Puijo 400

Menneenä viikonloppuna tuli tavallaan avattua kisakausi. Tai ainakin keuhkot tuli jätettyä Puijon hyppyrimäkiin. Osallistuin Red Bullin Puijo 400-kilpailuun. Osallistujamääristä johtuen naisilla oli siellä suoraan finaali ja miehillä alkuerät ennen finaalia. Kuudesta alkuerästä voittajat pääsivät suoraan ja 24 aikavertailulla finaaliin. Alkuerissä juostiin “vain” 300m hyppyrimäen alhaalta hyppytornin juurelle, kun finaaleissa matka jatkui vielä hyppytornin huipulle saakka. Lisäksi tuolla oli myös joukkuekilpailu.

Pupu pöksyssä ja äitiä ikävä, kun perjantaina kävi kisapaikan katsomassa
Pupu pöksyssä ja äitiä ikävä, kun perjantaina kävi kisapaikan katsomassa

Äitienpäiväviikonlopun kunniaksi tuunasin kisa-asun sukat. Maskottipupu pääsi myös mukaan, koska ei tämä touhu niin vakavaa ole. Perjantai-iltana kisapaikkojen tarkistuksessa rupesi hieman hirvittämään. Nousu näytti todella rajulta ja jyrkältä. Lauantaina onneksi jännitys hieman helpotti, kun pääsi lämmittelemään tuossa mäessä ja huomasi, että ei se niin pahalta tunnu, miltä näyttää. Oma nimi löytyi viidennestä alkuerästä, joten muutamat kisasuoritukset sai katsoa ennen starttia. Ihanasti raju sadekuuro vielä liukasti muovimäen tuntia ennen starttia.

Viestin toinen osuus alkanut
Viestin toinen osuus alkanut
Viestikilpailun etenemistä
Viestikilpailun etenemistä

Taktiikkani alkuerässä oli riittävän maltillinen alku, ettei nousuosuudella tule seinä heti vastaan. Innokkaimmat lähtivät täysiä heti startissa ja hyytyivät ensimmäisten 50 nousumetrin jälkeen. Ikävästi sateen liukastamassa nousussa kengät lipsuivat, niin jäi tuo oma kiri heikommaksi. Jouduin pistämään nelivedon päälle aikaisemmin kuin monet muut ja tähtäämään askeleet kuvien köysiin auttaen käsillä sen, mitä pystyn. Nousussa iski vahva putkinäkö, eikä ympäristöä tai muita kisaajia juurikaan havainnoinut.

Vasemmassa alakulmassa näkyy tutut sukat
Vasemmassa alakulmassa näkyy tutut sukat. Kiitos kuvasta Hanne.

Kuten kuvasta näkyy, niin moni oli alkuerän puolivälissä edellä. Alkuerän tuloksissa olin kuitenkin kymmenes, eli kirimistä tuli tehtyä. Aika 3:01,3 ei riittänyt aikavertailussa, sillä finaaliin olisi vaadittu 2:27 alitus. Keuhkot jäivät jonnekin tuonne rinteeseen ja tilalle tuli kunnon maitohapot. Kun tuolta ylhäältä pääsi portaita pitkin alas mäen juurelle, oli oksentaminen todella lähellä. Muutama yökkäys tuli, mutta aamupala pysyi sisällä. Varsinainen happohyökkäys siis. Kuitenkin varsin nopeasti jalat toipuivat tuosta hapotuksesta, sillä loppupäivän liikkumisissa ei juurikaan mitään tuntunut. Tuollainen mäkijuoksu on kyllä kevyiden ihmisten juhlaa. Itsellä on vielä pari kiloa ekstraa muutaman vuoden takaiseen kisapainoon verrattuna, mikä tuollaisessa suorituksessa tuntuu. Mutta ensivuonna palaan tuonne kovempikuntoisena ja raivaan tieni finaaliin.

Naisten finaalin pääjoukko nousun puolivälin paikkeilla
Naisten finaalin pääjoukko nousun puolivälin paikkeilla
Naisten finaalin loppumetrit
Naisten finaalin loppumetrit

Seuraava päivä olikin sitten toinen juttu. Pohkeet olivat todella kireät ja arat. Eikä jumi ole tätä kirjotettaessa vielä paljoa hellittänyt. Kuitenkin sunnuntaina tuli hölköteltyä rauhalliseen tahtiin 90min lenkki. Pohkeet ovat saaneet nyt pari päivää kevyttä venyttelyä, Voltarenia sekä foam rolleria jumien poistamiseksi. Huomenna käyn vielä Optimovella hieronnassa, että olisi jalat iskussa lauantain Helsinki City Runilla.

Sunnuntain kevyellä lenkillä oli aikaa ihastella maisemia. Kengät, sukat ja paita saatu ASICSilta.
Sunnuntain kevyellä lenkillä oli aikaa ihastella maisemia. Kengät, sukat ja paita saatu ASICSilta.

Loppuun vielä kuva, jossa kiteytyy kisan jälkeiset tuntemukset:

Tältä tuntui kisan jälkeen

Similar Posts