiaikoina. Alkumatkasta oli hieman ahdasta, mutta muutaman kilometrin jälkeen juoksutilaa alkoi jo löytymään. Bloggaajaporukka pysyi ensimmäiset viisi kilometriä hyvin kasassa. Toisen huoltopisteen kohdalla nappasin ensimmäisen geelini. Tuossa vaiheessa alkoi bloggaajaporukka rakoilla, kun vauhti oli hitusen noussut. Jatkoin matkaani Jaanaban ja Lauran kanssa Ninan seuratessa muutamia kymmeniä metrejä takana. Puolivälin paikkeilla saimme kiinni hieman innokkaammin matkaan lähteneen paremman puoliskon. Juoksu tuntui hyvältä ja kilometritahti oli hitusen alle kuutta minuuttia. Tahti tuntui edelleen rennolta ja juttelemaan pystyi hyvin. Sykkeitä en seurannut ollenkaan.

Go run it! Kuva Jaanaba.

Go run it! Kuvan vaatetuksella lähdin juoksemaan. Kuva Jaanaba.

Pikkuhuopalahden kierrokselle lähdettäessä vanha takareisivamma hieman muistutteli olemassaolostaan. Pientä kiristelyä tuntui. 14km huoltopisteellä toinen mukana ollut geeli naamariin ja juoksu jatkui. Laura ja parempi puolisko olivat päässeet huollon kohdalla hieman karkuun ja heitä kiinni juostessa tuli tehtyä päivän nopein kilometri; 5:22. Takareisi ei hirveästi arvostanut tuota kiriä. Noilla main tuli juostua neljän kilometrin pätkä keskimäärin 5:30 kilometritahtia. 15 kilometrin kohdalla Laura aloitti loppukirinsä ja minä jatkoin rauhallisempaa tahtia yllä paremman puoliskon kirittämiseksi sekä takareiden säästelemiseksi. Jaanaba oli tässä vaiheessa hitusen perässä ja jossain vaiheessa Pikkuhuopalahden kierrosta vastarannalla näkyi kolme oranssitakkista, eli mitä ilmeisimmin Katri, Nina ja Hilla siellä juoksi porukassa. Viimeiset viisi kilometriä meni Garminin mukaan hieman rauhallisemmin, noin 5:50 keskitahdilla. Tuo osuus tuntui reitin mäkisimmältä. Meno oli aika nykivää, kun edessä oli jatkuvasti ohiteltavia, eikä ohituspaikkoja meinannut aina löytyä. Jatkuva kiihdyttely ja jarruttelu tuntui aika kuluttavalta. Jaloissa tuntui pientä väsymistä 15km jälkeen. 18km huoltopisteellä kippasin vielä vesikupin päälleni viilennykseksi, kun reitin suojaisimmissa kohdissa tuli aika lämmin. 18km nurkilta bongasin Heltrin kannustusjoukon ja sieltä minut tunnistettiin ja tsempattiin. Kiitos siitä.

Löysin juomapullon. Onneksi tuota ei tarvinut kantaa reitillä mukana. Kuva Jaanaba.

Löysin juomapullon. Onneksi tuota ei tarvinut kantaa reitillä mukana. Kuva Jaanaba.

Viimeiset kilometrit olivat fiilistelyä. Koitin niitä taltioida mukana kulkeneelle Goprollekin. Lopulta stadionin torni tuli näkyviin ja nautin viimeisistä metreistä. Parempi puolisko karkasi pieneen loppukiriin ja minä virittelin kameran otsalle. Juoksu stadionille oli hieno kokemus. Maaliviiva ylittyi ajassa 2:07:59 keskitahdin ollessa 6:03/km. Juoksusta tuli hyvä, kiihtyvävauhtinen treeni, kun toinen puolikas oli viitisen minuuttia ensimmäistä kovempi. Sykkeet olivat oudon korkeat, kun niitä jälkikäteen katsoi, mutta siihen taas vaikuttaa niin moni asia, kuten tämänhetkinen lääkitys. Vauhdinjakoa pidän onnistuneena, sillä maalissa oli varsin virkeä olo. Tankkaus meni hyvin, kun vatsapistoksia ei tullut ja energia riitti. Vaikka tuloksena oli ehkä hitain juoksemani puolimaraton, niin fiilis oli silti mahtava. Parempi puolisko juoksi ensimmäisen puolimaratoninsa alle aikatavoitteensa ja minä sain juostua suunnitelmani mukaisen vedon. Varusteet toimivat loistavasti. Reitti oli suojaisempi, mitä odotin, niin päälle laitettu ohut takki oli ehkä hieman liikaa ja kävin aika kuumana. Mutta hihoja sai käärittyä ja juomapisteiltä kipattua vettä niskaan. Oikeastaan ainoat asiat, mitkä eivät menneet nappiin, olivat takareiden kiukuttelu (lihashuoltoa siis lisää) ja lääkityksen sivuvaikutuksena tullut lievä pahoinvointi. Mutta aina kun saa juostua puolimaratonin, voi olla tyytyväinen. Palautuminen lähti ilmeisesti hyvin käyntiin, kun sunnuntaiaamuna Omegawave ilmoitti pumpun tilanteen olevan täysi kymppi ja parin minuutin mittauksen keskisyke oli 47 muidenkin lukemien ollessa erinomaisia. Ainoat lihasjumit tulivat etureisiin. Jumien vähyydestä voinee kiittää kompressiosukkia ja -trikoita.

Green screen ja ASICS-mainoksen matkiminen. Kuva ASICS

Green screen ja ASICS-mainoksen matkiminen. Kuva ASICS

Vaikka tämä Better your best-haaste päättyi osaltani muuhun kuin omaan ennätykseen, olen silti tyytyväinen. Olen varma, että tämän vuoden aikana parannan vielä omaa puolimaratonennätystä, sillä ne tärkeimmät kisat ovat vielä edessä. Haasteen myötä tutustuin hienoihin bloggaajiin, joiden kanssa oli hauskaa käydä Aki Nummelan rääkättävänä ja tuolla HCR:n kauniilla reitillä juoksemassa. Iso kiitos vielä ASICSin porukalle loistavista varusteista, tsempeistä ja tästä mahdollisuudesta. Kuten loppuhaastattelussa sanoin, niin hyvillä varusteilla on mukava harrastaa. Tämä pätee niin juoksuun, uintiin kuin pyöräilyynkin. Toivottavasti tapaamme vielä!

Sunnuntain palauttavalla kävelyllä Espoon puolella

Sunnuntain palauttavalla kävelyllä Espoon puolella

Kun saan loput kuvat ja videot, niin teen vielä fiilistelypostauksen :). Nyt palautteluviikon ohjelmassa on puutöitä mökillä ja kotimaisemissa. Lenkkaritkin otan mukaan, jos puunrunkojen heittelystä jää ylimääräistä virtaa.

 

0

About the Author:

  Related Posts

Add a Comment